Kuvan koulussa -haastattelusarjassa Kuutti Lavonen: ”Pelkät lahjat eivät aina riitä”
”Kuvataiteen opinnot ovat kuin kaikki opinnot. Tarvitaan paljon työtä. Taidekoulussa tärkeintä on koota saman sukupolven lahjakkaat ihmiset yhteen ja antaa heidän ymmärtää, että lahjojen lisäksi tarvitaan loputonta ponnistusta ja utelias, intohimoinen asenne.
Kuvataideakatemia on välttämätön opinahjo ja edustaa tärkeää taiteenlajia: kuvallista ilmaisua. Opiskelin Kuvataideakatemiassa vuosina 1980–1984. Koulun henki oli hyvä. Opiskelijoista voisi sanoa, että olimme aika ahkeria. Saatoimme olla luokassa jo ennen opettajaa. Sekin oli hienoa, että vaikka molemmat vanhempani olivat taiteilijoita, minua ei asialla vaivattu.
Opiskeluaikanani opetus perustui pitkälti luontohavaintoon. Ensimmäisenä opiskeluvuonna piirsimme kipsiä eli vanhojen veistosten kopioita. Toisena vuonna piirsimme elävää mallia. Kolmantena vuotena vaihdoin yhdeksi talveksi maalaukseen eli maalasin elävää mallia. Neljännen, viimeisen vuoden, vietin grafiikkaa tehden. Rinnalla kulkivat kuukausittaiset, annetusta aiheesta kotona maalatut ‘kritiikkimaalaukset’, joita 2–3 opettajaa kommentoi kaikkien vuosikurssilla opiskelleiden läsnäollessa.
Eniten hyötyä ammatissani on ollut materiaaliopista, luonnonhavainnosta ja väriopista. Värioppi opetettiin mielestäni parhaiten. Albersin värioppia opetti Jorma Hautala, Ittenin värioppia Timo Aalto ja Paul Osipow. Temperamaalausta meille opetti Jaakko Sievänen, enkä sen jälkeen ole luopunut temperasta. Materiaalioppi tuli käsiteltyä Ateneumin taidemuseon konservaattori Veikko Kiljusen johdolla, sommittelunopettaja Timo Aalto oli erinomainen ja grafiikan osaston paras anti tuli taidegraafikko Juho Karjalaiselta.
Taidehistoriaa meille opetettiin liian vähän. Samoin anatomian opetus oli vaillinaista. Perinteinen opetuksemme antoi hyvän pohjan, mutta ei valmiuksia nykytaiteen ymmärrykselle.
Olin Kuvataideakatemian taidegrafiikan professori viisivuotiskauden 1999–2003. Tilat olivat Merimiehenkadulla, samassa talossa kuin nykyinen Exhibition Laboratory.
Nykyään tietokone on tullut korvaamaan monia asioita. Taiteen ja käsityön vaatima pitkäjännitteisyys on murtunut. Samalla tietoisuus nykytaiteen trendeistä on lisääntynyt, ja myös teoriaopetus on vahvistunut. Kansainvälisyys on kasvanut huomattavasti oppilasvaihdon, residenssien ja ulkomaisten opiskelijatoverien kautta. Myös opettajat tulevat osin muualta ja hedelmällisesti edustavat muita perspektiivejä.
Kuvataideakatemia on pieni yksikkö maamme korkeakoulukentässä. Olla pieni voi olla suurta.”
Kuutti Lavonen (s. 1960) on taidegraafikko, ja hän toimi professorina Kuvataideakatemiassa 1999–2003. Lavonen opiskeli Kuvataideakatemian edeltäjässä, Suomen Taideakatemian koulussa Ateneum-rakennuksessa vuosina 1980–1984. Sitä ennen hän opiskeli Italiassa, Istituto Superiore per le Industrie Artistichessa. Vuonna 2016 Lavonen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.
Kuvan koulussa -haastattelusarja
Kuvan koulussa -haastattelusarjassa kuullaan kuvataideakatemialaisten ajatuksia taiteen opettamisesta ja oppimisesta. Vuoden 2018 mittaan julkaistava sarja esittelee Kuvataideakatemiasta valmistuneita sekä siellä opiskelevia taiteilijoita. He kertovat opiskeluajastaan, akatemiassa oppimistaan asioista ja siitä, mihin suuntaan toivoisivat suomalaisen taidekentän kehittyvän. Haastattelusarja on osa Kuvataideakatemian 170-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.