Tulevaisuuden visiointia ja perinteiden vaalimista Katmandussa – mitä on kulttuurienvälisyys musiikkikasvatuksessa nyt ja huomenna?

|
Blogi

Taideyliopisto järjesti kolmannentoista Cultural Diversity in Music Education -konferenssin yhteistyössä Nepal Music Centre (NMC) -säätiön kanssa Nepalin pääkaupungissa Katmandussa. Nelipäiväinen konferenssi keräsi yli 100 osallistujaa yhteensä 16 eri maasta, esimerkiksi Yhdysvalloista, Kanadasta, Israelista, Singaporesta, Intiasta, Etelä-Afrikasta, Saksasta ja Pohjoismaista. Lisäksi konferenssiin osallistui muusikoita ja opettajia Nepalista ja muista osallistujamaista.

Nepal on kulttuurisesti rikas ja monimuotoinen maa käsittäen yli 120 erilaista etnistä ryhmää, joilla on jokaisella oma kieli. Suurin osa väestöstä kuuluu hindu-uskontokuntaan, mutta Nepalissa on myös buddhistien sekä muslimien uskontoyhteisöt. Musiikki on tärkeä osa eri ryhmien kulttuuriperinnön vaalimista. Kuitenkin vasta hiljattain musiikki on lisätty osaksi Nepalin kansallista opetussuunnitelmaa. Nepal Music Centre (NMC) tekee tiivistä yhteistyötä Nepalin opetusministeriön kanssa musiikkikasvatuksen edistämiseksi maan kouluissa alkuopetuksesta lähtien. Taideyliopiston musiikkikasvatuksen tutkijat ovat olleet mukana Nepalin musiikinopettajankoulutuksen käynnistämisessä osana kulttuurienvälistä tutkimus- ja kehittämistyötä Taideyliopiston koordinoimassa Global Visions -tutkimushankkeessa.

Osa CDIME-konferenssin osallistujista oli mukana kolmepäiväisessä työpajassa Manamaijun kylässä ennen konferenssin alkua. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän lehtori Roope Aarnio oli yksi työpajaan osallistujista. Näin hän kertoo kokemuksistaan:

"Periodille Manamaijun kylässä meitä osallistui kymmenhenkinen delegaatio: kansanmusiikin professori, kaksi lehtoria, kolme jatkotutkinnon tekijää, kolme Glomas-opiskelijaa ja yksi tuntiopettaja. Kolmen päivän ajan asuimme paikallisissa perhemajoituksissa, musisoimme yhdessä kylän muusikoiden kanssa ja tutustuimme newari-ruokakulttuuriin ja kyläläisten elintapoihin. Missään emme ole kokeneet vastaavaa vilpittömyyttä, avoimuutta, sydämellisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Ihmisten hyvyys ja auttamisenhalu oli niin vahvasti läsnä, että se jätti jokaiseen meistä lähtemättömän vaikutuksen. Manamaiju on pieni neljän tuhannen asukkaan kylä Katmandun laidalla. Sen väestö koostuu pääosin Newareista, joka on suurin etninen ryhmän Katmandun laaksossa. Manamaiju on kuin paikallinen Kaustinen, yhä täynnä elävää perinnemusiikkia ja -kulttuuria. Maanjäristyksen jälkeen sielläkin tosin pidettiin vuoden hiljainen suruaika. Tällä hetkellä pahoin vaurioituneen kylän rakennuksia ja temppeleitä kunnostetaan ja rakennetaan uutta uutterasti. Samoin perinnemusiikin arvostus ja elvytysprojekti on herännyt uuteen nousuun. Ensimmäisenä päivänä jakauduimme kolmeen eri ryhmään, joiden kanssa työskentelimme neljä tuntia päivittäin. Kussakin ryhmässä oli 4–6 newari-muusikkoa ja 3–4 länsimaista muusikkoa. Opetimme toisillemme omia perinnesävelmiämme. Paikallisten järjestäjien ajatuksena oli musiikillinen kommunikaatio, yhteistyö ja vaihto, jonka lopputulokset esitettiin viimeisenä päivänä järjestetyssä ulkoilmakonsertissa. Omasta näkökulmasta kuitenkin mielenkiintoisinta oli oppia Newarien musiikkia ja musiikillista ajatusmaailmaa. Länsimainen sovittaminen osana yhteistyötä, tuntui jopa jossain määrin väärältä, koska paikallisessa musiikkikulttuurissa rytmi ja heterofoninen melodia ovat pääasialliset ainekset. Harmonian lisääminen Newari-kappaleisiin oli radikaali muutos, mutta paikalliset tuntuivat tästä olevan vain innoissaan. Muitakin musiikillisia tabuja rikottiin, kun esimerkiksi naiset soittivat lyömäsoittimia. Ylipäätään kappaleiden opettaminen ja pedagogiset menetelmät kahden niin erilaisen kulttuurin välillä oli tajunnanräjäyttävän avaava kokemus. Sydämemme sulivat, kun pidimme lapsille workshopit aamuisin ennen koulun alkua. Leikimme ja lauloimme puistossa päivän valjetessa. Sitä vilpitöntä innostusta ja iloa en tule unohtamaan milloinkaan. Toivon todella, että pystyimme jättämään Manamaijuun edes pienen osan siitä vaikutuksesta ja hyvyydestä, mitä itse sieltä osaksemme saimme." 

