Marjo Kuuselan elämänä on tanssi
Koreografi Marjo Kuuselan uran tärkeimmät vaiheet ovat opettaneet uutta ja kehittäneet taiteilijana. Kuuselalle tanssi on antanut voimaa ja keveyttä – ja täyttänyt koko elämän.
Koreografi, taiteen akateemikko Marjo Kuusela aloitti tanssimisen 4-vuotiaana. Debyyttinsä hän muistelee tehneensä seitsemän tai kahdeksan vanhana Turun Ruotsalaisen Teatterin Taikahuilussa.
Nuorena Kuusela päätti kouluttautua teatteriohjaajaksi Tampereella, sillä koreografin koulutusta ei Suomessa ollut tarjolla.
”Ei minulla ole ollut muuta työtä, kuin tanssi. En ole koskaan valinnut tanssia, se on ollut itsestään selvästi olemassa aina”, 71-vuotias Kuusela toteaa.
Marjo Kuusela tunnetaan tanssijana ja koreografina, Tanssiteatteri Raatikon perustajana ja taiteellisena johtajana, pedagogina sekä lukuisten tanssitaiteen tapahtumien alkuunpanijana. Koreografioita hän on tehnyt tuotteliaasti – nykytanssiin, balettiin, oopperaan, kansantanssiin ja musikaaleihin. Kuusela on työskennellyt myös Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän johtajana sekä Teatterikorkeakoulussa koreografian professorina ja vararehtorina. Kesäkuussa hänet vihitään Taideyliopiston kunniatohtoriksi.
Kolme tärkeää vaihetta
Kuuselalle tärkeitä uravaiheita yhdistää uuden oppiminen ja kehittyminen taiteilijana. Erityisen merkityksellisiä kausia ovat olleet vuodet Tampereen Työväenteatterissa, Tanssiteatteri Raatikossa ja Teatterikorkeakoulussa.
Tampereen Työväenteatterissa Kuusela tanssi koko opiskeluaikansa.
”Työväenteatterissa opin tuntemaan, mitä teatteri on ja kuinka sen avulla voi tulkita ajattelumaailmaansa.”
Vuonna 1972 Kuusela perusti Tanssiteatteri Raatikon yhdessä kollegansa Maria Wolskan kanssa ja toimi Raatikon taiteellisena johtajana vuoteen 1987.
”Raatikossa aloin ymmärtää tanssiteoksen kokonaisuutta ja merkitystä esitysten rakentamisen kannalta. Aiemmin tanssi oli merkinnyt minulle lähinnä yksittäisiä koreografioita eri yhteyksissä.”
Vuonna 1996 Kuusela alkoi työskennellä koreografian professorina Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella.
”1990-luvulla opin tanssin ja teatterin keinoista paljon lisää. Vaikka tittelini oli professori, pidin itseäni tavallaan opiskelijana. Teatterikorkeakoulu avasi minulle uusia ajattelumalleja taiteen tekemiseen.”
Tanssissa on voimaa
Tanssin voi Kuuselan mukaan kokea upeana hetkessä, jossa se tapahtuu. Toisaalta tanssi voi olla kertovaa samalla tavoin kuin puheteatteri, sillä tapahtumien ja tunteiden vaihtelut tuovat esitykseen erilaisia tasoja. Joskus kokemus tanssiesityksestä saattaa syntyä oivalluksena vasta esityksen jälkeen.
”Tanssilla on dramaturginen voima. Tunnin mittaisessa esityksessä voi kokea kokonaisen elämän.”
Kuuselan mielestä tanssin kokeminen on kuitenkin aina fyysistä. Nykyään hän yhdistää esityksiin myös yleisön liittymisen mukaan tanssiin, jotta fyysinen kokemus katsojassa voimistuisi entisestään.
Taidetta Kuusela pitää provokatiivisena. Se voi muuttaa maailmaa, mutta sen tehtävänä ei ole toimia propagandan välineenä. Silti taiteella on korvaamaton voima.
”Ihmisen henkiseen ja fyysiseen olemukseen ihmeellisesti kytkeytyvä taide on ihmiskunnalle aina ollut tärkeää. Uskon, että ilman sitä ihminen olisi jo varmaan kuollut.”
Yhä paljon ensi-iltoja
Kuusela kertoo nauttivansa etenkin harjoittelukausista, mutta omia koreografioitaan hänen on vaikeaa katsella.
”Esitykset eivät aina mene yhteen oman haaveeni kanssa, enkä osaa katsoa niitä ulkopuolelta. Näen niissä asioita, joita olisi voinut tehdä toisin – mahdollisuuksia kehittää niitä eteenpäin.”
Ensi-iltoja Kuuselalla onkin yhä paljon. Esimerkiksi Kansallisbaletin ohjelmistoon tuli viime vuonna uutena versiona Kuuselan vuosina 1980 ja 1992 ohjaama Seitsemän veljestä.
Myös yksi Kuuselan lempiteoksista, Kymmenen laulua naisesta, valmistui ja esitettiin Rovaniemellä ja Turussa. Tammikuussa Tampereen Työväenteatterissa sai ensi-iltansa Tytöt 1918 -musikaali, johon Kuusela teki koreografian.
”Kyllä mä eläkkeellä olen”, Kuusela sanoo ja nauraa.
Teksti: Tea Kalska