Avoimen kampuksen johtaja haluaa parantaa taidekoulutuksen saavutettavuutta ja tukea yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa taidetta
Taideyliopiston Avoimen kampuksen uusi johtaja Kirsti Rasehorn haluaa kehittää yhteistoimintaa akatemioiden ja sidosryhmien kanssa. Hän pyrkii lisäämään Avoimen kampuksen toiminnan strategista merkitystä ja valtakunnallista vaikuttavuutta.
Maaliskuussa 2026 Taideyliopiston Avoimen kampuksen johtajana aloittanut Kirsti Rasehorn on innostunut uusista tehtävistään.
”Uudessa roolissani summautuvat yhteen aiempi koulutustaustani ja ammatilliset intohimoni. Kouluttauduin aikanaan musiikin aineopettajaksi ja toimin pitkään opettajana ja tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Kiinnostuin siellä erilaisista koulutuksen kehittämistehtävistä, ja ne ovat olleet olennainen osa uraani aina”, Rasehorn kertoo.
Rasehorn on toiminut muun muassa koulutuksen kehittämis- ja johtotehtävissä sekä yliopettajana ja didaktikkona yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentällä, mutta toteuttanut myös omaa taiteilijuuttaan orkesterin- ja kuoronjohtajana, säveltäjänä, sovittajana, pianistina ja huilistina sekä musiikkikriitikkona. Rasehorn on lisäksi hanketoiminnan ja kumppanuuspalveluiden asiantuntija, ja hän on työskennellyt myös Suomen Kulttuurirahastossa. Hän asuu perheineen Kokkolassa, mutta työarki pitää hänet Helsingissä, välillä myös Seinäjoella.
”Musiikkikasvattaja on moniammattilainen, ja kenties siitä johtuen asiantuntijuuden ja tehtävien monikerroksellisuus on leimannut työnkuviani.”
Rasehornin työsuhde Taideyliopistoon alkoi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon tuntiopettajana musiikkikasvatuksen koulutusohjelmassa jo vuonna 1998.
”Sittemmin opin tuntemaan Taideyliopiston ja sen kaikki akatemiat ja yksiköt todella hyvin opetussuunnitelmatyön projektipäällikkönä vuosina 2021–2024.”
Vielä ennen nykyisiä tehtäviään Rasehorn työskenteli Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä koulutuspäällikön sijaisena ja projektipäällikkönä Seinäjoen yliopistokeskuksen GradUCSi-kehittämishankkeessa.
”Tämä tavallaan luontevasti johdatti hakemaan Avoimen kampuksen johtajaksi”, Rasehorn toteaa.
Avoin kampus toimii Helsingin lisäksi Seinäjoen yksikössä, joka toteuttaa musiikin ja luovien alojen koulutuksia, tutkimusta ja kehittämistä, konsertteja, esityksiä ja muita tapahtumia. Rasehorn on innostunut Avoimen kampuksen ja sen osaavan henkilöstön tulevaisuuden mahdollisuuksista.
”Haluan olla luomassa Avoimen kampuksen merkityksellistä ja kestävää, kansallista ja kansainvälistä tulevaisuutta osana Taideyliopiston visiotyötä ja uutta strategiaa”, Rasehorn sanoo.
Avoin kampus tuo akatemiat yhteen
Opetussuunnitelmatyön projektipäällikkönä toimiessaan Rasehorn koordinoi Taideyliopiston ensimmäistä, kaikkien yksiköiden yhteistä perustutkintokoulutuksen opetussuunnitelmatyöuudistusta.
”OPS-uudistus loi Taideyliopistolle yhteisen tutkintorakenteen. Akatemioilla on yhteiset yleisopinnot, joita järjestää Avoin kampus. Akatemioiden keskinäinen yhteistyö on viime vuosina selvästi lisääntynyt, ja yhteistyö akatemioiden ja Avoimen kampuksen välillä toimii hyvin paitsi koulutus- myös hanketoiminnassa”, Rasehorn toteaa.
Hän pitää Taideyliopiston monitaiteisuutta arvokkaana.
”Yhteistyö taidealojen välillä ja rajapinnoilla luo innovaatioita. Tällaista luovaa ajattelua ja poikkisektorista toimintakykyä tarvitaan työelämän murroksessa, ja se myös avaa uusia työllistymismahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin ammattilaisille muille aloille. Hahmotan Avoimen kampuksen roolin kohtaamona ja kehitysreaktorina niin yliopiston sisäisen kuin ulkoisen eli yhteiskunnallisen toiminnan osalta”, Rasehorn pohtii.
Avoin kampus on laajaa-alainen kouluttaja ja kehittämisreaktori
Avoin kampus pitää sisällään monenlaista opetustarjontaa. Koulutussektorilla Avoimen kampuksen vastuulla ovat tutkinto-opiskelijoiden kieli- ja viestintäopinnot sekä yliopiston yhteinen, taidealojen rajat ylittävä opetus (mm. työelämävalmiudet, yrittäjyys, äänitaide ja musiikkiteatteri), avoin yliopisto-opetus sekä täydennys- ja erikoistumiskoulutukset.
Avoin kampus vastaa myös yliopisto- ja taidepedagogisesta opetus- ja kehittämistyöstä. Yliopistopedagogiikkaa kohdentuu Taideyliopiston sisälle, mutta niin sanottu Taipeda eli taidealojen erilliset opettajan pedagogiset opinnot on suunnattu henkilöille, joilla jo on taiteen alan ylempi korkeakoulututkinto.
