Hae

Marianna Henrikssonin tohtorintutkinnon taiteelliset opinnäytteet

|

Di anima et di corpo

Musiikkitalon Sonore-sali 2015

  • Koreografia: Anna Mustonen
  • Tanssi: Saara Töyrylä
  • Sopraano: Katja Vaahtera
  • Cembalo: Marianna Henriksson
  • Valosuunnittelu: Anna Pöllänen
  • Tuotanto 2012: Zodiak Uuden tanssin keskus, Anna Mustonen.
  • Uusi versio 2015: Sibelius-Akatemian Docmus-yksikön tohtorikonserttisarja, Musiikkitalon Sonore-sali.

Joskus musiikki sai heidän sisäisen balanssinsa horjumaan: Värisevät huulet, yhtäkkinen kasvojen värin muutos, pulssin hidastuminen, kiivas raajojen liike, leukojen rentoutuminen, hampaiden kiristely, verisuonien turpoaminen, hallitsematon elehdintä, vinkuva hengitys.

Di anima et di corpo on konsertin ja tanssiteoksen rajaseudulla liikkuva sekä äärimmäisten tunnetilojen välillä kulkeva esitys, jossa 1600-luvun cembalo- ja laulumusiikki yhdistyy uuteen tanssiin. Työryhmä lähestyy esityksen tekemistä barokin ajan affektiopin kautta, jonka mukaan musiikin tarkoituksena oli vaikuttaa suoraan vastaanottajansa ruumiiseen ja sitä kautta tämän tunteisiin. Musiikin vaikutus tapahtui synnyttämällä sielun liikkeitä eli affekteja, jotka saivat aikaan fyysisiä reaktioita. Miten nykykatsojan sielu saadaan liikkeelle?

Ohjelma

  • Emilio de Cavalieri (1550–1602): Il tempo fugge(Rappresentatione di anima et di corpo 1600)
    Aika kiitää ja elämä katoaa, viimeinen trumpetti julistaa: nouskaa haudoista tuhkat; sielut, ottakaa yllenne ruumiit.
  • Girolamo Frescobaldi (1583–1643): Cento partite sopra Passacagli( Toccate e partite d’intavolatura, Libro I 1637)
  • Giulio Caccini (1551–1618): Dolcissimo sospiro (Le nuove musiche, 1601) Suloinen huokaus pääsee ihanilta huulilta, joita palvon, mutta lentääkö se kohti toisen rakastajan rintaa?
  • Giovanni Picchi (1571/1572–1643) Pass’e mezzo(Intavolatura di balli d’arpicordo 1619)
  • Claudio Monteverdi (1567–1643): Quel sguardo sdegnosetto (Scherzi musicali cioè arie et madrigali 1632) Säihkyvät silmäsi haavoittavat minua nuolillaan, mutta ihana naurusi parantaa.
  • Claudio Monteverdi (1567–1643): Si dolce è il tormento(Quarto scherzo delle ariose vaghezze 1624) Rinnassani viipyy ihana tuska, koska kylmäkiskoinen rakastettu ei tunne samoin. Vielä hänen ylpeytensä aalto murtuu uskollisuuteni karikkoon.
  • Barbara Strozzi (1619–1677): Cuore che reprime alla lingua di manifestare il nome della sua cara (Cantate, ariete a una, due, e tre voci 1654) En saa ilmaista rakkauttani sanoin, ainoastaan kyynelein ja huokauksin, ja lopulta sisällä pidetty tuska tuhoaa minut.
  • Bernando Storace (1637–1707?)Pastorale (Selva di varie composizioni d´intavolaturaper cimbalo et organo 1664) (sov. Marianna Henriksson)

Maria-vesper

Kaapelitehtaan Pannuhalli, 2018

  • Koreografia: Anna Mustonen
    Musiikin johto, cembalo ja urut: Marianna Henriksson
  • Esiintyjät: Hanna Ahti, Anna Kupari, Eleni Pierides, sopraanot Tuuli Lindeberg ja Sirkku Rintamäki, alttoTeppo Lampela, tenorit Taavi Oramo ja Juho Punkeri, basso Jussi Lehtipuu, Helsingin Barokkiorkesteri
  • Pukusuunnittelu: Piia Rinne
  • Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
  • Dramaturgia: Masi Tiitta
  • Tuottaja: Riikka Thitz
  • Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Helsingin Barokkiorkesteri, Anna Mustonen & Marianna Henriksson 
Katso tallenne esityksestä

Monteverdin Maria-vesper on suurimuotoinen kokoelma kirkollista musiikkia vuodelta 1610. Esitys muodostuu kolmen tanssijan, kuuden laulajan, soitinyhtyeen ja yleisön yhteen kokoontumisesta Pannuhallin katedraalimaiseen tilaan.

Maria-vesperin musiikki sisältää ikiaikaisten psalmimelodioiden käsittelyä säteilevän renessanssipolyfonian keinoin, mutta myös intiimejä, sisäiseen kosketukseen tähtääviä lauluja. Myös näyttämöllä liikutaan ylevän monumentaalisuuden ja yksilön arkisen tunnekokemuksen välillä. 

