Kansainvälinen tutkimus tuo esiin seksuaalisen väkivallan systemaattisuuden taide- ja kulttuurialalla
Metoo paljasti seksuaalisen häirinnän ja väkivallan laajuuden taide- ja kulttuurialalla ja mursi samalla alan tasa-arvoisen imagon. Uusi antologia osoittaa sukupuoleen perustuvan väkivallan olevan laajaa ja systemaattista. Vähäisen aiemman tutkimuksen vuoksi teos pyrkii paikkaamaan aukkoa useilla eri maihin sijoittuvilla tapaustutkimuksilla.
Metoo-liike katkaisi hiljaisuuden naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta taide- ja kulttuurialalla. Samalla se myös rikkoi kuvan alasta avoimena, tasa-arvoisena ja edistyksellisenä, todetaan ”Gender-based violence in arts and culture” -kirjassa. Kirjan ovat toimittaneet Taideyliopiston vieraileva tutkija Sari Karttunen yhdessä Marie Buscatton (Sorbonne, Pariisi) ja Mathilde Provansalin (Ludwig-Maximilians-Universität, München) kanssa.
Sukupuoleen perustuva väkivalta koskettaa kaikenlaisia taide- ja kulttuurialan työpaikkoja sekä koulutusinstituutioita monissa maissa. Kirjan mukaan ilmiön laaja levinnäisyys ja systemaattisuus osoittavat, ettei kyse ole erillisistä, yksittäisistä tapauksista.
Metoon jälkeen ilmapiiri on ollut toiveikas sen suhteen, että vanhat sukupuolittuneet valta-asemat ovat tulleet tiensä päähän. Hiljattain lisääntyneet “woke-vastaiset” asenteet kuitenkin nostavat esiin kysymyksiä vaikutusten kestävyydestä.
Kirjan toimittajien mukaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa taidemaailmassa on tutkittu paljon, toisin kuin sukupuolittunutta väkivaltaa. Kirja pyrkiikin täyttämään tätä aukkoa useilla tapaustutkimuksilla. Taiteenlajeista kirjassa mukana ovat ooppera, elektroninen musiikki, kuvataiteet, audiovisuaalinen ala, valokuvaus ja teatteri. Tapaustutkimukset sijoittuvat Suomeen, Ranskaan, Japaniin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdysvaltoihin.
Naiset opiskelevat, miehet opettavat
Kirjan johdannon mukaan sukupuolittuneen väkivallan yleisyyteen vaikuttaa se, että valtaosa taidealan opiskelijoista on naisia, kun taas miehiä on suhteessa enemmän opettajina.
“Naisopiskelijoiden seksualisointi tuntuu olevan normi, joka vaikuttaa kaikkeen rekrytoinnista koulutukseen ja työpaikkoihin”, toimittajat kirjoittavat teoksen johdannossa.
Ilmiö näkyy kaikilla niillä aloilla, joita kirjassa tutkitaan riippumatta siitä, miten iso enemmistö alalla toimivista on naisia.
Lisäksi opiskelijat ovat myös usein riippuvaisia opettajistaan uransa alkuvaiheessa – ja myöhemminkin:
“Valtaapitävät miehet ovat avainasemassa portinvartijoina naisen tulevaisuuteen taiteilijana kaikissa tämän uran vaiheissa.”
Toinen sosiaalinen prosessi, joka vaikuttaa kirjan toimittajien mukaan sukupuolittuneeseen väkivaltaan taide-elämässä on rajojen hämärtyminen yksityisen, koulutuksellisen ja ammatillisen alueen välissä. Kaikilla taidealoilla taideteosten luominen perustuu usein intiimeihin kokemuksiin ja taiteilijan kehoon.
Etnografiseen tutkimukseen perustuvassa tapaustutkimuksessaan Mathilde Provansal analysoi yhtä Ranskan eliittikuvataideoppilaitoksista ja osoittaa, miten opiskelijoiden riippuvuus opettajista sekä yksityisen ja ammatillisen rajojen hämärtyminen voivat normalisoida ja peittää sukupuolittunutta väkivaltaa.
Lisäksi on liian vähän prosesseja ja toimenpiteitä, joiden avulla uhrit tai väkivallan todistajat voisivat tuoda väkivallan esiin avoimesti, turvallisesti ja läpinäkyvästi, toimittajat kirjoittavat.
Helsinki School ja naisten hyödyntäminen imagon rakentamisessa
Kirjan suomalainen tapaustutkimus liittyy seksuaaliseen häirintään valokuvauksen vienti- ja koulutushankkeessa, Helsinki Schoolissa.
Professori Leena-Maija Rossi Lapin yliopistosta ja vieraileva tutkija Sari Karttunen Taideyliopistosta osoittavat, että naisvalokuvaajat joutuivat tuottamaan kuvia, joissa “naisen kehollinen pääoma” näyttäytyy resurssina.
Rossi ja Karttunen analysoivat Helsinki Schoolin valokuvakirjoja yhdistämällä visuaalisen ja tekstuaalisen aineiston. Heidän mukaansa useita Helsinki Schooliin liitettyjä naispuolisia taiteilijoita on strategisesti hyödynnetty sekä koulun kollektiivisen imagon rakentamisessa että brändäystyön kaupallisen menestyksen edistämisessä.
Strategioita naisten suojelemiseksi
Uhrien on usein vaikea tuoda sukupuolittunutta väkivaltaa esiin, mutta tapaustutkimusten kautta esiin nousi kuitenkin joitakin toimintamalleja, joilla väkivaltaa voi ennalta ehkäistä.
Naiset jakavat keskenään tietoa tai huhuja ahdistelevista miehistä, jolloin heitä on mahdollisuus vältellä riskialttiissa tilanteissa. Tämä ei vaikuta huhun kohteena olevan henkilön maineeseen tai taiteen tekemiseen, mutta luo turvallisempaa työilmapiiriä niille, jotka ottavat huhut tosissaan.
Teatterissa, oopperassa tai elokuvakohtauksissa työskentelevät läheisyyskoreografit auttavat luomaan emotionaalisesti turvallisen tilan, joka estää ohjaajia käyttämästä esiintyjiä hyväkseen.
Kirjan toimittajat pitävät julkista seksuaalisen hyväksikäytön tuomitsemista sosiaalisessa mediassa tai mediatiedotteissa tehokkaana keinona valtasuhteiden horjuttamiseen, mutta toteavat tällaisten esimerkkien olevan hyvin harvinaisia. Julkiset tapaukset vaativat paljon todisteita ja tekojen tulee täyttää rikoksen tunnusmerkit, jotta ne ylittävät mediakynnyksen.