Käyrätorvitunnelmia Kokkolasta

|
Blogi

Minut kutsuttiin pitämään mestarikurssia vanhaan kotikaupunkiini Kokkolaan 20.-21.2.2016. Kokkolassa on aina ollut hyvin vireä puhallinorkesteritoiminta ja sieltä on tullut vuosien varrella todella paljon vaskisoiton ammattilaisia. Käyrätorviluokka on myös ollut aina iso ja hyvätasoinen. Erityisesti viime vuosina, kun loistava alkeispedagogi Hanna Ihajoki on toiminut siellä lehtorina. Viikonlopun koulutuksen paikkana toimi Keski-Pohjanmaan konservatorion konserttisali. Osallistujia oli kolmisenkymmentä Kokkolasta ja lähiseudulta. Mukana oli kaiken ikäisiä torvioppilaita aina kuusivuotiaista soitonopettaja-ammattilaisiin. Lisämausteen opetukseen antoi tieto siitä, että mukana oli pari todellakin vasta-alkajaa. He olivat aloittaneet soittamisen sillä viikolla ja saaneet soittimen edellisenä päivänä! Onneksi tiesin asiasta hyvissä ajoin etukäteen, joten pystyin suunnittelemaan opetuksen niin, että pienimmätkin aloittelijat pysyivät hyvin mukana. 

Aloitin molemmat opetuspäivät pienellä resitaalilla. Soitin sooloteoksia käyrätorvelle, mm. Kvandalia, Krolia, Bachin soolosellosarjoja sekä David Amramin hauskan blues-kappaleen. Tämän jälkeen teimme perusteellisen yhteislämmittelyn, jossa harjoiteltiin myös tasapainoista soittoasentoa istuen ja hyvää hengitystä. Lämmittelyn jälkeen seurasi yhteissoittoharjoitus, jossa soitimme viikonlopun koulutusta varten säveltämääni etydiä PUM-PUM-PUM kuusiääniselle käyrätorviyhtyeelle. Koska tiesin, että mukana tulee olemaan vasta aloittaneita pikkuoppilaita, olin tehnyt kappaleen 3. stemman heille sopivaksi. Se sisälsi vain yhtä ääntä, käyrätorven keski-C:tä. Korkeissa ja matalissa stemmoissa riitti puolestaan haastetta isommille oppilaille ja myös mukana soittaville soitonopettajille. 

Pienimmät oppilaat olivat mukana opetuksessa vain aamupäivän. Isompien oppilaiden ja soitonopettajien kanssa jatkoimme iltapäivällä perinteisemmän mestarikurssiopetuksen sekä eri sisältöisten workshopien merkeissä. Iltapäivän opetuksessa kävimme läpi mm. harjoittelua ja harjoittelumotivaatiota, tasapainoisen soittoasennon rakentamista, hyvää hengitystekniikkaa sekä puhalluksen tuen rakentamista. Tämän lisäksi iltapäivän ohjelmassa oli perinteisempiä soittotunteja ja yhtyesoittoa. Koska olen muusikon työni ohessa kouluttautunut myös Pilates-ohjaajaksi, pidin sunnuntaiaamuna ennen pikkuoppilaiden saapumista isommille oppilaille ja soitonopettajille Pilates-tunnin teemalla "käyrätorvensoittajan kehonhallinta". Viikonlopun opetus päättyi sunnuntaina tärkeään aiheeseen, joka tuntui herättävän osallistujissa paljon vastakaikua. Kyseessä oli jännittäminen ja esiintymiseen valmistautuminen. Kävin workshopissa läpi stressin ja jännittämisen syitä ja taustoja ja kokeilimme yhdessä erilaisia harjoituksia jännittämisen hallintaan ja levollisen "keho-mielentilan" saavuttamiseksi soittoon. Harjoitusten jälkeen tunnelma oli hyvin rauhallinen ja iloinen. Näihin levollisiin ja positiivisiin tunnelmiin opetusviikonloppu olikin oikein hyvä lopettaa. :)

Kuva: Yhteissoittokappaleena soitettiin Tommi Hyytisen tuore teos PUM-PUM-PUM, etydi 6 käyrätorvelle

Teksti: MuT Tommi Hyytinen

 

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia käynnisti syyskuussa 2015 laajan valtakunnallisen musiikkioppilaitosyhteistyön. Viidellätoista viikonloppukurssilla nuoret eri-ikäiset puhallin- ja lyömäsoitinten ja harpun soittajat kolmessatoista suomalaisessa kaupungissa saavat opetusta Sibelius-Akatemian opettajilta. Vierailut järjestetään yhteistyössä paikallisten musiikkioppilaitosten kanssa. Suomi soimaan -blogissa seurataan Sibelius-Akatemian opettajien ja heidän eri puolella Suomea työskentelevien kollegoidensa kokemuksia.