Kesän nuoret taiteilijat: Leevi Räsänen

Julkaistu 11.9.2025 | Päivitetty 11.9.2025

Studying Gaze

Tervetuloa tuijottelemaan ja tuijoteltavaksi! Tässä konsertissa kuullaan mun kamarimusiikkiteoksia vuosilta 2022 ja 2024. Kukin konsertissa esitettävistä teoksista liittyy ajatukseen katseesta (Gaze) katsojaposition sisältävänä toimena, joka hierarkisoi ja luo merkityksiä katsojan ja katsotun välille.

Myös konserttitilanteessa toistuu tää asetelma – sinä katsot minua, mutta huomaatko, että katson sinua takaisin, huomaatko minut?

Konserttia kehystävät jousikvartettiteosparini ”the two childhoods” ja ”Hoodlum”, eli ensin jotain lapsuuteen liittyvää kaksinaisuutta, yksi puoli ja sen kääntöpuoli, yksi tapa nähdä ja toinen tapa muistaa, ulkoinen ja sisäinen kokemus. Lopuksi huligaani, rasavilli, hunsvotti, joku ilkikurinen muttei välttämättä pahantahtoinen, koltiainen.

Oon valinnut mukaan nää teokset myös siksi, että ne edustaa mulle tavaramerkkimäistä tapaa käyttää mikrotonaalisuutta. Se tarkottaa, että käytetään ”normisävelaskelia” pienempiä etäisyyksiä musiikissa, säveliä joiden voi ajatella jäävän pianon kosketinten väliin. Kun näitä säveliä ja etäisyyksiä yhistetään tietyillä tavoilla, instrumentit sekä äänet ilmassa alkaa reagoimaan eri tavoin ja synnyttää uusia summa- ja erotussäveliä soitettujen sävelien lisäksi. Se on musta vähän niin kuin taikaa, että on niin ihmeellistä että voi syntyy vaikutelma uudesta äänestä, ku muut äänet on tietyllä tapaa suhteessa toisiinsa. Siinä on kauheesti voimaa. Tälleen mä myös työskentelen kauheen paljon, että kuuntelen ja laulan näitä säveliä, koitan paikantaa sieltä niitä välissä olevia vielä todeks kirjoittamattomia säveliä, ja sit vedän niitä sieltä äänten summista vähän niinku pudonneita silmukoita virkkuukoukulla ottas. Vähä muuttuu enemmäks ja vaikutelmat vahvistuu.

Yks näistä etäisyyksistä on yläsävelsarjasta tuleva luonnonseptimi, joka on mulle yks kaikkein kauneimmista intervalleista. (Kantsii googlata tuo yläsävelsarja jos haluu tyhjentävän vastauksen! Se wikipedia-artikkeli on ihan hyvä, ni en ala sitä tähän referoimaan.) Aattelen, että koska yläsävelsarja on luonnollinen ilmiö, joka toistuu kaikkialla meiän ympärillä, sekä kaikissa ihmisen rakentamissa instrumenteissa, on se myös jotakin, mikä yhdistää mun musiikkia todellisuuteen. Ja toisaalta, sitä kautta tää musiikki pystyy välittämään jonku todellisen merkityksen todellisuudesta.

Nää jousikvartetot the two childhoods ja Hoodlum on sävelletty samassa konsertissa esitettäviks teoksiks, jotka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa samassa konsertissa. Konsertin ”centerpiecenä” on sen nimiteos, Kaaos Ensemblen tilaama ja joulukuussa 2024 kantaesittämä Studying Gaze. Esityksen ja musiikkiteoksen välimaastossa liikkuva teos katselee itseään, yleisöään ja esittäjiään mulkoiluista ja side-eyestä raivokkaaseen tuijotukseen saakka.

Voit lukee näistä teoksista lisää tuosta alapuolelta – oon kerännyt tähän käsiohjelmaan muistoja ja kaikkia hassuja juttuja niistä matkan varrelta ja koittanu koostaa semmosen paketin, jota ei välttämättä yleensä käsiohjelmasta löytäs.

