Uusi kirja: Sosiaalisesti sitoutunut taidetoiminta vahvistaa osallisuutta ja tukee demokratian kestävyyttä
Yhteiskunnallisesti sitoutunut taide saa meidät kohtaamaan epämukavuutta, hyväksymään monimutkaisuutta ja sitoutumaan aikamme isoihin ongelmiin yhdessä, toteaa yliopistotutkija Kai Lehikoinen uudessa kirjassaan Creativity, Society, and the Role of Socially Engaged Art in Higher Arts Education.
Syrjäytyminen, köyhyys, ilmastokriisi, biodiversiteetin väheneminen, poliittinen polarisaatio ja humanitaariset katastrofit – meillä on ihmiskuntana edessämme pitkä lista ongelmia, joihin on tartuttava.
Isojen yhteiskunnallisten ongelmien aikakaudella yksi taiteen monista tehtävistä on yhä useammin toimia osana kestävän tulevaisuuden rakentamista.
Yhteiskunnallisesti sitoutunut ja ihmisryhmiä osallistava taidetoiminta haastaa tässä asiassa meitä kaikkia, niin sen tekijöitä, opettajia, tutkijoita, opiskelijoita kuin instituutioita, Kai Lehikoinen sanoo.
Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan luovuutta ja taiteellista ajattelua osana moniammatillista yhteistyötä
Yhteiskunnalliset haasteet ovat yhä monimutkaisempia, ja niiden ratkaiseminen vaatii luovia ja ennakkoluulottomia lähestymistapoja. Yhteiskunnallisesti sitoutunut taide tarjoaa Lehikoisen mukaan tilan vuoropuhelulle ja yhteistyölle yli tutkimusalojen ja sektorirajojen.
“Tällaisista kohtaamisista syntyy uusia näkökulmia ja mahdollisia ratkaisuja niin paikallisiin kuin globaaleihin ongelmiin.”
Lehikoinen näkee yhteiskunnallisesti sitoutuneen taiteen olennaisena osana yliopistojen kolmatta tehtävää – niiden vastuuta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja yhteisen hyvän edistämisestä.
“Taidealan korkeakoulujen kannattaa tehdä yhteistyötä monenlaisten eri tahojen kanssa – ei vain taidekentällä, vaan myös sosiaali-, koulutus-, ympäristö- ja taloussektoreilla. Näissä rajoja ylittävissä kohtaamisissa taiteella on mahdollisuus toimia katalysaattorina, joka tuo esiin piileviä näkökulmia ja avaa tilaa uusille ratkaisuille”, Lehikoinen ehdottaa.
Moninaisuus on mahdollisuus
Yhteiskuntamme korostaa nykyisin määrää ja kilpailua merkitystä ja yhteistyötä enemmän. Yhteiskunnallisesti sitoutunut taidetoiminta voi tarjota vaihtoehtoisia ajattelutapoja taidealan korkea-asteen oppilaitoksille.
“Panostamalla yhteiskunnallisesti sitoutuneen taiteen opetukseen ja tutkimukseen taidealan korkea-asteen oppilaitokset voivat vastustaa uusliberalismin epäinhimillistäviä vaikutuksia. Samalla ne vahvistavat sitoutumistaan yhteiskunnalliseen ja kasvatukselliseen muutokseen, jolla on todellista merkitystä kaikille ihmisille, ei-inhimilliselle elämälle ja planeetalle”, Lehikoinen kirjoittaa.
Yhteiskunnallisesti sitoutuneessa taidetoiminnassa ihmisten moninaisuus ja yhteistyö ovat Lehikoisen mukaan inspiraation ja voiman lähde.
“Kulttuurisia, sosiaalisia ja yksilöllisiä eroja ei nähdä esteinä vaan mahdollisuuksina lisätä vuoropuhelua ja ymmärrystä. Yhteiskunnallisesti sitoutuneen taiteen kentän inklusiivisuus vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja inhimillistä kehitystä ja se voi vaikuttaa positiivisesti myös planetaariseen hyvinvointiin.”
Esteettisen ilmaisun lisäksi yhteiskunnallisesti sitoutunut taidetoiminta voi tukea emansipaatiota ja oman identiteetin vahvistamista. Se voi edistää kriittistä tietoisuutta ja siten myös osaltaan purkaa rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia.
Intensiivisyydestä erilaisuuden arvostukseen
Lehikoisen kirjassa käsitellään myös yhteiskunnalliseen aktivismiin usein liittyvää tunnepitoisuutta, joka näkyy myös taideoppilaitoksissa.
“Tunteet ovat hyvä motivaattori toiminnalle, mutta voimakkaat negatiiviset tunteet voivat johtaa polarisoitumiseen, yliyksinkertaistettuihin lopputuloksiin, itsesensuuriin ja takautuvaan sensuuriin sekä kriittisen taiteellisen vuoropuhelun hiljentämiseen”, Lehikoinen toteaa.
Ilmiön vastapainoksi tarvitaan ympäristöjä, joissa epämukavuus hyväksytään voimavarana. Lehikoinen viittaa kasvatustieteen professori Gert Biestaan, joka peräänkuuluttaa tiloja, joissa erilaiset näkökulmat haastavat toisiaan rakentavasti.
