Jaakko Tuomainen - Miltä nyt tuntuu

|
Blogi

Nonni, miltä nyt siis tuntuu? Tuntuu siltä, että on hienoa olla mukana tällaisessa näyttelyssä. Näyttely kokonaisuutena on mielestäni sellainen “jokaiselle jotakin” –tyylinen katsaus taiteen tämänhetkiseen moninaisuuteen. Kuvataiteen trendit todellakin ovat aika hyvin edustettuna kuten jossain puffissa on muistaakseni mainostettu. Löytyy kaikenlaisia medioita ja tekniikoita, löytyy mm. dokumentaarisuutta, jonkinlaista new-age-ekofuturismia, zombiabstraktiota, performanssia, “perusmaalausta”, piirustusta, jne jne.

 

Näyttelyssä käydään runsain joukoin ja välillä kokee tai kuulee mielenkiintoisia hetkiä. Oman teokseni kohdalla on mm. tapahtunut seuraavanlaista: joillekin installaationi on siinä määrin kotoisan oloinen tila, että vieraat ovat uskaltaneet jopa istahtaa sohvalle ja jättää merkkinsä lehtiööni. Jopa niin pitkälle kuulemani mukaan on menty että eräät vieraat olivat laittaneet musiikit soimaan - hieman häiritsevän kovalle. Se ei ihan ole okei, mutta silti peukutan asennetta.

    Toinen itseäni kovasti sykähdyttänyt tapahtuma sattui eilen ollessani hetken gallerialla. Eräs näyttelyvieras purskahti itkuun maalaukseni äärellä. Tällainen on nykyaikana harvinaista. Tietyllä tapaa tällaisesta tapahtumasta tulee sellainen olo että jotenkin on onnistunut - luomaan jotain joka osuu ja uppoaa, ainakin jollekin. Eli ehkei täysin turhaan ole istunut, tuijottanut, sekoittanut värejä. (Kirjasuositus: James Elkins: Pictures and Tears. Upea kirja ja tutkimus tästä nimenomaisesta ilmiöstä.)

Avajaisista on kaksi viikkoa ja vähitellen alkaa palautumaan takaisin ns. arkeen. Mikä tarkoittaa että kaiken hulinan jälkeen on hienoa huomata että tekee mieli edelleen maalata ja piirtää. Olen työskennellyt Project Roomin projektitilassani lähinnä luonnoskirjaan, mutta aloin työstämään taas myös yllä olevaa maalausta “Unfinnished” (yksityiskohta). Ajattelin että olisi kiva saada tämä teos “valmiiksi” viimeistään kun näyttelyn loppu alkaa häämöttää. Tervetuloa siis katsomaan mitä siellä vielä tapahtuu. Luonnoskirjaa saa selata.

Työskentely alkoi kiinnostaa myös Vallilan Kuvataideakatemian työhuoneella. Tässä työn alla jatkoa Project Roomin Bud Roach –maalauksille. Tällä hetkellä näyttää että mielenkiintoa riittää jatkamaan näiden persoonien kanssa vielä tovi. Tässäpä vielä soundtrackia Bud Roachille: spotify:user:tuomainen.jaakko:playlist:2Q1Hsk5FyzY7aLVmZaND7H

Nice.