(Ilolle muistellen mun legendaarista quotee vuodelta 2020, jossa sanoin:

”On hirmu itsekästä ja poissulkevaa, jos ei avata syvempiä tarinoita teoksen taustalla. Vaikka kuinka joku väittäisi, ettei niitä tarinoita ole, sanon, että on. Se voi olla vaikka, ettei minulla ollut elämässä mitään erityistä meneillään, kun sävelsin tätä. Heräsin joka aamu kahdeksalta, keitin kahvia, söin joka päivä lounaaksi perunamuusia ja kalapullia, ja menin nukkumaan yhdeksältä. Olisi ihan helvetin hienoa, jos jossain käsiohjelmassa lukisi noin.”

Kertomuksia ruokavaliostani voi tulla kyselemään vaikka konserttijatkoilla…) 

Mut voit mennä konserttiin myös ihan korvat auki ja silmät kiinni. Lupaan että sulle välittyy jonkinlainen ymmärrys näistä teoksista silti, autan siinä vähäsen myös.

Tosi ihanaa konserttia kaikille ja nauttikaa musiikista ja tarinoista ja toistenne seurasta. Halataan konsertin jälkeen paitsi jos oot flunssassa ku en voi tulla kipeeks nyt ku on kuumin apurahakausi meneillään!!!

Esiintyjät

Uusinta-kvartetti:

• Maria Puusaari, I viulu
• Aleksi Kotila, II viulu
• Max Savikangas, alttoviulu
• Sirja Nironen, sello

Kaaos Ensemble:

• Martta Jämsä, huilu
• Anna-Sofia Anttonen, saksofonit
• Jerry Piipponen, lyömäsoittimet
• Janne Malinen, kitara

Ääninauhat:

• Aino Szalai ja Anna-Maria Huohvanainen, viulut
• Ida Kosonen, alttoviulu
• Katariina Selenius, sello

Teemu Myyryläinen / Gaia Music, jousisoitinten äänitys

Muu sisältö, editointi ja kompositio: Leevi Räsänen

Sibelius-Akatemian tuotanto:

• Sirje Ruohtula, valot
• Jon-Patrik Kuhlefelt, ääni
• Anna Huuskonen-Kuhlefelt, tuotanto

Konsertti kestää n. 70 minuuttia ja siinä ei ole väliaikaa.

the two childhoods (2022)

Olen kirjoittanut ensimmäisestä jousikvartetostani lukuisia ohjelmatekstejä, usein jonkin tietyn sanamäärärajoituksen puitteissa. The two childhoods on kenties kaikista henkilökohtaisin kaikista säveltämistäni teoksista – tavoitin sitä luodessani ensimmäistä kertaa niitä asioita, joita vuosia myöhemmin pääsin käsittelemään terapiassa. Viimeistellessäni teosta alkuvuodesta 2022, sävellettyäni sitä yli puolen vuoden ajan, kirjoitin tämän alla olevan ohjelmatekstin laajan ajatuskartan perusteella, jota olin koonnut sävellysprosessin aikana. Tuo ajatuskartta oli ensimmäinen, joka tein työskentelylleni tärkeäksi muodostuneille keltaisille paperiarkeille. Tämä ohjelmateksti on paljon paljastavampi ja avoimempi, naiivimpikin ehkä, kuin mitä tänä päivänä kirjoittaisin. Vasta terapiaprosessin myötä, oikeastaan tänä vuonna, 2025, olen ymmärtänyt, kuinka kipeistä ja valtavista asioista on ollut kyse. Tämä konsertti on ensimmäinen kerta, kun julkaisen tämän ohjelmatekstin teoksen esityksen yhteydessä.

The two childhoods on ollut minulle monella tapaa merkittävä: se on esitetyin teokseni, joka on matkannut ympäri Suomea ja Skotlantiin ja Portugaliin. Se on teos, jonka kirjoittamiseen sain ensimmäisen työskentelyapurahani ja se on myös teos, jota varten tehdystä keksimistyöstä ammennan uusiin teoksiini yhä nytkin. Tavoitin siinä ensimmäistä kertaa jonkin pysyvän kokemuksen säveltämisestä: ”Tällaista haluan tehdä lisää.”

Minä rakastan kotiseutuani, Enonkoskea. Sen runsaita sienimetsiä ja notkuvia marjanoksia, painavasta lumesta kaarelle taipuneita kuusenoksia, makeansuolaisia tuulahduksia järvenrannassa ja ennen kaikkea lapsuudenkotiani ja mökkimaisemaa, niissä vietettyjä elämäni ikimuistoisimpia hetkiä. Aika on kullannut kotiseutuni. Toisaalta kaiken siellä kokemani vuoksi lapsuuteni on kuihtunut pätkittäisten muistojen jonoksi, välähdyksiksi harmaan ja painavan massan keskellä. Valtaosan mieleni on pyyhkinyt haaleaksi muminaksi, jota en välittäisi muistella.

Aikaani Enonkosken koulussa mustuttivat muutama ikävä opettaja ja suuri joukko mieltäni pahoittaneita kanssaoppilaita, jotka saivat minut vaihtamaan opinahjoa. Minulle ei jätetty vaihtoehtoja, olin vasta 11-vuotias. Vanhempieni rakkaus, oikeudentunto ja päättäväisyys avittivat minut uuteen alkuun Savonlinnassa, missä en arvannut ensimmäisten muutaman vuoden jälkeen kohtaavani kenties entistä pahempia vastoinkäymisiä. Sairastuin syömishäiriöön. Johtuiko se sitten uusista kiusaajistani vai entisestään syventyneestä täydellisyyden tavoittelusta, on vaikea sanoa, mutta tällä kertaa ympärilläni oli muutamia tärkeitä ja hyviä ystäviä ja luokka, joka tuntui suurilta osin olevan puolellani. Siellä minulla oli myös aikuisten tuki.

Tuntui tärkeältä yrittää käsitellä tuota muistojen suhmua taiteeni kautta, kirjoittaa nostalgiamusiikkia tai jotakin, mikä heijastelisi yrityksiäni oman historiani ymmärtämiseksi. Luulen, etten vieläkään oikein ymmärrä mitä kaikkea lapsuudessani oikein tapahtui. Kun koitan katsoa kouluaikoihini, näen itseni useimmiten niiden muiden silmin. Vieläkin pahimmat painajaiseni liittyvät jotenkin siihen, että olen taas peruskoulussa.

Taiteen minä muistan. Jokaisen ooppera- ja teatteriesityksen, konsertin tai levyn, joiden kuuntelemisesta nautin. Jokaisen teoksen, jota olen pianon ääressä uupumatta ja joskus uupuenkin harjoitellut, ja resitaalit, joissa esiinnyin huolimatta siitä, että kädet hikoilivat ja sydän löikin lähes rinnasta läpi. Perheen ja tuttavien ainaiset pyynnöt soittaa jotakin, koska musiikki toi iloa ympärilleen.

Sitä se tuo minulle edelleen ja vien sen mukanani sinne, missä ikinä olenkaan. Tämä teos on lauluni Enonkoskelta.

Teos on kirjoitettu TEMA- ja Savonlinna-kvarteteille Taiteen Edistämiskeskuksen Etelä-Savon Taidetoimikunnan tuella.

© Leevi Räsänen 2022

The two childhoods -teoksen esittää Uusinta-kvartetti:

• Maria Puusaari, I viulu
• Aleksi Kotila, II viulu
• Max Savikangas, alttoviulu
• Sirja Nironen, sello

Studying Gaze (2024)

Voit askarrella teokseen omaan käsiohjelman ottamalla palan keltaista paperia salin ovelta ja piirtämällä ja kirjoittamalla siihen itse. Säveltäjä suosittelee näitä kuvia ja tekstejä:

Ota itse tekemäsi käsiohjelma mukaan kotiinviemisiksi! Tai lähetä se vaikka postikorttina kulttuuriministerille tai paaville tai vaikka Kekkoselle!

Tutkailemassa katseita ja niiden suuntia Kaaos Ensemblessä:

• Martta Jämsä, huilun suukappale ja esineet
• Anna-Sofia Anttonen, baritonisaksofoni, saksofonin suukappale ja esineet
• Jerry Piipponen, lyömäsoittimet (lyömäsoittajan kohdalle ei kirjoiteta erikseen ”esineet” koska se on niin perus, tiedoks)
• Janne Malinen, kitara ja esineet

maailma ympärilläni käy yhä nopeammalla vaihteella, ja minä (2022)

Teoksen paljon kertovassa otsikossa yksi sana on erityisen tärkeä: vaihde. Vaihde, kuten ajoneuvossa tai vaihde, joka sijoittuu ajanjaksojen väliin? Kuljemme kukin kullakin hetkellä omalla vaihteellamme, joskus ätäkämmin kuin toiste. Toiste, kuten…

…pohtien, tarkkaillen, paikallaan ollen? Ja ihan okei ollen?

Tajusin oman vaihteeni muuttuneen niillä pitkillä kävelyillä, joita tein talvella 2022 pitkin Glasgow’n katuja. Asunto New Gorbalsissa oli juuri sen verran syrjässä busseilta ja metrolta, että oli oikeastaan yhdentekevää saman tien kävellä koko koulumatka, noin 40 minuuttia suuntaansa. Ensin joenvartta pitkin tai puiston poikki (kävelyreitillä joenvarressa kulki hyvännäköisiä lenkkeilijöitä, mutta toisaalta puiston halki sai kävellä yleensä rauhassa), sitten milloin mitäkin katuja pitkin mutkitellen ylämäkeen ja luoteeseen. Katselin mistä kulmista ja minkä sävyisenä auringonvalo laskeutui keltatiilten pintaan, miltä kaikki haisi ja minkä talojen katot milloinkin näkyivät. Rakennustelineiltä naamalle tippuvat vesipisaratkaan eivät ällöttäneet. Kerran kotimatkalla jäin liian pitkäksi aikaa tuijottamaan sivukujalla nurkkaan kusevaa ukkoa, joka lähti juoksemaan huutaen perääni. Kuljin jatkossa isompia katuja pitkin.

Teoksen tilasi ja kantaesitti vuonna 2022 AEKI Ensemble (Sara Atake, klarinetti – Antoine Flores Gracia, saksofoni – Hsin-Di Shih, sello) University of North Carolina at Chapel Hillissä, Yhdysvalloissa. Se on alunperin sävelletty AEKI Ensemblen kokoonpanolle klarinetti, saksofoni ja sello, mutta siitä on sittemmin esitetty versioita mm. kokoonpanoille huilu-klarinetti-sello, traverso-barokkiviulu-viola da gamba, jousitrio sekä tänään kantaesityksensä saava versio huilulle, saksofonille ja sellolle.

Otteita muistikirjoistani teoksen säveltämisen aikaan ja hieman sen jälkeen: 

Glasgow, 11.1.2022

”Ylöspäin kurottava sekstiele” [seksti on tietty sävelten välinen etäisyys, esimerkiksi ”Mikki Hiiri merihädässä” -kappaleen alussa lauletaan ”Kas on Mikki merelle lähtenyt…”, jossa tavujen ”Kas” ja ”Mik” välinen etäisyys on seksti]

”Mongerruksista tiheämpiä kohahteluja”

”Change pace, not a one-way-ticket”

Otteita digimuistiinpanoista, tammikuu 2022:

Glasgow, 9.3.2022

”Toisaalta juuri nyt minulla ei ole juuri menetettävää. Tiedän, että ihmiset ympärilläni ovat puolellani, he – jos eivät suoranaisesti pidä – eivät ainakaan halveksu minua. Tuntuu, että moni pitää minua mukavana ja haluaakin viettää aikaa kanssani. Olen jotenkin aidompi kuin aikaisemmin, olen oma itseni.”

”Mieleni oli kirkas, tai ainakaan en koettanut paeta mitään. Olin paikallani ja vaikken erityisemmin välittänyt käymistäni keskusteluista, pidin niistä – pidin siitä, ettei minun tarvinnut olla mitään, tai olla menossa mihinkään, ei ollut minkäänlaista tarvetta todistaa mitään, vastailin useimpiin kysymyksiin ”No, I don’t know that one” ja ”Right” tai ”Interesting”.”

Maailma ympärilläni käy yhä nopeammalla vaihteella, ja minä -teoksen esittävät:

• Martta Jämsä, huilu
• Anna-Sofia Anttonen, sopraanosaksofoni
• Sirja Nironen, sello

Hoodlum (2024)

Hoodlum (2024) on the two childhoods (2022) -jousikvartettoni sisarteos. Yhdessä ne muodostavat lapsuus-nuoruusajan murrosta käsittelevän teosparin. Siinä missä the two childhoods tavoitteli menetettyjä, sumuisia muistoja ja pyrki ymmärtämään, Hoodlum fantasioi villejäkin vaihtoehtoisia nuoruuksia.

”Keskareita ja potkittuja kiviä. Sisältä purkautuvaa pitelemätöntä energiaa, sähkökitaran pauhua. Kintaalla viitattuja sääntöjä. Nyt saa pitää ääntä.”

Teoksen harjoituksissa kuultua:

Max: Se vois suomeks olla ”hunsvotti” [Ajattelin tästä, että hitto miten hyvä, että miks nimesin englanniks enkä keksiny tätä sanaa!! Saatan pöllii tulevaan käyttöön, Max saat kreditin kiitoksiin…]

Sirja: ”Niinku ois rumpusetti mukana” [Ajattelin tästä, että hitto miten muodikasta, mutta että OISPA hauskaa tehä toinenkin rumpusettibiisi… okei siin ekassa oli kyl vaan haitsuja, mutta oli sitä samaa fiilistä… sävellystilauksia otetaan vastaan ☻] [toim. huom. haitsu tarkoittaa rumpusettiin kuuluvaa Hi-Hat-instrumenttia, sitä samaa jota kuultiin Studying Gaze -teoksen keskivaiheella Jerryn soittamana]

Hoodlum-teoksessa viuhtoo Uusinta-kvartetti:

• Maria Puusaari, I viulu
• Aleksi Kotila, II viulu
• Max Savikangas, alttoviulu
• Sirja Nironen, sello

Säveltäjä Leevi Räsänen

Säveltäjä Leevi Räsänen (s. 1997, Enonkoski) tunnetaan tunteisiin vetoavista duuri-mollitonaliteettia ja mikrotonaalisuutta yhdistävistä teoksistaan. Niissä näkyvät hänen arvonsa, henkilökohtaiset kokemukset, sekä populaarikulttuurin ilmiöt ja lainaukset. Hän rakentaa niitä usein mielen sisäisten kokemusten, kuten muistojen, ihmissuhteiden, sekä ajan ja paikan kokemusten ympärille.

Räsänen suhtautuu säveltaiteeseen uteliaasti ja leikkisästi. Hänen prosessipohjaisessa työssään lopputulos ei ole ennalta tiedetty, vaan se venyy, muokkautuu ja sulautuu yhä uudelleen sävellystyön edetessä. Sibelius-Akatemiassa ja Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa opiskelleen Räsäsen reilua 30 teosta on esitetty Pohjoismaissa, Skotlannissa, Etelä-Koreassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Hollannissa ja viimeisimpänä myös Portugalissa. Räsäsen työskentelyä tukee Koneen Säätiö.

• Verkkosivulinkki: www.leevirasanen.com
• Soundcloud: http://soundcloud.com/leevirasanen/
• Instagram: @lanttira
• https://www.instagram.com/lanttira/

jos haluut lukee sen listan että teoksia on tilannu ja esittäny se ja se, ni guuglaa uwu tai tuu kysyy kerron mielelläni lisää!!

saa aina lähettää sähköpostia myös minulle

leevirasanen@outlook.com

Uusinta Ensemble

Uusinta-kvartetissa tänään muistoja kanavoimassa ja vaihtoehtoistodellisuuksia fantasioimassa:

• Maria Puusaari, I viulu
• Aleksi Kotila, II viulu
• Max Savikangas, alttoviulu
• Sirja Nironen, sello

Uusinta Ensemble on vuonna 1998 Helsingissä perustettu nykymusiikkiyhtye, jonka taiteellisena johtajana on tammikuusta 2023 alkaen työskennellyt säveltäjä Jarkko Hartikainen. Kotikaupunkinsa ja -maansa lisäksi yhtye on esiintynyt menestyksekkäästi mm. New Yorkissa, Berliinissä, Pariisissa, Wienissä, Tallinnassa, Oslossa, Västeråsissa, Kööpenhaminassa ja Cadizissa.

