Kuvan koulussa -haastattelusarjassa Salla Myllylä: ”Palautteen ristiaallokossa oma näkemys vahvistui”
”Aloitin maisteriopinnot Kuvataideakatemiassa syksyllä 2011. Kaksi vuotta aiemmin olin valmistunut Vapaasta Taidekoulusta. Ero oppilaitosten välillä oli tuntuva. Vapaassa Taidekoulussa keskityttiin maalaukseen. Koko vuosikurssi työskenteli samassa työtilassa, ja luento-opetusta oli vähän. Tunsimme toistemme työtavat ja elämänhistoriat, taidemaailma oli kaukana.
Kuvataideakatemiassa välineet ja näkemykset vyöryivät päälle. Edessä avautuva kurssitarjotin oli kuin karkkikauppa. Toimin kuten muut: valitsin ensimmäisenä vuonna liikaa kursseja ja päädyin juoksemaan kurssilta toiselle.
Henkilökohtaista palautetta oli tarjolla rajattomasti. Se oli paitsi hienoa myös myrkyllinen hedelmä, joka sekoitti pään.
Jokin aika sitten löysin ensimmäisenä akatemiasyksynä kirjoittamani muistiinpanot. Ne ovat ajalta, jolloin tein videotyötä, jossa kuviolliset verhot heiluvat tuulessa ja kuviot häipyvät vähitellen. Kun luen muistiinpanojani, muistan elävästi hämmennykseni ristiriitaisen palautteen äärellä:
Tee lyhyempi, muuten yleisö kyllästyy.
Jätä pidemmäksi, Andy Warholkin teki niin pitkiä kuin huvitti.
Jos lyhennät, editoi hengittävästi.
Lisää ääni.
Ethän vaan aio käyttää ääntä?
Jätä tekemisen prosessi salaisuudeksi.
Työ paranee, kun tietää, miten se on tehty.
Lisää kertojan ääni.
Dokumentoi tekemisprosessi tyylikkäästi kuten vanhat käsitetaiteilijat.
Älä pilaa työtä käsitteellisyydellä.
Tuo myös itse verhot osaksi teosta.
Verhojen liittäminen työhön olisi lavastusmaista.
Työssä on kaksi työtä päällekkäin – täytyy valita jompikumpi.
On hyvä, että työssä on kerroksellisuutta.
Työsi ovat menneet huonoon suuntaan.
Kivaa, että joku tekee tällaistakin videotaidetta.
Hengittävä liike on paras osa työtä.
On tärkeää näyttää keskeneräisiä töitä.
Runsaan palautteen ristiaallokossa oma näkemys vahvistui. Opin vähitellen suhtautumaan kritiikkiin diskurssina, en henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Työskentelyni nytkähti äkillisesti uuteen suuntaan, kun aloin työskennellä vanhoissa teollisuustiloissa Suvilahdessa ja Jätkäsaaressa. Löysin hyvät keskustelukumppanit.
On vaikea sanoa, mitä taideopetuksessa tapahtuu. Ydinasiat tapahtuvat ehkä kahdenkeskisissä keskusteluissa, salassa. Opitusta tulee toinen iho – sitä on vaikea havaita jälkikäteen.
Muistiinpanoja satamasta, paikkasidonnainen videoinstallaatio, Galleria Huuto Jätkäsaari 2013
Pari vuotta valmistumisen jälkeen tunsin vielä kuuluvani akatemian piiriin. Kävin avajaisissa ja professorihakijoiden näyteluennoilla. Nyt olen päästänyt irti, mutta silti huomaan jollakin tavalla liittyneeni samaan aikaan opiskelleiden sukupolveen. Tunnen olevani osallisena siinä keskustelussa, jota kuvataiteella käydään.”
Kuvataiteilija Salla Myllylä (s. 1961) työskentelee paikkasidonnaisesti piirtämisen ja liikkuvan kuvan väliin jäävällä alueella. Hän suoritti maisterin tutkintonsa Kuvataideakatemian taidegrafiikan osastolla vuosina 2011–2014. Noina vuosina akatemia toimi Kaikukadulla ja Elimäenkadulla. Myllylän teoksia on ollut esillä muun muassa seuraavissa paikoissa: Frankfurter Kunstverein (2014), Galleria Huuto (2015, 2013), Kunsthal Charlottenborg (2017, 2012), Tampereen elokuvajuhlat (2016) ja Minimalen Short Film Festival (2016).
Kuvan koulussa -haastattelusarja
Kuvan koulussa -haastattelusarjassa kuullaan kuvataideakatemialaisten ajatuksia taiteen opettamisesta ja oppimisesta. Vuoden 2018 mittaan julkaistava sarja esittelee Kuvataideakatemiasta valmistuneita sekä siellä opiskelevia taiteilijoita. He kertovat opiskeluajastaan, akatemiassa oppimistaan asioista ja siitä, mihin suuntaan toivoisivat suomalaisen taidekentän kehittyvän. Haastattelusarja on osa Kuvataideakatemian 170-juhlavuoden ohjelmaa.