Smart destruction

Julkaistu 5.4.2023 | Päivitetty 5.4.2023

Lyömäsoitinkonsertti, jossa perinteikkäät lyömäsoittimet yhdistyvät ihmiskunnasta hiljalleen valtaa ottaviin älypuhelimiin. Luvassa myös vauhdikasta ja ”tuhoisaa”, lähes konemaista, mallettimusiikkia. Vastapainoksi perinteisempää rummuttelua ja klassikoiksi nousseita teoksia, joita enää harvoin kuulee kokonaisuudessaan esitettynä.

A percussion concert, where traditional percussion instruments are combined with smartphones that are slowly taking over humanity. There will also be fast-paced and ”destructive”, almost machine-like, mallet music. As a counterweight, more traditional drumming and works that have become classics, which are rarely heard anymore in their entirety.

Ohjelma

• N. J. Zivkovic – Trio per Uno mvt. 1   
• Ivan Trevino – Trances I                                            
• N. J. Zivkovic – Trio per Uno mvt. 2
• Ivan Trevino – Trances II
• N. J. Zivkovic – Trio per Uno mvt. 3   
• Steven Snowden – Unrung                

– väliaika –

• Tim Ferchen – Mallet Quartet
• David Skidmore – Torched and Wrecked
• Jason Treuting – Thank you (___)

Kuvaus

Nebojša Jovan Živković (s.1962) tunnetaan uraa uurtavana ja koko lyömäsoitinkenttää uudistaneena serbialais-saksalaisena lyömäsoittajana. Laajan sävellysrepertuaarinsa lisäksi hän on toiminut solistina orkestereissa ympäri maailmaa. Hänet tiedetäänkin varsin virtuoottisena esiintyjänä. Hän on luonut myös pedagogista materiaalia sekä uraa ja toimii tällä hetkellä professorina Wienin musiikki- ja taideyliopistossa.

Zivkovicin yksi tunnetuimpia teoksia on Trio per Uno. Tämä kolmiosainen “arkaainen rituaali” kuullaan harvoin kokonaisuutena, koska osat on sävelletty toimiviksi myös itsenäisinä teoksina. Esitetyin niistä lienee ensimmäinen osa, jossa esiintyjät kerääntyvät bassorummun ympärille soittamaan ja loihtimaan yhdessä kuin muinaiset shamaanit konsanaan. Kolmannessa osassa kuvitellut shamaanit villiintyvät entisestään käyttäen soittimien lisäksi tehokeinona alkukantaista ihmisääntä. Näiden kahden sykähdyttävän osan väliin mahtuu meditatiivinen toinen osa.

Tässä konsertissa teos kokonaisuudessaan muodostaa selkärangan ensimmäiselle puoliskolle. Samalla se tuo perinteikkäänä lyömäsoitinteoksena tasapainoa esityksen modernimpaan kehykseen ja teemaan.

Konsertin teemaksi valittu “älytuho” on monimerkityksellinen, mutta saa vahvimman viittauksensa ensimmäisellä puoliajalla esitettävistä Ivan Trevinon (s.1983) Trances -teoksen 1. ja 2. osasta. Teoksen ideana on tutkia erilaisia psyykkisiä transsinomaisia tiloja ihmisissä musiikin ja erilaisten välineiden kautta. Trance I -osassa syvennytään hypnoottisiin ilmiöihin salaattikulhojen ja älypuhelimien avulla. Kun taas Trance II ottaa kantaa siihen, kuinka nuo laitteet hallitsevat meitä älyttömästi (heh heh) jokapäiväisessä elämässämme.

Trevino on lyömäsoitinsävellyksistään useasti palkittu meksikolais-amerikkalainen säveltäjä ja lyömäsoittaja, joka myös opettaa tällä hetkellä Teksasin yliopistossa Austinissa. Hänen lukuisat teoksensa ammentavat ja käyttävät hyödykseen erilaisia medioita (kirjallisuus, videot yms.) monipuolisesti ja ovat usein hieman kantaaottavia sekä tarinallisia. Trances tuo esiin myös teatraalisen puolen, jonka avulla se tehostaa sanomaansa.