Kansainvälinen nykymusiikkiohjelmisto on yhtyeen toiminnan ytimessä, ja se tekee yhteistyötä lukuisten arvostettujen säveltäjien (mm. Kaija Saariaho, Beat Furrer, Michel van der Aa, Chaya Czernowin, Simon Steen-Andersen, Mark Andre, Hèctor Parra, Oscar Bianchi, José-María Sánchez-Verdú) ja nykymusiikkiyhtyeiden (mm. Ensemble Aleph (FRA), Ensemble Adapter (GER), Ensemble Espai Sonor (ES), defunensemble, Helsingin kamarikuoro ja TampereRaw) kanssa. Uusinta Ensemble on kantaesittänyt yli sata uutta teosta, mukaan lukien yhtyeen 25 tilausteosta.

Uusinta Ensemble on julkaissut viisi omaa albumia ja ollut mukana lukuisilla levyillä, mm. Grammy-palkitulla albumilla Kaija Saariaho: Reconnaissance vuonna 2023. Yhtyeen omista levyistä tuorein, confluence / divergence, ilmestyi KAIROSilta vuonna 2020.

Kaaos Ensemble

Tänään tuijottelemassa:

• Martta Jämsä, huilun suukappale ja esineet
• Anna-Sofia Anttonen, baritonisaksofoni, saksofonin suukappale ja esineet
• Jerry Piipponen, lyömäsoittimet (lyömäsoittajan kohdalle ei kirjoiteta erikseen ”esineet” koska se on niin perus, tiedoks)
• Janne Malinen, kitara ja esineet

Kaaos Ensemble on uuden musiikin kvartetti, jonka harvinainen instrumenttiyhdistelmä, huilu, saksofoni, kitara ja lyömäsoittimet, tarjoaa monipuolisia soinnillisia mahdollisuuksia. Yhtye koostuu neljästä suomalaisesta huippumuusikosta, joita yhdistää kiinnostus toimia monipuolisina ja aktiivisina muusikoina, sekä laajentaa omaa ammattitaitoaan erityisesti nykymusiikin parissa. Idea yhtyeen perustamiseen syntyi halusta tutustua Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla juuri tälle instrumenttien kombinaatiolle sävellettyyn musiikkiin, ja tuoda näitä teoksia uudestaan esille. 

Yhtye perustettiin vuonna 2017, jolloin se soitti ensikonserttinsa Musiikkitalossa osana Suomi100 -konserttisarjaa. Konsertissa kuultiin muun muassa Magnus Lindbergin nuoruudenteos Linea d’ombra. Kaaos Ensemble kutsuttiin Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalille vuonna 2021, jossa se piti kaksi omaa konserttia. Vuonna 2022 yhtye kutsuttiin Uuden Musiikin Lokakuu -festivaalille Ouluun, jossa yhtye oman konserttinsa lisäksi toimi Kaija Saariahon mestarikurssin yhtyeenä, jonka myötä yhtye kantaesitti neljän nuoren säveltäjän teokset. 

Kaaos Ensemble tekee tiivistä yhteistyötä aikamme nuorten säveltäjien kanssa tilaten uusia teoksia tälle kokoonpanolle. Soitinyhdistelmän laajat mahdollisuudet ja soittajien kokeilunhaluinen asenne tarjoavat säveltäjille kiinnostavan lähtökohdan yhteistyölle. Yhtye on tilannut teoksia Lauri Supposelta, Matilda Seppälältä, Ilkka Hammolta, Meriheini Luodolta sekä Alex Nantelta, esittäen niitä muun muassa Musiikkitalolla, Forum Box -taidegalleriassa, Kirjan talolla sekä Tenho Restobarissa.

Yhtyeen toimintaa ja sävellystilauksia ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto sekä Taike.

Lisätietoja

Voit tiedustella lisätietoja teoksista, nuotteja tai taltiointeja konsertin jälkeen Leevi Räsäseltä: leevirasanen@outlook.com

Osoitteeseen voi kernaasti myös lähettää sähköposteja otsikoilla ”Sävellystilaus” tai ”Yhteistyöehdotus” tai mitä vaan kysymyksiä tai kuulumisia :)

Konsertin toteutumista ovat tukeneet Musiikin Edistämissäätiö ja Otto A. Malmin lahjoitusrahasto. Kiitos tuestanne!