Maria Sorjonen

Taiteilijasta

Maria Sorjonen (s. 1994, Lappeenranta) toimii pääosin maalauksen ja kuvanveiston keinoin. Hänen työskentelynsä pohjautuu arkistoon, joka muodostuu löydetyistä materiaaleista sekä suvun valokuvista. Maalauksissaan hän tutkii muistojen fragmentaarista luonnetta, spekulatiivisia muistoja, luonnossa olemisen kokemusta ja periferiaa. 

Näyttelyt

Kandinäyttely 2026

11.9.–11.10. Kuva/Tila

Teosesittely

Niitynperälle painunut

Noin 70 vuotta sitten vanha suomenhevonen vietti eläkepäiviään itäisessä Suomessa. Hevosen laidun sijaitsi Niitynperällä, ja sitä rajasi koivusta toiseen kulkeva piikkilanka. Yhtenä aamuna hevonen ei enää saapunut niittynsä laidalle, kuten sillä oli tapana. Naapurin Oiva ja Viljo lähtivät etsimään sitä lapiot olallaan. Hevonen haudattiin niille sijoilleen lepikköön. Kuka tietää mitä kaikkea Niitynperälle on haudattu.

Tänä päivänä koivut ovat kasvaneet suuriksi, piikkilanka löytyy syvältä niiden sisästä. Kaadan isän kanssa leppää, poltan sitä saunan kiukaassa. Kerään tuhkan ja sen sekaan jääneet pienet hiilen palaset. Otan vain hienojakoisimman tuhkan talteen ja jauhan hiilet tomuksi.

Olen myös veistellyt samaisia leppiä. Hevosta, tai sen osia.

Osa teoksesta Kylmemmät tuulet on maalattu Niitynperän leppien tuhkalla ja hiilellä sekä öljymaalilla, jonka olen valmistanut Lieksan mäntykankailta kerätystä hiekasta. Hakkuualueelta tai metsäkoneen auki repimästä urasta. Idässä niitä on paljon.

Maalauksessa on useita ajan kerrostumia, lähdemateriaalina on käytetty arkistokuvaa.

Tässä teoskokonaisuudessa minua on kiinnostanut aineen kierto, luonnon materiaalit, eri aineistojen sekä muistojen yhdistäminen. Uusien narratiivien luominen.