Teoksen koreografian rakentumista ohjaa ajatus laulamisesta ja soittamisesta tanssina, ja musiikista voimana, joka vaikuttaa suoraan kuulijan kehoon. Maria-vesperkutsuu hiljentymään, kuuntelemaan ja lumoutumaan sävelistä, jotka värisyttävät, tuudittavat ja virtaavat paikallaolijoiden kehoissa. 

Anna Mustosen ja Marianna Henrikssonin edellisessä teoksessa Di anima et di corpo alkanut yhteistyö varhaisbarokin musiikin ja uuden tanssin parissa saa nyt jatkoa Suomessa harvemmin esitetyn Monteverdin Maria-vesperin tulkintana. Millaisia yhdessä kuuntelemisen hetkiä, tansseja ja kehollisia kokemuksia se synnyttää nyt – yli 400 vuotta julkaisunsa jälkeen?

Ohjelma

Claudio Monteverdi (1567–1643): Vespro della Beata Vergine

  • Domine ad adiuvandum
  • Dixit Dominus
  • Nigra sum
  • Laudate pueri
  • Pulchra es
  • Laetatus sum
  • Duo Seraphim
  • Nisi Dominus
  • Audi Coelum
  • Sonata sopra Sancta Maria
  • Ave maris stella: Hymnus
  • Magnificat

Maria-vesper, Vespro della Beata Vergine da concerto composto sopra canti fermi, on Claudio Monteverdin vuonna 1610 julkaisema kokoelma kirkollista musiikkia. Kokoelma sisältää psalmiteksteihin sävellettyjä polyfonisia kappaleita; motetteja eli vapaamman muotoisia soolo-, duo ja triolauluja; soitinosuuksia; Ave maris stella -hymnin; Magnificatin eli Neitsyt Marian ylistysvirren. Kokonaisuus muistuttaa vesperin eli iltapalveluksen liturgista muotoa, mutta ei musiikkinsa tai tekstiensä puolesta sellaisenaan vastaa mitään Monteverdin aikaista vakiintunutta kirkonmenoa. Nykytutkimuksessa ei olla yksimielisiä, saiko kokoelma koskaan esitystä julkaistussa muodossaan, ja onko sitä ylipäätään tarkoitettu esitettäväksi yhtenä kokonaisuutena.

Maria-vesper on kuin portfolio, työnäyte. Monteverdi on halunnut julkaisulla osoittaa hallitsevansa kirkollisen musiikin kaikki hienoudet, kuten cantus firmusten eli ikivanhojen psalmimelodioiden hyödyntämisen kekseliäällä tavalla säännönmukaisen polyfonian rakennusaineksena. Mukana olevat motetit katsovat ajassa eteenpäin; ne edustavat 1600-luvun alun musiikillisen murroskohdan uutta tyyliä, jonka Monteverdi nimesi seconda praticaksi erotuksena vanhahtavammasta moniäänisestä tyylistä, prima praticasta. Maria-vesper liikkuu 1600-luvun alun musiikillisen murroskohdan jännitteisellä rajalla, jossa vanhat ja uudet tyylit kietoutuvat toisiinsa.

Motetit, pienemmän kokoonpanon kappaleet edustavat Monteverdin aistillisinta musiikkia. Nigra sum ja Pulchra es -laulujen tekstit ovat Laulujen laulun yleisinhimillistä rakkausrunoutta. Laulut sisältävät halua ja kurkotusta, jota olemme käsitelleet abstraktina erotiikan ilmaisuna, emme niinkään tarinallisen draaman kautta. Laulutekstien ja musiikin yhteenkietoutuneisuus synnyttää musiikillisia kurkotuksen kuvia: dissonanssi janoaa täyttymystä, ja kun sen saavuttamista pitkitetään, syntyy suuntautunut ja haluava tila. Myös Audi Coelum ja Duo Seraphim ovat yhtä värisevää kehollisuutta.

Maria-vesper tanssin näyttämöllä tarjoaa mahdollisuuden kuulla ja kokea tätä musiikkia yhteenkokoontumisena, jossa esiintyjät ja yleisön jäsenet ovat saman lämmön ja voiman äärellä. Koreografia on rakentunut pehmeydestä, moninaisuudesta ja yhdessäolemisen kysymyksistä käsin.  

Teoksen tanssi on syntynyt musiikin ja kehon yhtäaikaisesta ja avoimesta kuuntelusta sekä herkistymisestä niille eleille, joita laulaminen ja soittaminen tuottavat. Koreografisena lähtökohtana on ollut hakeutua mahdollisimman lähelle musiikkia. Teoksessa koreografia on tanssin ja musiikin yhteenkietoutumista. Tanssi on arkista, ylevää, kurkottavaa, kannattelusta luopuvaa ja musiikkia myötäelävää.

