”Kokeileminen ja epäonnistuminen kuuluvat asiaan” – Yleisölle avoimet esitykset ja näyttelyt ovat tärkeä osa taiteilijaksi kasvamista
Taidenäyttelyyn, konserttiin tai teatteri- tai tanssiesitykseen osallistuminen valmistaa opiskelijoita taiteilijan ammattiin. Kysyimme kolmelta Taideyliopiston opettajalta, millainen rooli julkisilla esiintymisillä ja näytöillä on opinnoissa, ja mitä yleisön kannattaa tietää ennen esitystä.
Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa on syyskuussa vallinnut sähköinen tunnelma, kun kandidaattiopintojensa loppusuoralla olevat opiskelijat ovat viimeistelleet näyttelynsä ripustusta.
Jokasyksyinen kandinäyttely on osa opinnäytetyötä, jonka taiteellisessa osiossa kukin opiskelija esittää valmistamansa teoksen tai teossarjan. Pedagogisesti opintokokonaisuus pitää sisällään teknisten taitojen ja ripustusperiaatteiden lisäksi tilallisuuden hahmottamista.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Vaikka osa opiskelijoista on esittänyt teoksiaan gallerioissa aiemminkin, mukaan mahtuu aina niitä, jotka tuovat teoksensa esille julkiseen tilaan ensimmäistä kertaa, kertoo näyttelyn suunnittelusta ja kuratoinnista vastaava taidepedagogiikan lehtori Marika Orenius.
”Näyttelyn rakentaminen kysyy hermojen kestävyyttä. Omissa avajaisissa oleminenkin saattaa jännittää, ja olemme taidepedagogisella kurssilla joskus hengitysharjoituksista lähtien harjoitelleet, kuinka ollaan tilassa ja otetaan kontaktia yleisöön”, hän sanoo.
Näyttelyripustuksen valmiiksi saattaminen on iso yhteinen ponnistus. Oreniuksen apuna toimii kolmen opettajan työryhmä, jonka vastuulla on esittämiskäytäntöjen opettaminen. Ryhmänäyttelyä rakennettaessa on otettava huomioon kokonaisuus, mikä joskus edellyttää kompromisseja.
”Pyrin toteuttamaan opiskelijoiden toiveet, mutta teosten lopullinen sijainti riippuu siitä, miltä ne vaikuttavat tilassa vierekkäin ja lomittain. Joskus joudun tekemään viime tipassa yllättäviä ratkaisuja, jotta lopputuloksena syntyy hyvä yhteisnäyttely”, Orenius sanoo.
Taiteellisen osuuden lisäksi opintoihin kuuluu kandidaatin kirjallinen opinnäyte. Näyttelyesitettä varten opiskelijat kirjoittavat myös lyhyen kuvauksen teoksestaan. Teosten taustoihin ja työskentelyprosesseihin näyttelyvieraat voivat tutustua näyttelyjulkaisussa.
Ainutlaatuista opiskelijanäyttelyissä on, että ne ovat osa pedagogiikkaa. Tavoitteena ei ole vain mahdollisimman hyvä näyttely, vaan myös oppimisen mahdollistaminen. Tekstit tarjoavat näkymän tähän prosessiin.
Mielestäni onnistunut teos keikkuu jossain epävarmuuden ja loistavuuden rajamailla.
Myös opettajalle opiskelijoiden kehityksen seuraaminen on palkitsevaa. Oreniuksen mukaan on hienoa huomata, kuinka opiskelijoiden työt ovat matkan varrella kehittyneet, löytäneet uusia olomuotoja ja lopulta tulleet päätökseen.
”Olen aina yhtä yllättynyt siitä, kuinka hyviä teokset ovat. Monet ovat lähteneet kokeilemaan uusia, isoja juttuja. Mielestäni onnistunut teos keikkuu jossain epävarmuuden ja loistavuuden rajamailla. Siitä näkee, että on tultu vaikeuksien kautta voittoon.”
Teatterissa keskeneräisyys kuuluu asiaan
Teatterikorkeakoulussa näyttämöteosten rakentamista harjoitellaan läpi opintojen. Teatteri on kollektiivista ryhmätyötä, jossa taiteellisen ajattelun ja ilmaisun hallitsemisen lisäksi on tärkeää oppia vuorovaikutukseen, ryhmätyöhön, sitoutumiseen ja luottamiseen liittyviä asioita, kertoo Teatterikorkeakoulun ohjauksen lehtori Riko Saatsi.
Teatteriesitysten työstäminen tarjoaa mahdollisuuden kokeilla itseä kiinnostavia ilmaisun keinoja sekä harjoitella oman ajattelun sanoittamista ja palautteen vastaanottamista. Saatsin mukaan keskeisenä tavoitteena on, että Teatterikorkeakoulusta valmistuvat opiskelijat voivat työskennellä monenlaisissa ympäristöissä ja erilaisin työskentelytavoin.