Konsertin ensimmäisen puoliajan päättää “väliaikakellojen” (=desk bells) soinnittama Unrung, joka on monipuolisen ja palkitun nykysäveltäjä Steven Snowdenin (s.1981) taidonnäyte yksinkertaistetusta, mutta moniulotteisesta äänen tutkiskelusta. Esiintyjillä on soittimina vain klassiset pöytäkellot, jotka on aseteltu alustoina ja toisina soittimina toimivien metallilevyjen päälle. Mitäköhän kaikkea niillä voidaan tehdä?

Snowden itse kuvailee teoksensa monimerkityksellisyyttä seuraavalla tavalla:

“Halusin käyttää pöytäkelloa metaforana kiinniottohetkelle juuri ennen kuin tehdään päätös, jota ei voi perua. Kellon soittaminen julistaa sitä, kun tarvitset apua joltakulta, jota ei tarvitse henkilökohtaisesti tuntea. Se on myös eräänlainen julkinen myöntäminen jonkinasteisesta henkilökohtaisesta rajoituksesta tai haavoittuvuudesta. Huolimatta sen pienestä mittakaavasta, tämä päätös voi silti herättää hieman ahdistusta joillekin suurelta osin siksi, koska se on lopullinen. Lyhyesti sanottuna kelloa ei voi olla enää soittamatta (=unrung).”

Väliajan jälkeen konsertissa siirrytään harmonisempaan maailmaan. Lavalle asetetaan rumpujen hallitsemien lyömäsoittimistojen sijaan melodisia mallettisoittimia. Lyömäsoittajan ja suomalaista lyömäsoitinkulttuuria vankasti muovanneen säveltäjän Timothy Ferchenin (s.1947) teos Mallet Quartet johdattelee minimimalistiseen ja kunnianosoituksena Steve Reichille sävellettyyn tyyliin meidät kohti “tuhoa”. Tämä konemaiseksi muotoutuva järkälemäinen kappale vyöryy hiljalleen, mutta varmasti eteenpäin. Matkallaan se mahdollisesti sytyttää jotakin tulevaa haastamalla soittajat niin yhteissoitollisesti kuin musiikillisestikin. Ferchen nimittäin käyttää teoksessaan sävellystekniikoita, joita on omaksunut soittaessaan itse nimenomaan Reichin omassa yhtyeessä.

Sama soittimisto lopulta syttyykin kuvainnollisesti tuleen Torched and Wrecked -teoksessa. Kappaleen lumoava mallettitykitys vangitsee kuulijat mielikuviin dystopisesta tuhoutuneesta ympäristöstä ja mitä mahdollisessa “äly-vallankumouksen” jälkeisessä maailmassa saattaisi ollakaan. Teos on osa Grammy-palkitun lyömäsoittajan ja säveltäjän, David Skidmoren (s.1982), sävellyssarjaa ”Aliens with Extraordinary Abilities”. Siinä hän tutkii musiikillista ideaa, kuinka sama musiikki voi liikkua eri nopeuksilla samanaikaisesti. Näitä eri tasoja on eroteltavissa tässäkin esityksessä mallettien kiitäessä soittimien päällä kuin juna raiteillaan.

Onneksi konsertti ei kuitenkaan pääty oikeaan tuhoon, vaan sydämellisiin ja lämpimiin kiitoksiin. Jason Treutingin (s.) Thank You (__) on säveltäjän ja esittäjien henkilökohtainen kiitoskirje heidän lempi pikkurummun soittajalleen. Siinä tutkitaan tuon lyömäsoittajien keskeisimmän instrumentin syvimpiä olemuksia ja tekniikoita. Teosta voidaan esittää yksin sooloteoksena tai erikokoisissa ryhmissä, jolloin tietyt osiot pyritään tekemään synkronoituina yhdessä. Tässä teatraalisessa kokonaisuudessa esiintyjille jää tilaa myös yksityiselle henkilökohtaisen tason viestinnälle, jonka kryptistä koodia yleisökin voi yrittää murtaa. Ei muuta kuin 3 – 5 – 5 – 7 – 5 – 5 – 3 ja kiitos!

Tekstit ja ohjaus

• Petteri Kippo

Esiintyjät

• Atte Karhinen
• Tommi Kiiski
• Patrik Kiviniemi
• Sampo Kuusisto
• Touko Leinonen
• Alex Martin
• Leila Martin
• Jarmo Niininen
• Trym Nyheim
• Andreas Nyström
• Eero Tekoniemi
• Tiia Toivanen
• Samuli Vehkavaara