Konferenssiavajaisten kohokohta oli The Nepalese Folk Music Orchestran vaikuttava esitys lähes 20 muusikon voimin. Orkesteri yhdistää musiikkiperinteitä eri puolilta Nepalia. Suomen-Nepalin suurlähettiläs Jorma Suvanto isännöi konferenssiväelle Suomi 100 -juhlatilaisuuden Kathmandun lempeässä kevätillassa. Tervetuliaispuheessaan konferenssitoimikunnan jäsen, Taideyliopiston tutkija Alexis Kallio painotti Suomen monikulttuurista historiaa, johon kuuluu niin romanit, saamelaiset kuin maahanmuuttajien uudemman sukupolven suomalaiset. 

Konferenssi tarjosi tuoreita näkökulmia ja pohtimisen aihetta erityisesti koskien musiikkiperinteiden vaalimisen ja uusien musiikinmuotojen välisiä yhtymäkohtia erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa; opettajankoulutuksen tarvetta opettajien interkulttuurisen kompetenssin kehittämiselle; ja monimuotoisuuden uudelleenmäärittelyä muuttuvassa, globalisoituvassa yhteiskunnassa. Eräässä paneelissa nostettiin erityisesti musiikkikasvatuksen koulutuksen näkökulmasta kiinnostava kysymys: onko "maailmanmusiikista" puhuminen enää tarkoituksenmukaista, ja mitä kulttuurienvälisyys musiikkikasvatuksessa tarkoittaa, kun sitä tarkastelee intersektionaalisesta näkökulmasta – "monikulttuurisuuden" ymmärretään tällöin käsittävän etnisen ja kansallisen taustan lisäksi muut yksilön identiteettiä määrittävät tekijät. Konferenssin yhdeksi keskeiseksi puheenaiheeksi nousi vastuullisuus – kulttuurisesti vastuullinen musiikkipedagogiikka ei voi perustua "muiden" kulttuurien eksoottisuuden korostamiseen, vaan sen lähtökohdaksi on otettava etnis-relativistinen ymmärrys kulttuurien moniäänisyydestä ja identiteettien kerroksellisesta rakentumisesta osana musiikillista toimijuutta.

Taideyliopiston tutkijat ja muusikot olivat näkyvästi esillä tämän vuoden CDIME-konferenssissa. MuTri-tohtorikoulun tohtorikoulutettava Danielle Treacy on projektissaan tehnyt yhteistyötä nepalilaismuusikoiden kanssa. Työpajatyöskentelyistä ja muusikoiden haastatteluista liikkeelle lähtenyt projekti on syventynyt reflektiiviseksi tutkimusyhteistyöksi, josta kuultiin ja nähtiin hienoja esimerkkejä konferenssin aikana.

Konferenssiesityksissä, paneeleissa sekä esitysten välisissä teehetkissä vallitsi innostunut, tulevaisuuteen katsova ja yhteisöllinen tunnelma. Edellinen CDIME järjestettiin Helsingissä 2015 ja seuraava konferenssi vie kulttuurienvälisyydestä kiinnostuneet musiikin ja musiikkikasvatuksen tutkijat kahden vuoden kuluttua Israelin pääkaupunkiin Tel Aviviin, jossa konferenssin järjestävä taho on myös yksi Global Visions -hankkeen yhteistyökumppaneista. Taideyliopiston tutkijoiden panos CDIME-verkostossa jatkuu siis vahvana myös tulevaisuudessa.

Teksti: Tuulikki Laes