Vaivattomasti huilulla!

|
Blogi

Pirkanmaan musiikkiopistolla järjestettiin 27.-28.10.2018 tapahtuma, joka oli nimetty otsikolla Vaivattomasti huilulla!. Tapahtuman kouluttajina toimivat Satu Palo (OMT fysioterapeutti ja musiikkifysioterapeutti) sekä Hanna Juutilainen (Tapiola Sinfoniettan huilisti ja Sibelius-Akatemian huilunsoiton tuntiopettaja).

Tapahtuma oli suunniteltu niin, että Hanna ja Satu pitivät ryhmille ja yksilöoppilaille huilistiklinikkaa. Huilistiklinikassa kiinnitetään huomiota kehon asentoon ja toimintaan sekä siihen, miten nämä vaikuttavat soittamiseen. Tavoitteena on ennaltaehkäistä huilistien mahdollisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä auttaa optimaalisempaan kehon käyttöön niin soittaessa kuin muussakin elämässä. Tapahtuman oppilaat olivat Pirkanmaan musiikkiopistolta, Valkeakosken musiikkiopistolta ja Palmgren-konservatoriolta. Kyseiset musiikkiopistot toimivat myös tapahtuman järjestäjinä. Tapahtuman tuottajana toimi Rea Metsähonkala Pirkanmaan musiikkiopistolta. Viikonlopun opetusta tukivat Opetushallitus ja Sibelius-Akatemian Maakunnallinen nuorisokoulutushanke. (Lähde: http://www.tampereenhuiluklubi.net/page8/page8.html)

Lauantaina kuultiin Satu Palon luento otsikolla ”Huilistin ergonomiaa musiikkifysioterapeutin silmin”. Satu kertoi, että Suomessa on myönnetty viidelle fysioterapeutille musiikkifysioterapeutin titteli. (Suomen musiikkilääketieteen yhdistys). Nykyisin heistä kolme toimii aktiivisesti muusikoiden parissa: Katariina Porander (Helsinki) ja Markku Riihinen (Kuopio). Satu itse toimii Helsingissä. Luennolla käytiin läpi vartalon asentoa. Asentoon vaikuttaa mm. perimä, ikä, persoonallisuus ja tunteet. Ihmisillä on myös vaihteleva kyky hahmottaa oman kehonsa asentoja ja liikkeitä. Liikunta lisää kehotuntemusta ja motorista oppimiskykyä.

Satu näytti myös kuvia erilaisista kehomalleista. Huilisteilla näkee varsin usein pään liiallista työntymistä eteenpäin. Tätä aiheuttaa esim. erityisen tarkka keskittyminen nuotinlukuun. Rintaranka voi pyöristyä liikaa ja aiheuttaa myös lannerangan notkon liiallisen lisääntymisen. Toisaalta rintaranka voi olla malliltaan myös liian suora. Lantio voi olla myös työntyneenä liikaa eteenpäin.

Yleisö pääsi myös kokeilemaan sitä, miten kyseiset asennot voidaan korjata. Allekirjoittaneen mieleen jäi erityisesti tämä harjoitus: ” Seiso tukevasti lattialla. Vie molempien käsien peukalot ja etusormet solisluun alkukohtaan. Lähde viemään sormia pitkin solisluita niiden loppuun asti. Kyynärpäät osoittavat sivuille päin. Ojenna kädet suoriksi vieden ne samalla pehmeästi ulkokiertoon ja laske kädet vartalon sivulle rennoksi. Näin saat aktivoitua lapaluiden asentoa hallitsevat lihakset ja samalla kehosi optimaalisempaan asentoon. Harjoitus nimettiin solisluut pitkiksi-harjoitukseksi. Se olisi hyvä tehdä esim. ennen huilunsoiton aloittamista.

Satu puhui jokaisen oman optimaalisen ryhdin löytämisestä. Sitä haettiin niin, että osallistujat ottivat ensin huonon ryhdin ja sitten nostettiin rintalastaa hieman ylöspäin. Satu käytti vertausta:” Kohota rintalastaa kohti aurinkoa.” Optimaalista asentoa etsittiin myös istuen. Kokeiltiin lantion kippaamista eteen ja taaksepäin ja etsittiin sitten lantion keskiasento niin, että paino oli tasaisesti istuinkyhmyjen päällä. Hyvän asennon ylläpidossa istuessa auttaa lannerangan ja tuolin selkänojan väliin laitettu pitkulainen tyyny. Sen avulla hyvää istuma-asentoa jaksaa ylläpitää pitkäänkin.

Satu puhui myös siitä, että soittaessa staattisuus on myrkkyä keholle. Huilistin ei ole tarkoitus soittaa patsaana. Liikettä saa olla, mutta pitää muistaa palata aina tasapainoiseen asentoon. Vältetään siis ryhdin romahtamista. Hanna painotti myös taukojen tärkeyttä. Tunnin soittaminen ilman kunnon taukoa on jo liian pitkä yhtäjaksoinen soittoaika. Tänäkin aikana huilu pitää laskea alas monen monta kertaa, vaikkapa ihan muutaman minuutin välein hetkeksi. Kotiharjoittelussa voi hyödyntää myös nuottiin kirjoitetut tauot ja laskea niiden aikana huilun alas. Näin saa lepotaukoja soiton väliin melkein huomaamattaan.

Hanna kiinnitti huomiota myös huilistien leuan ja pään liikkeisiin hengityksen aikana. Hän neuvoi, että sisäänhengityksen aikana alaleuan tulisi tipahtaa alas ja pään pysyä paikallaan. Näin ilmaa pääsee kulkemaan tarpeeksi sisään, leuka vapautuu ja niska pysyy vapaana.

Huiluryhmien opetuksessa Hanna korosti hiljaa soiton aktiivisuutta. Hän demonstroi sitä kuiskaamalla. Todella hiljaa ja varovasti kuiskattu asia ei kantaudu mihinkään. Tuettu ja kannateltu kuiskaus kuuluu paremmin. Hiljaa soittaessa kannattaa myös ajatella soittavansa ylöspäin. Silmät voi irrottaa nuotista ja puhaltaa ylöspäin esimerkiksi kappaleen lopussa. Näin vire pysyy hyvänä kappaleen viimeisessä pitkässä äänessäkin.

Sunnuntaina Hanna ja Satu jatkoivat huiluklinikkaa ja teettivät lisää harjoitteita. Tapahtuman järjestelyt ja aikataulutus oli hyvin suunniteltu. Myös ilmapiiri oli kannustava ja oppilaat uskalsivat hienosti soittaa ison yleisön edessä. Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kouluttajille hienon tapahtuman järjestämisestä.

Teksti: Katariina Välimäki
Kuvat: Rea Metsähonkala ja Sanna Saarinen

 

Vierailu oli osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja suomalaisten musiikkioppilaitosten opetusyhteistyötä ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa kolmevuotista hanketta, joka käynnistyi syksyllä 2016. Hankkeen tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli, jolla pyritään madaltamaan kynnyksiä sekä rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden ja koulutustasojen välillä. Suomi Soimaan -blogissa kuulemme terveisiä viikonloppuvierailuilta eri puolilta Suomea.

Lisätietoja SIbelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta

Teksti on alunperin julkaistu Huilisti-lehdessä.

Asiasanat