Maria-vesper on suurimuotoinen teos, mutta sen tavoitteena ei ole kohota katsojan yläpuolelle suurena ja pullistelevana. Olemme pyrkineet löytämään voimaa ja suuruutta levollisuudesta, moninaisuudesta ja hauraudesta. Toivomme esityksen levittäytyvän katsomoon pehmeänä ja välittävänä.

AD OLIO

Konsertti cembalolle, trumpetille ja äänelle, Kruunuvuoren öljysäiliö 26.5.2016

  • Cembalo: Marianna Henriksson
  • Trumpetti: Verneri Pohjola
  • Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio
  • Valosuunnittelu: Anna Pöllänen
  • Tuotanto: Sibelius-Akatemia / Janne Ikäheimo & Marianna Henriksson

Ohjelma

  • Girolamo Frescobaldi (1583–1643): Toccata settima (II libro)
  • Sigismondo d’India (n. 1582–1629): Piange madonna – Intenerite voi, lagrime mie
  • Bernardo Storace (n. 1637–1707): Ciaccona
  • Jacopo Peri (1561–1633): Tu dormi, e’l dolce sonno
  • Gregorio Strozzi (1615–1687): Toccata prima per cembali et organi, con pedarole e senza
  • Carlo Gesualdo (1566–1613): Moro, lasso, al mio duolo
  • Tarquinio Merula (1595–1665): Canzonetta Spirituale sopra alla Nanna
  • Björk (1965–): Cover me

Sovitukset Henriksson, Pohjola & Norvio

Frammenti del discorso amoroso

CD-levy, SibaRecords, 2018

Kuuntele äänite Spotifystä
  • Marianna Henriksson, harpsichord, arr. in track 11, sleeve notes
  • Jonte Knif recording, artistic producer, harpsichord maintenance, editing, mastering
  • Tuomas Norvio sound designer in track 11
  • Juliana Harkki portrait photographs
  • Joona Kivirinta harpsichord photographs
  • Jaakko Kulomaa graphic design
  • Joni Käenmäki SibaRecords producer

Recorded at Kallio-Kuninkala, Järvenpää, Finland 10.–13.7.2017 on an Italian harpsichord after Mucciardi built by Andrea di Maio year 2010, courtesy of Anna-Maaria Oramo

  1. Giovanni Picchi (1572–1643): Toccata (Intavolatura di balli d’arpicordo 1619)
  2. Giovanni Picchi: Pass’e mezzo (Intavolatura di balli d’arpicordo 1619)
  3. Tarquinio Merula (1594/5–1665): Toccata del secondo tono (Lübbenauer tabulature)
  4. Tarquinio Merula: Capriccio cromatico (Lübbenauer tabulature)
  5. Girolamo Frescobaldi (1583–1643): Cento partite sopra passacaglia (Toccate d’intavolatura di cimbalo et organo – partite di diverse arie e corrente, balletti, ciaccone, passachagli. Libro primo 1637)
  6. Bernardo Storace (fl. mid-17th century): Ballo della battaglia (Selva di varie compositioni d’intavolatura per cimbalo ed organo 1664)
  7. Michelangelo Rossi (1601/2–1656): Toccata settima (Toccate e correnti d’intavolatura d’organo e cimbalo 1657)
  8. Gregorio Strozzi (ca. 1615–1687): Toccata de Passacagli, e ciascheduno può sonarsi à solo (Capricci da sonare cembali et organi 1687)
  9. Girolamo Frescobaldi: Toccata duodecima (Toccate e partite d’intavolatura di cimbalo. Libro primo 1616)
  10. Bernardo Storace: Ciaccona (Selva di varie compositioni d’intavolatura per cimbalo ed organo 1664)
  11. Gregorio Strozzi: Toccata prima per cembali et organi, con pedarole e senza (Capricci da sonare cembali et organi 1687) (arr. Henriksson & Norvio)

Mesotonico – uutta ja vanhaa musiikkia keskisävelviritteiselle cembalolle

Musiikkitalon Black Box, 2023

  • Cembalo: Marianna Henriksson
  • Sanomalehti: Pekka Silén
  • Äänisuunnittelu: Olli Ovaskainen
  • Valosuunnittelu: Jukka Kolimaa
  • Tuotanto: Sibelius-Akatemia / Matti Leisma

Ohjelma

  • Marianna Henriksson (*1983): Merulian Sketch / Warm up
  • Girolamo Frescobaldi (1583–1643): Toccata 1/II
  • Riikka Talvitie (*1970): Newspaper
  • Frescobaldi: Toccata 11/II
  • Jonte Knif (*1975): Regina coeli
  • Frescobaldi: Toccata 8/I
  • William Byrd (1543–1623): Will Yow Walke the Woods soe Wilde
  • Olli Virtaperko (*1973): Fantazia “Liberazione”
  • Johann Sebastian Bach (1685–1750): Kromaattinen fantasia
  • Shiva Feshareki (*1987): For Marianna (ke.)
  • Byrd: The Bells
  • Frescobaldi: Toccata 11/I