Sofi Häkkinen
Fisting Forest
Ne pajun kaljujen oksien päihin muodostuvat möhkäleet, joista sojottaa pienempiä oksia, näyttää ihan nyrkeiltä. Niiden märät mustat ääriviivat piirtyy betonista taivasten vasten kovina ja outoina ja terävinä. Kun kattoo käsiä ei tarvii kattoa silmiin. Kädet paljastaa enemmän, koska kun jotain menee rikki, ei voi koskea enää samalla tavalla. Oon pitäny kädestä ja riuhtonu kädestä ja tökännyt sormella ja kuivannut ja kastellut kädellä. Käsi on lempeä ja silittää ja painaa ja hellii ja sitten se menee nyrkkiin. Kun katsoo käsiä katsoo samalla kaikkea mitä ne on ikinä tehnyt. Niissä on tavallaan ihmisen koko sielu ja elämä läsnä yhdessä ruumiin palasessa? Mitä noi kädet on tehny ja mitä ne seuraavaks tekee??? Tein tän teoksen käsin. Käsien käyttö on niin aivoton tapahtuma. Siinä on intuitiota ja tiedostamattomuutta, se on niin perus juttu ja sitä tehdään aina koko ajan joka päivä. Ei ees huomaa tekevänsä mitään ennenku käsi menee nyrkkiin. Kädet keskittyy ihan helvetisti tekemään jonkun suunnattoman tarkan ponnistuksen suonet kiristyy ja jänteet ojentuu samaan aikaan koordinoitua touching, fisting, holding mun on pakko saada koskee sun on pakko nähä tää ja kädet reagoi toisiinsa toinen tekee näin toinen vastaa heti et ees ajattele vaan ajatukset näkyy kädessä ja kädet sidotaan toisiinsa nippusiteillä ja jätetään siihen.
Taiteilijasta
Sofi Häkkinen (s.1990) työskentelee kuvanveiston, performanssin ja videon parissa. Häkkisen taide tutkii kauhun, ruumiillisuuden ja sentimentaalisuuden rajapintoja, joita hän lähestyy huumoria, kuolemaa ja kitschiä sekoittavalla rakentamisella ja purkamisella. Puu, ready-made, metalli ja löydetyt materiaalit muodostavat teosten fyysisen rungon. Häkkisen taide saa voimansa queer-ajattelusta, sekä rehellisyydestä motiivien ja materiaalien suhteen.