”Kaiken opetuksen lähtökohta on tukea kunkin opiskelijan erityislaatua. Tarjoamme työkaluja kehittää omaa taiteellista ajattelua sekä ajattelun konkretisoimista näyttämölle. Ohjaajan työ on myös kykyä rakentaa toimiva työympäristö ja ilmapiiri. Työryhmän kaikki jäsenet tuovat omat näkökulmansa prosessiin, mikä on teatterin tekemisen hienoin piirre”, hän sanoo.
Opiskelijaproduktiot eroavat ammattilaistuotannoista siinä, että mukana on aina ohjaavia opettajia. Esitykset ovat harjoitustöitä, joissa sovelletaan aiemmin opittua ja asetetaan taiteellisia sekä ryhmätyöhön liittyviä tavoitteita.
Toteutukset saattavat joskus olla rosoisia tai keskeneräisiä. Se kertoo Saatsin mukaan paitsi opiskelijoiden ennakkoluulottomuudesta uusia lähestymistapoja ja toimintamalleja kohtaan, myös opintojen vaativuudesta. Hän pitää rohkeutta arvossa ja uskoo, että se voi olla yleisöllekin kiinnostavaa.
”Taiteilijakoulutuksen lähtökohtana on kouluttaa tulevaisuuden esitysten tekijöitä, jotka tuntevat oman alansa historiaa ja kykenevät kriittiseen ajatteluun. Olisi surkeaa ja lohdutonta, jos opiskelijat suhtautuisivat kritiikittä nykyisiin rakenteisiin ja näkemyksiin, tai ottaisivat annettuna sen, miten asioita tehdään ammattikentällä. Itse tervehdin yllättäviä ja odottamattomia kokeiluja ilolla”, Saatsi toteaa.
Konsertti vaatii muusikolta muutakin kuin soittotaitoa
Sibelius-Akatemiassa esiintyminen on olennainen osa muusikoksi kasvamista. Valmistaakseen opiskelijoitaan tulevaan ammattiin, viulumusiikin professori Réka Szilvay järjestää yleisölle avoimia luokkakonsertteja muutaman kerran lukukaudessa. Opiskelijat esiintyvät usein myös toisilleen saadakseen kokemusta yleisön edessä soittamisesta ja siihen valmistautumisesta.
Ammattimuusikon tulee hallita keskeiset teokset ja omaksua eri aikakausien tyylilajeja. Jokaisella soittajalla on kuitenkin oma persoonallinen ilmaisunsa, jota vaalitaan, vahvistetaan ja tuetaan yksilötunneilla. Yleisön edessä soittaminen tai laulaminen tuo opiskeluprosessiin ulottuvuuden, joka on ammattilaiseksi kypsymiselle olennainen.
”Olemme ammatiltamme esiintyviä taiteilijoita ja soitettavat teokset tuodaan julki esittämällä niitä erilaisissa tiloissa erilaisille yleisöille. Toisaalta esiintymiseen liittyy hassu paradoksi; mitä vähemmän muusikko ajattelee yleisöä ja mitä enemmän ajatukset ovat musiikissa, sitä vapautuneemmin hän esiintyy”, Szilvay sanoo.
Konserttiin valmistautuminen kestää jopa kuukausia. Szilvay kertoo hyödyntävänsä opetuksessaan urheiluvalmennuksesta tuttuja menetelmiä, kuten superkompensaatiota. Se tarkoittaa, että harjoittelumäärää kasvatetaan asteittain konserttiviikkoon asti, jolloin harjoittelua kevennetään. Myös mentaaliharjoittelu ja kehonhuolto ovat olennainen osa muusikon elämää.
Kun konsertti lopulta koittaa, Szilvay muistuttaa opiskelijoitaan, että tärkeintä teoksessa on sen ilmaisu, ja että kokeilut kuuluvat asiaan.
”Tavoitteena on, että opiskelijoista kasvaa luottavaisia ja tasapainoisia oman tien kulkijoita, jotka eivät vertaile itseään toisiin, vaan ovat persoonallisia taiteen tulkitsijoita. Olisi tärkeää muistaa, että jokaisen esiintymisen eteen on ponnisteltu, ja että jokainen konsertti on ainutlaatuinen ja arvokas.”
Teksti: Laura Iisalo
Kiinnostuitko? Taideyliopiston opiskelijoiden konsertit, esitykset ja näyttelyt ovat avoimia yleisölle ja usein maksuttomia tai hyvin edullisia. Tutustu syksyn ohjelmistoon tapahtumakalenterissamme ja tule katsomaan!
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella