Olli Pyylampi selvitti soittajan ilmaisullisia vapauksia saksalaisessa urkumusiikissa

Millaisia ilmaisullisia vapauksia urkuri voi – tai hänen tulisi – soittaessaan ottaa? Olli Pyylampi pyrki tohtorintutkinnossaan selvittämään tähän liittyviä käytäntöjä eri aikojen saksalaisessa urkumusiikissa. Pyylammen taiteilijakoulutuksen tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 16. marraskuuta 2019.

Tutkinnon taiteellinen osio koostui viidestä jatkotutkintokonsertista. Niitä yhdistävänä teemana oli agogiikka esittäjän keinovarana saksalaisessa urkumusiikissa. Agogiikalla tarkoitetaan sävelten ja taukojen kestojen, rytmien sekä temponkäsittelyn ilmaisullista muuntelua.

- Olin aiemmin saanut palautetta siitä, että oma soittoni on ollut melko suoraviivaista. Jatkotutkintokonserteissani tarkastelin suhtautumistani eri aikakausien agogiikkaan ja sitä, miten voisin parhaiten hyödyntää vähäisiä historiallisia ohjeita omassa soitossani ja kehittää niiden avulla omaa agogiikan käyttöäni, Pyylampi kertoo.

Pyylammen jatkotutkintokonserteissa kuultiin musiikkia eri aikakausilta, Girolamo Frescobaldin (1583–1643) sävellyksistä Dieterich Buxtehuden (n. 1637–1707) ja Max Regerin (1873–1916) musiikkiin. Ohjelmistovalintojensa kautta Pyylampi pohti esimerkiksi, voisiko Frescobaldin antamia esitysohjeita soveltaa pohjoissaksalaisessa barokkimusiikissa. Lisäksi hän tarkasteli sitä, millaisia ohjeita agogiikan käytöstä voisi löytyä esimerkiksi historiallista urku- ja pianokoulujulkaisuista. Selvisi, että ohjeita ja esimerkkejä on varsin niukalti. Tärkein lähde oli Franz Lisztinkin (1811–1886) opettajana toimineen Karl Czernyn (1791–1857) pianokoulu. Myös aikalaiskuvaukset Felix Mendelssohnin (1809–1847) urkujensoitosta antavat viitteitä siitä, että agogiikan käyttö oli tuolloin muuttunut vapaammaksi esimerkiksi barokin ajan musiikkiin verrattuna.

Tutkintonsa kirjallisessa osiossa Pyylampi esittelee äänikertavalintojen perusteita saksalaisromanttisessa ohjelmistossa käyttäen tapausesimerkkinä neljättä, Espoon tuomiokirkossa pidettyä opinnäytekonserttiaan. Äänikertojen valinta eli rekisteröiminen suunnitellaan jokaisen sävellyksen ja jokaisten urkujen kohdalla erikseen. Siihen liittyy paljon urkurien hiljaista tietoa, jota Pyylampi halusi tuoda esiin.

- Selvitin omaa toimintaani tutkimalla, millaisiin asioihin rekisteröimistyöskentelyni perustui. Siinä tärkeimmiksi tekijöiksi osoittautuivat oma tausta, erityisesti historiallisiin 1800-luvun urkuihin tutustuminen sekä toimiminen toisten urkureiden avustajana rekisteröimisessä, hän toteaa.

Lisätietoja:

Olli Pyylampi

 

Olli Pyylammen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
16.11.2019 klo 12, Musiikkitalo, Organo-sali

Taiteellinen kokonaisuus: Agogiikka esittäjän keinovarana saksalaisessa urkumusiikissa.
Kirjallinen työ: Rekisteröimisen taito. Tapausesimerkki urkurin äänikertavalintojen perusteista saksalaisromanttisessa ohjelmistossa.

Taiteellisen opinnäytteen arvioinut lautakunta: MuT Kati Hämäläinen (pj. konsertit 1–3 ja 5), MuT Margit Rahkonen (pj. konsertti 4), Prof. Kari Jussila, professori, MuT Timo Kiiskinen, MuT Peter Peitsalo, professori, MuT Olli Porthan (konsertit 1–4)
Kirjallisen työn tarkastajat: MuT Tuomas Mali, MuT Matti Oikarinen

Tarkastustilaisuuden valvoja: MuT Päivi Järviö