Hämärän viralliset määritelmät
Pimeys ei saavu heti auringon laskettua. Välissä on hämärä. Hämärän pituus vaihtelee huomattavasti vuodenkierron ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempään hämärä kestää, koska aurinko nousee ja laskee loivemmassa kulmassa.
Suomen tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan vuosikirja jakaa hämärän kolmeen eri vaiheeseen auringon sijainnin perusteella.
Porvarillinen eli yhteiskunnallinen hämärä.
Porvarillinen hämärä vallitsee, kun Auringon kiekon yläreuna on juuri painunut horisontin alapuolelle ja sen keskipiste on korkeintaan 6 astetta horisontin alapuolella. Porvarillisen hämärän lopulla alkavat kaikkein kirkkaimmat tähdet ja planeetat näkyä. Aivan porvarillisen hämärän lopulla on taivaan kirkkaus 1/100 siitä, mitä se oli Auringon ollessa juuri taivaanrannassa. Porvarillisen hämärän nimitys on perua keskiajalta. Tällöin on vielä riittävän valoisaa, jotta käsityöläiset ja porvarit näkivät selkeän sään vallitessa työskennellä ulkosalla. Suomenkielessä esiintyy myöskin nimitys yhteiskunnallinen hämärä.
Nauttinen eli merenkulkijain hämärä.
Nauttinen hämärä vallitsee, kun Auringon kiekon keskipiste on 6–12 astetta horisontin alapuolella. Nimitys nauttinen viittaa merenkulkuun. Tällöin tähtiä on jo varsin runsaasti näkyvissä ja merellä erottuu vielä horisontti. Sekstantilla voidaan mitata tähtien korkeuksia ja laskea havaintojen perusteella aluksen paikka maapallon merillä.
Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä.
Astronominen hämärä vallitsee, kun Auringon kiekon keskipiste on 12–18 astetta horisontin alapuolella. Himmeimmätkin tähdet alkavat näkyä astronomisen hämärän aikana. Pimeys saapuu, kun Auringon keskipiste on enemmän kuin 18 astetta horisontin alapuolella. Tällöin Auringon valoa ei juuri lainkaan siroa ilmakehän molekyyleistä ja pimeän yötaivaan kirkkaus on vain 1/400 000 siitä, mitä se oli Auringon ollessa juuri horisontissa.
https://www.ursa.fi/kirjat/lisamateriaalia/tahdet-vuosikirja/maaritelmia.htmlhttps://