Kiitävi aika ja vierähtävät vuodet – ja rokki soi
Musiikki kuuluu kaikille ikään katsomatta. Akatemiatutkija Tuulikki Laes muistuttaa, että myös vanhuus voi olla aikaa oppimiselle ja luovuudelle.
Mikrofonista kuuluu pieni rahina ja humahdus ennen kuin puhe alkaa.
“Me ollaan Redin Rokkarit, eli Tytti ja Eila kiippareissa ja Markku soittaa bassoa”, esittelee 72-vuotias Lispetti, jonka takin alta vilkkuu The Rolling Stonesin ikonisella logolla varustettu paita.
Arabianrannassa sijaitsevaan Senioritalo Loppukiriin on kokoonnuttu viettämään RockHubs – korttelibändejä ikääntyneille – hankkeen loppusoittajaisia.
Aplodien laantuessa Lispetti jatkaa illan kolmannen bändin esittelyä.
“Seuratkaa Virpiä, hän on ilmiömäinen rumpali ja Nina puolestaan soolosoittaja vailla vertaa. Mä oon Lispetti, mä laulan, ja tässä toinen laulaja Seppo. Seppo vetää nyt ekana I can’t help falling in loven. Eikä jännitä yhtään!”
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Väylä jatkuvaan merkityksellisyyteen
Yhä useampi meistä tulee entistä suuremmalla todennäköisyydellä elämään vanhaksi hyväkuntoisena, aktiivisena ja ajattelevana.
Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa huomattavasti tulevina vuosikymmeninä. Vuoteen 2070 mennessä heitä – vai pitäisikö sanoa meitä – on jo kaksi miljoonaa.
Mutta mitä vanhuus oikeastaan on, varsinkin sellaisena elämänvaiheena, johon jo nyt, tulevaisuudesta puhumattakaan, astutaan entistä toimintakykyisempänä? Mihin käytämme aikamme?
“Itse ainakin toivoisin 75-vuotiaana soittavani bändissä”, naurahtaa Korttelibändejä senioreille -hanketta toteuttaneen RockHubs Oy:n toimitusjohtaja, Taideyliopiston yliopistotutkija Tuulikki Laes.
Hän kertoo nähneensä sekä henkilökohtaisesti että tekemänsä tutkimuksen kautta, kuinka merkittävä osa elämää musiikki voi olla ja miten syvästi siihen kiinnitytään myös myöhemmällä iällä.
“Musiikista voi tulla suorastaan intohimo, johon suhtaudutaan aivan erilaisella palolla kuin vaikkapa sudokun täyttämiseen. Uskon, että se voi olla yksi väylä elämän jatkuvaan merkityksellisyyteen.”
Oikeus oppia iästä riippumatta
Laes on paitsi Taideyliopiston yliopistotutkija, myös Suomen Akatemian akatemiatutkija (2023–2027) ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin tohtorikoulun väitösohjaaja.
Hänen tutkimuksensa keskeisiä intressejä ovat muun muassa kasvatuksen demokratia, inkluusio, politiikka ja systeemiajattelu musiikkikasvatuksessa ja musiikin korkeakoulutuksessa – sekä kysymys siitä, kuka saa oppia ja missä elämänvaiheessa.
Korttelibändejä senioreille -hankkeen taustalla on Laeksen väitöskirjatyöstä (2017) syntynyt ajatus siitä, että myös ikääntyneillä on oikeus musiikilliseen kasvuun ja oppimiseen: vanhuus ei ole musiikillisen kehityksen päätepiste, vaan mahdollisuus ymmärtää musiikkia uudella tavalla.
“Tutkimukseni alussa lähdin rakentamaan ikääntyneiden musiikkikasvatuksesta ikään kuin uutta kategoriaa”, Laes sanoo.
“Mutta myöhemmin ymmärsin, että oikeastaan kyse on koko elämänkulun ajattelun laajentamisesta, ei ainoastaan siitä, millaista musiikkikasvatusta ikääntyneille tarjotaan.”
Matalan kynnyksen oppimista
Vaikka kyse on paljon muustakin kuin pedagogiikasta, on erityisesti ikääntyneille tarjottavan opetuksen oltava laadukasta, oppilasta kunnioittavaa sekä oppimaan kannustavaa.
RockHubsin hankkeen opetuksessa on käytetty kuvionuottimenetelmää, joka madaltaa musiikin oppimisen kynnystä erityisesti aloitteleville soittajille.
Ohjelmisto puolestaan koostetaan täysin osallistujien toiveiden mukaan, eli Radio Rockin vanhaa slogania lainaten, “soitetaan mitä halutaan.”
Kaikki me vanhenemme, eikä edes musiikki kaikkine hyvine vaikutuksineen voi meitä siltä pelastaa. Opetuksellisten rakenteiden ohella myös passiivisen vanhuskuvan pitää muuttua.
Hankkeen loppusoittajaisissa esitetyt kappaleet vaihtelivatkin poppari Bruno Marsin tuotannosta eri vuosikymmenien rock-musiikkiin ja suomalaiseen käännösiskelmään.
”Ikääntyneille suunnattu tarjonta on usein aika kapeaa ja sisältää tietyn olettamuksen siitä, että heille sopii ainoastaan tietynlainen musiikki”, Laes sanoo.
Samanlainen harhaanjohtava oletus näkyy usein myös muussa ikääntyneille suunnatussa toiminnassa ja tarjonnassa.
Kun omien mieltymysten mukaisia vaihtoehtoja ei ole edes tarjolla, heikentyy kokemus omasta vaikutusmahdollisuudesta ja elämänhallinnasta.
“RockHubsin tavoite on ollut nimenomaan vahvistaa osallistujien omaa musiikillista toimijuutta ja identiteettiä. Tämä usein tukee laajempaa toimijuutta myös muussa elämässä.”
Itsessään arvokas musiikki
Ikääntyminen on monitahoinen ilmiö, jota tarkasteltaessa eri näkökulmat – kuten biologinen, sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja pedagoginen – usein lopulta nivoutuvat enemmän tai vähemmän yhteen.
Esimerkiksi psykologisesti ja sosiaalisesti rakentuneet käsitykset vaikuttavat siihen, millaisia pedagogisia mahdollisuuksia musiikin ja musiikkikasvatuksen piirissä tarjotaan ikääntyneille.
Laes kertoo turhautuvansa, kun ikääntyneiden yhteydessä kulttuuri ja musiikki usein redusoituvat hyödykkeiksi, joita tarvitaan lähinnä kuntouttamaan huonosti voivaa vanhusväestöä ja vaikkapa ehkäisemään muistisairauksia.
“Toki musiikki tuottaa runsaasti myönteisiä terveysvaikutuksia. Mutta liian usein unohtuu se, että pelkkä musiikki itsessään on valtavan arvokasta.”
Yhteismusisointi voi lisäksi rakentaa yhteisöllisyyttä, luoda uusia sosiaalisia rooleja ja tuoda ihmisiä yhteen, usein lisäten elämän merkityksellisyyttä.
Merkityksellisyys kuitenkin syntyy mukavien kohtaamisten lisäksi myös epämukavuudesta.
Laes puhuu mielellään oppimisen kamppailusta eli siitä, kuinka tärkeää on, että ihminen saa kohdata haasteita, tarvita apua ja silti huomata edistyvänsä.
“Se, että jokin ei heti suju, mutta siitä huolimatta uskaltaa yrittää ja lopulta onnistuu, on yksi tärkeimmistä toimijuuden kokemuksista, eikä sitä rajaa ikä”, Laes sanoo.
Tunnustettu tutkimus
Tällä hetkellä musiikin taiteen perusopetus Suomessa on rakennettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, ja opetussuunnitelmat sekä rahoitusjärjestelmät ohjaavat sen toteutumista tämän kohderyhmän tarpeisiin.
Aikuisia ja ikääntyneitä otetaan mukaan lähinnä harrastajapohjalta, usein irrallaan pitkäjänteisestä opetusrakenteesta.
Laes näkee, että tämä rajaa pois merkittävän joukon ihmisiä, joilla olisi halu ja kyky oppia musiikkia myös elämän myöhemmissä vaiheissa.
“Olen jo vuosikymmenen puhunut, kuinka meidän pitäisi purkaa ajatus siitä, että musiikkikasvatus kuuluu lähinnä lapsille ja nuorille”, hän sanoo.
Ajatus musiikin taiteen perusopetuksen laajentamisesta myös vanhusväestölle otettiin hänen mukaansa alkuun vastaan penseästi.
Sittemmin aihe on – ehkäpä demografisen kehityksen lähettämän yhä voimistuvan, yksiselitteisen viestin myötä – noussut laajempaan keskusteluun ja alkanut kiinnostaa enemmän.
Vuonna 2023 Laeksen ja Laura Kiurun tutkimusartikkeli aikuisbänditoiminnasta palkittiin vuoden tiedeartikkelina Aikuiskasvatus-lehden ja Kansanvalistusseuran toimesta.
“On mielestäni kiinnostavaa ja merkittävääkin, että kaikista aikuiskasvatuksen aloista juuri tämä musiikkikasvatukseen liittyvä aihe sai tällaisen tunnustuksen.”
Aktiivisempi vanhuskuva
Odotettavissa on lähiaikoina myös konkreettisia muutoksia nykytilanteeseen, jossa musiikkikasvatus on tyypillisesti suunniteltu lasten ja nuorten tarpeita vastaavaksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä valmistelee parhaillaan taiteen- eli myös musiikin perusopetusta koskevan lainsäädännön uudistusta.
Muutoksia pohditaan nyt aiempaa laajemmasta, elämänkaareen perustuvasta näkökulmasta.
“Kaikki me vanhenemme, eikä edes musiikki kaikkine hyvine vaikutuksineen voi meitä siltä pelastaa. Opetuksellisten rakenteiden ohella myös passiivisen vanhuskuvan pitää muuttua”, Laes sanoo.
Vaikka yhä useampi tutkimus osoittaa, ettei vanhuus enää merkitse vetäytymistä vaan aktiivista osallistumista ja hyvää toimintakykyä, jakaa yhteiskunta edelleen ihmisiä tiukasti kronologisiin lokeroihin: lapsiin, nuoriin, työikäisiin ja eläkeläisiin, ja pyrkii määrittelemään heitä sen mukaan.
“Aivan kuin jokin näkymätön kello osoittaisi kunkin sopivan vain tietynlaiseen toimintaan tietyssä iässä”, Laes sanoo.
“Itse soisin, että ihmisillä olisi lupa olla vanhoja omalla tavallaan eikä vain sen mukaan, mitä yhteiskunta heiltä odottaa.”
RockHubs – Korttelibändejä senioreille -hankkeen loppuraportti
Teksti: Elli Collan
RockHubs – Korttelibändejä senioreille -hanke (2021-2025)
- Bänditoimintaa kolmessa helsinkiläisessä senioritalossa sekä Lapinlahden kulttuurikeskuksessa
- Noin 40 osallistujaa, yli 15 keikkaa ja tapahtumaa
- Tutkimustuloksia mm. osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistumisesta soittotaitojen kehittymisen lisäksi
- Uuden kulttuurihyvinvoinnin mallin kehittäminen ikääntyville ihmisille
Hanke on toteutettu Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalautakunnan erillisavustuksen tuella.
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella