Isänpäivän urkumaraton: Joonas Minkkinen
Ohjelma
Nicolas de Grigny (1672–1703): Veni Creator Spiritus
Johann Sebastian Bach (1685–1750): Toccata et fuga in F, BWV 540
Helmut Bornefeld (1906–1990): Choralpartita VIII Das Te Deum deutsch “Herr Gott, dich loben wir”
Veni Creator Spiritus ja Te Deum laudamus -hymnit ovat tämän tutkintokonsertin runko. Ne edustavat kristillisen hymnitradition vanhaa perinnettä, ensin mainitun teksti on 800-luvulta ja jälkimmäisen jopa 500-luvulta. Molemmat ovat edelleen aktiivisessa käytössä useiden kirkkojen liturgiassa, myös luterilaisessa kirkossa.
Nicolas de Grignyn (1672–1703) Veni Creator Spiritus edustaa ranskalaista barokin urkumusiikkia parhaimmillaan. Grigny ehti toimia lyhyen elämänsä aikana urkurina Pariisin Saint-Denis’n kirkossa sekä viimeisinä vuosinaan Reimsin Notre-Damen katedraalissa. Hymnejä, kuten Veni Creator, on pitkään esitetty responsorisesti, eli vuorotellen, jolloin laulajien laulamat säkeistöt vuorottelevat uruilla soitettujen säkeistöjen kanssa. Grignyn Veni Creator edustaa tätä perinnettä, tosin nyt kuullaan vain urkujen osuudet. Ranskalaiselle barokille leimallisesti tässäkin teoksessa pääsee nauttimaan musiikin runsaasta korukuvioinnista ja hienostuneesta eleganssista.
Johann Sebastian Bachin (1685–1750) F-duuri toccata ja fuuga (BWV 540) on säveltäjän laajin tämän lajityypin sävellys. Toccatan alun kahden urkupisteen päällä riemukkaasti sinkoilevat juoksutukset johtavat kahteen pedaalisooloon samasta musiikillisesta materiaalista. Toccatan loppupuolisko jatkaa materiaalin kehittelyä yllättävillä harmonisilla käänteillä ja paikoin suorastaan valssipoljennon omaisella rytmiikalla. Konsertoivaan tyyliin sävelletyn toccatan parina on kaksoisfuuga, jonka vakaasti ja arvokkaasti etenevä musiikki luo hienon kontrastin toccatalle.
Helmut Bornefeldin (1906–1990) Das Te Deum deutsch kantaesitettiin Stuttgartin uuden Liederhallen urkujen vihkijäiskonsertissa marraskuussa 1956. Teoksen viidessä karakterisesti monipuolisessa ja omintakeisessa osassa kuullaan sodanjälkeinen perspektiivi ikivanhaan hymniin. Helmut Bornefeld oli säveltäjä mutta myös urkurakentaja, jonka teos pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa Musiikkitalon uruilla. Bornefeld käyttää Te Deumissaan jännittäviä äänikertakombinaatioita, joista osaltaan syntyy teoksen kiehtova maailma. Musiikillisesti sävellyksen juuret ovat säveltäjän aikalaisten kuten Hugo Distlerin uusklassisessa tyylissä 30-luvulta, mutta tässä tyyli on jo astetta modernistisempaa.