Fanny Varjo
Teoksesta
Ihminen kastaa arvokkaan besoaarikiven viiniinsä, odottaa sen hikoilevan tai vaihtavan väriä. Seuraavaksi hän upottaa fossiloituneen hain hampaan ruokaansa ja pysähtyy odottamaan reaktiota. Hän haalii etenkin maltalaisia fossiloituneita hain hampaita (glossopetrae), sillä niillä on erityisiä-maagisia voimia myrkkyjä vastaan.
Keskiajasta renessanssin aikakaudelle ruoan tai juoman myrkyttäminen oli helpoin tapa eliminoida vihollinen tai ei-pidetty henkilö. Hoveissa oli maistajia, jotka testasivat ruoan turvallisuuden. Maistajien lisäksi uskottiin jalokivien olevan hyviä myrkyn havaitsijoita. Jalokiviriipuksia pidettiin välttämättöminä ja erittäin toimivina myrkyn löytäjinä sekä suojana pahaa silmää vastaan. Besoaarikivet olivat arvokkaimpia. Ne eivät oikeastaan olleet edes jalokiviä, vaan eläimen vatsalaukussa tiiviiksi kivettynyt kasa karvaa tai hiuksia.
Taiteilijasta
Fanny Varjo (s.1995) tekee installaatioita, jotka koostuvat ruumiillisista veistoksista. Teoksiin yhdistyy monet materiaalit kuten puu, värjätyt hiukset, metalli ja lasi. Häntä kiehtoo jännitteiden luominen sisällyttämällä teoksiin sekä söpöjä että ällöjä elementtejä. Tällä hetkellä Varjon työskentelyn aiheina ovat tarinat ja myytit. Niiden teemat saattavat olla välillä myrkyllisiä, mutta veistoksissa on aina mukana myös huumoria ja iloa.