Lehikoinen huomauttaa, että elämme ajassa, jossa pieni joukko ihmisiä käyttää suhteettoman suurta valtaa varallisuuden ja vaikutusvallan kautta. Siksi on tärkeää, että kansalaisyhteiskunta osallistuu yhteiseen pohdintaan ja ratkaisujen etsimiseen.
Osallistuva, sosiaalisesti sitoutunut taidetoiminta voi synnyttää merkityksellisiä aloitteita, vahvistaa osallisuutta ja tukea demokratian kestävyyttä. Samalla se vastustaa julkisen keskustelun kaventumista ja varmistaa, että kaikkien äänet tulevat kuulluiksi yhteistä tulevaisuutta rakennettaessa.
“Sosiaalisesti sitoutuneen taidetoiminnan potentiaali on valtava, mutta sen toteuttaminen vaatii taidealan korkeakoulujen ja rahoittajien pitkäjänteistä sitoutumista, yhteistyötä ja yhteistä visiota. Toiminnan aika on nyt”, Lehikoinen sanoo.
Tutustu kirjaan
Lehikoinen, K. (2025). Coda: Reimagining the role of socially engaged arts in higher arts education. Creativity, Society, and the Role of Socially Engaged Art in Higher Arts Education (pp. 193-198). Routledge.
Viisi esimerkkiä yhteiskunnallisesti sitoutuneesta taidetoiminnasta
Millä tavalla yhteiskunnallisesti sitoutunut taide voi tehdä elämästä parempaa? Lehikoinen käy teoksessaan läpi kymmenen vaikuttavaa tapausesimerkkiä yhteiskunnallisesti osallistavasta taidetoiminnasta ympäri maailmaa. Tässä niistä ensimmäiset viisi.
Taide vahvistaa yhteisöjä ja luo pysyviä kulttuurisia siteitä
Pia Bartsch on toiminut yhteisötaiteilijana Koneen Säätiön Saaren kartanossa vuodesta 2012. Hän on toteuttanut taideprojekteja yhteistyössä paikallisten kanssa, tavoitteena yhdistää taide ja kulttuuri osaksi maaseutuyhteisöä. Hänen projektinsa Mynä-Mynä-Maa (2022–2023) kokosi yli 250 osallistujaa luomaan yhteisötaideteoksen vanhaan hoivakotiin. Se houkutteli yli 10 000 kävijää.
Taide inhimillistää globaalia pakolaiskriisiä
Instant Dissidence -taidekollektiivi ja The People’s Street Kitchen toteuttivat vuonna 2016 tanssillisen taideintervention Calaisin pakolaisleirissä. Leirin purkamisen aikaan järjestettiin ilmaisia tanssityöpajoja, jotka tarjosivat turvapaikanhakijoille mahdollisuuden luovaan ilmaisuun. Neljä osallistujaa eri maista loivat tanssiduettoja ja äänitarinoita, jotka käsittelivät heidän identiteettiään ja matkaansa. Näistä syntyi esityshanke Dancing With Strangers: From Calais to England. Koreografi Rita Marcalo tanssi turvapaikanhakijoiden tarinat yleisön kanssa julkisissa tiloissa Englannissa ja Suomessa. Projekti loi emotionaalisen sillan osallistujien ja pakolaisten välille.
Taide tuo esiin naisten ääntä osana alueen kulttuurista kertomusta
Itävaltalainen teatteriohjaaja Edith Draxl ja ohjaaja Neda Sokolovska keräävät paikallisten naisten tarinoita Itävallan Salzkammergutin alueella. He tutkivat perinteisten roolien vaikutusta identiteettiin erityisesti nuorempien sukupolvien näkökulmasta. Projekti hyödyntää etnografista lähestymistapaa, jossa luottamusta rakennetaan vähitellen kenttätutkimuksen ja henkilökohtaisten keskustelujen kautta. Tarinat huipentuvat Verbatim-teatteriesitykseen, jossa osallistujien haastattelut esitetään sanatarkasti näyttelijöiden toimesta. Esitys on saanut lämpimän vastaanoton ja projekti jatkuu edelleen.
Taide vastustaa uskonnollista vihapuhetta
Va-Bene Elikem Fiatsi (alias crazinisT artisT) on ghanalainen taiteilija, transnainen ja entinen pappi, joka yhdistää performanssitaiteen ja LGBTIQ+ -aktivismin. Hän toimii konservatiivisessa ja queer-vastaisessa yhteiskunnassa, jossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu. Fiatsi haastaa vallitsevia normeja ja edistää myötätuntoa ja keskustelua taiteen ja yhteisöllisten tapahtumien kautta.
Taide uudistaa uskonnollisia käytäntöjä
Suomalainen teatteriohjaaja ja teologi Miira Sippola muokkasi luterilaisen messun teatterilliseksi ja keholliseksi kokemukseksi Kallion kirkossa Helsingissä. Yhteistyössä pappien kanssa hän käytti teatterimenetelmiä liturgisen esityksen kehittämiseen, mikä vahvisti messun yhteisöllistä ja hengellistä ulottuvuutta.