Photo: Suvi Rantanen

Alku aina hankala… vai onko sittenkään?

|
Blogi

 

17.1.2018

 

 

Vuoden 2018 Esitys prosessina -kurssi on nyt startattu ja etenee hyvällä vauhdilla. Tässä muutamia mietteitä Armageddon -esityksen alkumetreiltä eli kahdelta ensimmäiseltä harjoitusviikolta.

 

Prosessi alkoi viikkoa ennen joululomaa ja käytimme tuon viikon ohjaajan valmistelemista ”lähdöistä” eli aiheista keskustelemiseen ja toisiimme tutustumiseen. Kävimme myös Uspenskin katedraalissa ja syvennyimme Shindo-venyttelyyn, jonka päätimme valita jokapäiväiseksi lämmittelyrutiiniksi. Sitten siirryimme hyvillä mielin joululomalle eli pienille talviunille sulattelemaan virinneitä ajatuksia ja aiheita. Sovimme, että joululoma tulisi käyttää lepoon ja sitten palata virkeänä räjäyttämään pankki tammikuussa.

 

Loppiaisen jälkeisellä viikolla palasimme kouluun ja produktion kimppuun. Käytimme toisen harjoitusviikon lähinnä esitystilaamme asettuen ja sen mahdollisuuksiin tutustuen. Kokeilimme myös muutamia selkeitä näyttämökuvia ja tilanteita sekä teimme vähän taikatemppuja.

 

Toisen harjoitusviikon viikonloppuna teimme perjantaista sunnuntaihin koko työryhmän kesken pienen pyhiinvaellusmatkan Pohjois-Karjalaan. Mökkeilimme, avantouimme, tapasimme taidemaalari Reima Hirvosen, kävimme vierailulla Valamon luostarissa tutustumassa ikonien maailmaan ja päätimme esitykselle nimen. Tämä yhdessä tehty matka oli tärkeä kokemus, joka opetti meitä tuntemaan paremmin toisiamme ja lujitti luottamusta välillämme. Reissu oli erittäin upea ja inspiroiva ja palattuamme takaisin Helsinkiin tunsin esityksen lähtökohtien kirkastuneen minulle ja ymmärsin todella, millaisessa maailmassa tällä hetkellä olemme kiinni.

 

Nyt on käynnissä jo kolmas harjoitusviikko, ja oloni on luottavainen ja inspiroitunut. Ensimmäisten harjoitusviikkojen rauhallisuus ja helppous on tuntunut äärimmäisen tärkeältä. Olemme antaneen aikaa ryhmän sisäisen dynamiikan ja luottamuksen muodostumiselle varsinaista harjoittelemista tai esityksen työstämistä laiminlyömättä ja tällä hetkellä tuntuu, että olemme kaikki hyvin tämän jutun päällä, vaikka varsinaista näyttämöllistä toimintaa on tehty vasta vähän. Koen, että kaikilla on hyvin turvallinen ja avoin olo ottaa vastaan muiden ideoita sekä tarjota omia. Kuluneiden viikkojen aikana en ole vielä kertaakaan stressannut mitään tai tuntenut minkäänlaisia paineita, mikä on hyvin poikkeavaa suhteessa moniin produktioihin, joissa olen aikaisemmin ollut mukana.

 

Rauha, rentous ja sitoutuminen ovat minulle esitystä tehdessä tärkeitä avainsanoja. Pitää pyrkiä työskentelemään rauhallisesti ja rennosti, mutta täysillä paneutuen ja sitoutuen. Kun taiotaan esitystä esiin tyhjästä, sille pitää antaa tilaa syntyä ja muotoutua.  Jotain syntyy aina, joten jonkinlaisesta lopputuloksesta on täysin turha kantaa huolta näin varhaisessa vaiheessa. Pitää vain suostua ja antaa tapahtua. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Odotan tulevilta viikoilta intensiivistä tekemisen meininkiä ja teatterin taikaa, jotain ihmeellistä.

 

Suvi Rantanen,

näyttelijäopiskelija