Photo: Veikko Kähkönen / Uniarts Helsinki

Mikä tekee äänestä musiikkia?

|
Blogi

”Perinteiset musiikin määritelmät mainitsevat melodian, rytmin ja harmonian.  Minun lähtökohtani on kuuntelija, joka määrittää äänen olevan melua tai musiikkia. Hauskana esimerkkinä tästä on kulloisenkin sukupolven oma nuorisomusiikki, jonka aiemmat sukupolvet ovat niin usein mieltäneet ärsyttäväksi meteliksi.

Musiikki kuvaa omaa aikaansa, ja aikakausi taustoittaa musiikin kehitystä myös tekniikan kehityksen kautta. Esimerkiksi 1980-luvulla samplerien käyttö toi populaarimusiikin valtavirtaan mukaan arjen ääniä, kuten vaikkapa tehtaiden, liikenteen tai kodinkoneiden äänimaailman. Nämä äänet yhdistyvät myös Italian ja Venäjän futuristien vuosikymmeniä vanhempiin teoksiin ja tapahtumiin, tehdasäänineen ja meluinstrumentteineen. 1870-luvun keksintö puhelin ei omana aikanaan juuri löytänyt tietään taidemusiikin estetiikkaan, mutta nykyään puhelimen ääni voi olla luonteva osa äänitaidetta tai taidemusiikkia. 

Kuuntelijan subjektin ottaminen keskeiseksi tavaksi määritellä musiikki nostaa esiin erilaiset kuuntelutavat ja niiden merkityksen. Kuuntelun moninaistumisen kautta käsitys musiikista on laajentunut.”

Kalev Tiits, musiikkiteknologian opettaja.

Musiikin rajoja koetellaan musiikkiteknologien MuTeFest-festivaalilla 26.–30.11. 

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston Issue X -lehdessä, joka ilmestyi kesäkuun Image-lehden välissä. Lue lisää: uniarts.fi/issuex.​

 

Asiasanat