”Avoin kampus on mielestäni Taideyliopiston sydän, joka yhdistää kaikkia yliopiston ihmisiä. Kehitämme yhdessä eri akatemioiden ja tutkimusinstituutin kanssa yliopiston sisäistä toimintakokonaisuutta. Olemme myös Taideyliopiston ovi yhteiskuntaan, missä roolissa tällä hetkellä korostuu varsinkin jatkuva oppiminen ja työelämästä nousevat koulutustarpeet. Lisäksi toimintapalettiin lukeutuvat hanke- ja hautomotoiminta”, Rasehorn toteaa.
Merkittävä osa Avoimen kampuksen toimintaa on Avoin yliopisto, joka vaikuttaa valtakunnallisesti tarjoamalla taidealojen opintoja myös muille kuin Taideyliopiston tutkinto-opiskelijoille. Jatkuvan oppimisen koulutuksen toivotaan myös auttavan alumnien työllistymisessä.
”Avoin yliopisto tarjoaa entistä enemmän etäopetusta, johon voi osallistua koko maasta. Lisäksi väyläopinnoissa avoimen yliopiston opiskelijoille syntyy mahdollisuus hakea tutkinto-opiskelijaksi tiettyihin koulutusohjelmiin”, Rasehorn sanoo.
Hän painottaa, että yksi keskeinen Taideyliopiston tehtävä on yhteiskunnallinen vuorovaikutus opetuksen, tutkimuksen ja hanketoiminnan kautta.
”Tähän kytkeytyy esimerkiksi taide- ja tiedekasvatuksen, taiteen perusopetuksen ja peruskoulujen taideaineiden opetuksen aseman tukeminen. Taiteen ja kulttuurin sekä alan toimijoiden aseman turvaaminen yhteiskunnallisessa murroksessa on tärkeää. Pyrimme kehittämään uusia innovaatioekosysteemejä.”
Saavutettavuutta tulee parantaa taidekoulutuksessa
Avoin kampus panostaa Taideyliopiston strategian mukaisesti toimintojensa saavutettavuuteen.
”Tavoitteenamme on parantaa taidekoulutuksen saavutettavuutta sekä tukea esimerkiksi hanketoiminnalla ja erikoistumiskoulutuksilla yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa taidetta ja edetä koulutuspoluilla. Taiteen avulla voi luoda tulevaisuususkoa, tukea monikulttuurisuutta ja ehkäistä segregaatiota”, Rasehorn toteaa.
Avoimen kampuksen johtajana hän haluaa panostaa Avoimen kampuksen toiminnan strategisen merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden lisäämiseen koko Suomessa.
Uniarts Hubia ja hanketoimintaa laajennetaan
Avoin kampus vastaa myös Taideyliopiston yrityshautomosta Uniarts Hubista, joka tutustuttaa taiteen tekijöitä yrittäjämäiseen toimintamalliin ja antaa käytännön työkaluja taiteen asiantuntijuudesta nousevien yritysideoiden kehittelyyn sekä mahdollistaa laaja-alaisen verkostoitumisen.
”Hautomotoiminta on tärkeää erityisesti nykyisessä taide- ja kulttuurialan haastavassa työmarkkinatilanteessa, ja sitä tullaan laajentamaan”, Rasehorn sanoo.
Hanke- ja projektitoiminta on monipuolista ja sitä toteutetaan täydentävällä rahoituksella ja usein yhteistyössä yritysmaailman, kaupunkien ja maakuntaliittojen, muiden koulutusorganisaatioiden sekä taiteen vapaan kentän toimijoiden kanssa. Avoimen kampuksen hankkeet ovat kehittämis-, koulutus-, tutkimus- ja TKI-hankkeita tai näiden hybridejä.
”Avoimen kampuksen johtajana yksi tavoitteistani on panostaa suurempiin ja strategisesti merkittävämpiin täydentävän rahoituksen hankkeisiin. Hanketoiminta on suuri voimavara esimerkiksi koulutuksesta nousevien pedagogisten innovaatioiden jalostamisessa, aluekehitystyössä ja kansainvälistymisessä”.
Johtajana Rasehorn arvostaa suoruutta ja kuuntelemisen taitoa
Rasehorn haluaa Avoimen kampuksen johtajana tuoda ihmisiä osallistavasti yhteen; jakamaan asiantuntijuuttaan vuorovaikutteisesti ja innovoimaan luovasti yhdessä.
”Arvostan lähestyttävyyttä, läsnäoloa ja kuuntelemisen taitoa, mutta myös tutkivaa ja yhteistoiminnallista oppimista, systeemianalyysiä ja ennakoivaa suunnitelmallisuutta. Johtamisotteeni ammentaakin varsin paljon kapellimestarin työstä. Siinä olen tottunut partituurin monikerrokselliseen lukemiseen, tekemään reagoivaa synteesiä soiton (toiminnan) ollessa käynnissä ja rakentamaan yhteistä tulkintaa.”
Kun työntekijät soivat hyvin yhteen, se lisää työssä viihtymistä.
”Toivon tukevani yhteisössämme positiivista pedagogiikkaa ja optimismia – hyvää yhteissointia. Lisäksi arvostan sitä, että työpaikalla on hyvää huumoria”, Rasehorn hymyilee.
Teksti: Päivi Brink