Arja Kastinen

Esittely

Kansanmusiikin osaston vieraileva tutkija. Tutkimuksen aiheena runolaulukulttuurin suomalais-karjalainen kanteleimprovisaatio, sen erilaiset ilmenemismuodot alkuperäisessä kontekstissaan sekä sen mahdollisuudet ja ulottuvuudet tässä aikakaudessa. Aihe sisältää mm. soitin-, sävelmä-, kulttuuri- ja historiatutkimusta sekä improvisaation tutkimusta.

Soitintutkimus sisältää historiallisten pienkanteleiden erityispiirteiden tarkastelua: mikä on erilaisten soitinyksilöiden rakenteen ja materiaalien vaikutus sointiin, viritystasoon, soittotekniikkaan ja niiden kautta itse musiikkiin? Musiikkikulttuurin muutos näkyy selkeästi kantelesoitinten rakenteen muuttumisessa yhdestä puusta koverretusta vähäkieliestä kanteleesta hyvin monimuotoisiin, useista osista koottuihin suurkanteleisiin. Museokanteleiden kopioiden avulla vanhakantaisia soittimia ja niillä tuotettua musiikkia pystytään lähestymään kokeellista arkeologiaa muistuttavin keinoin.

Sävelmätutkimus sisältää paitsi runolaulusävelmien ja niiden muuntelun tutkimusta ja soveltamista kanteleille, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteessa taltioitujen kantelesävelmien tutkimuksen. Vaikka suuri osa tallennetuista sävelmistä edustaa jo uudempaa musiikkikerrostumaa, on se tapa, miten vanhat soittajat niitä soittivat, yhteydessä runolaulukulttuurin musiikilliseen estetiikkaan ja avaa siten näkökulmia menneeseen.

Kulttuuri- ja historiatutkimus sisältää pienkanteleen ja sen käytön yhdistämisen luku- ja kirjoitustaidottoman kansanihmisen maailmaan satoja vuosia taaksepäin. Mikä oli soittimen ja musiikin merkitys kyseisessä kulttuurissa? Miten se ilmeni arjessa? Mikä oli ympäröivien kulttuurien ihmisten vaikutus musiikin muuntumiseen? Käytössämme oleva arkistomateriaali rajaa tutkimuksen kohteena olevan perinteen 1800-luvun osalta ortodoksikarjalaisten asuinalueille. Siksi kulttuuri- ja historiatutkimus keskittyy pääasiassa heidän perinteeseensä.

Estetiikan tutkimus vaikuttaa lähes kaikkien tämän tutkimuksen osa-alueiden taustalla. Runolaulukulttuurin pienkanteleimprovisaation estetiikka on erityinen ja monessa suhteessa nykyisistä yleisistä musiikin käytänteistä poikkeava. Sen filosofian kautta lähestytään kysymystä: miten luodaan otolliset olosuhteet avoimelle ja uteliaalle mielelle, joka mahdollistaa luovan improvisaation?
Hankkeen eräänä tavoitteena onkin kehittää tapoja tutkia musiikillisen improvisaation sisällä tapahtuvaa dialogia, joka voi olla paitsi yksilöiden välistä myös yksilön sisäistä kommunikaatiota.
Uusimmassa hankkeessa, "Inhimillinen luovuus, kulttuuriperintö ja genratiivinen tekoäly", tarkastellaan kysymystä, kuinka tekoäly voisi tukea elävää ja luovaa kansanmusiikkia vähentämättä sen monimuotoisuutta tai kulttuurisia merkityksiä.
Perinteenkantajana toimiminen edellyttää kulttuuriin sisältyvän hiljaisen ja – erityisesti musiikkiperinteeseen liittyen – myös kehollisen tiedon omaksumisen. Voitaisiinko, ja missä määrin, valjastaa tekoäly perinteenkantajaksi, ja mitä eettisiä, teknisiä tai oikeudellisia haasteita siihen liittyy?
Hankkeen tutkimuskysymyksiä ovat:
- Kuinka algoritmiset järjestelmät ottavat huomioon monimuotoisen yksilöllisen luovuuden ja kuulonvaraiseen musiikkiperinteiseen sisältyvät kulttuuriset merkitykset?
- Miten omistajuuden ja kulttuuristen oikeuksien kysymyksiä voidaan käsitellä tekoälysovellusten kouluttamiseen käytettävän musiikin ja niiden tuottaman musiikin osalta?
- Miten perinnemusiikin elävän käytön tukemiseen tähtäävä tekoälysovellus voidaan saada vastaamaan kulttuuriseen homogenisaatioon sekä perinteen säilymiseen ja kestävyyteen liittyviin huoliin?

ORCID ID: 0000-0003-0630-7815