Vuoden alumni Jimmy López: “Vuodet Sibelius-Akatemiassa olivat elämäni tärkeimpiä”
Perulaissyntyinen López on yksi sukupolvensa kiinnostavimmista säveltäjistä, jolla on erityinen side Suomeen. López on yksi Taideyliopiston Vuoden alumneista 2025.
Kehonrakentaja. Sellainen Jimmy López voisi ehkä olla, jos ei olisi säveltäjä.
”Pidän siitä kurinalaisuudesta – viisi-kuusi ateriaa päivässä, salitreeni, lepo. Siinä on jotain samaa kuin säveltämisessä: tavoitteellisuutta ja omistautumista”, López pohtii.
Ajatusleikki vaihtoehtoisesta työstä sujuu nyt, mutta aikanaan oli toisin.
16-vuotiaana López, joka ei tuohon mennessä ollut saanut muodollista klassisen musiikin koulutusta, ilmoitti vanhemmilleen, että pyrkisi lukion jälkeen Perun kansalliseen konservatorioon ja ryhtyisi säveltäjäksi.
“Minulla ei ollut varasuunnitelmaa enkä halunnut sellaista. Säveltäjäksi ryhtyminen oli ainoa vaihtoehto.”
Bach räjäytti tajunnan
Viisivuotiaana López oli häirinnyt isosiskonsa pianotunteja niin, että äiti hankki pienen kosketinsoittimen ja laittoi hänetkin tunneille.
”Piano oli hauska ajanviete, mutta en soittanut sitä kovinkaan tosissani”, López muistelee.
Opetusmetodi ei käyttänyt perinteisiä nuotteja, eikä López juurikaan altistunut klassiselle musiikille. Pätkiä siitä kuuli lähinnä komediallisissa yhteyksissä, kuten piirrettyjen takaa-ajokohtauksissa.
Mutta eräänä päivänä koulussa musiikinopettaja avasi pianon, istui sen ääreen ja alkoi soittaa Bachin Inventoa nro 13 A-mollissa.
”Olin ehkä 12-vuotias, enkä tietenkään ymmärtänyt mitä kuulin, mutta se räjäytti tajuntani. Myöhemmin opin, että se oli kontrapunkti, kaksi itsenäistä melodiaa yhtä aikaa täydellisessä harmoniassa”, López sanoo.
Koulusta poika tuli kotiin pää täynnä ajatuksia. Kuka oli tämä Bach, joka teki niin jännittävää musiikkia? Oliko sellaista enemmänkin? Miten sitä tehtiin?
López alkoi omatoimisesti opiskella aiheesta lisää. Sinnikkäästi hän harjoitteli lukemaan nuotteja, istui iltaisin musiikin teoriaa käsittelevien kirjojen ääressä ja saattoi käyttää puoli tuntia yhden tahdin selvittämiseen.
“Se ei todellakaan ollut helppoa. Mutta mitä enemmän opin, sitä enemmän halusin tietää.”
Identiteettikriisi ja uudet juuret Suomessa
Konservatorioon pyrkivät useimmiten nuoret, jotka ovat aloittaneet klassisen musiikin opinnot jo lapsena. Kun López päätti hakea sinne, hän tiesi lähtevänsä takamatkalta. Kovan työn oli jatkuttava.
”Otin yksityistunteja, työskentelin musiikkikirjastossa, opiskelin ja opiskelin”, hän kertaa.
Omistautuminen palkittiin ja López hyväksyttiin. Konservatoriossa samanmielisten, samaa musiikkia kuuntelevien nuorten keskellä avautui uusi maailma.
”Aiempina kouluvuosina minua oli pidetty ehkä hieman outona. Konservatoriossa sen sijaan tuli vahva tunne, että kuuluin tähän joukkoon.”
Eurooppalaisia säveltäjiä ihaillut López halusi konservatoriosta valmistumisen jälkeen jatkaa opintojaan maailmalla. Saksa ja Ranska kiinnostivat, mutta esteeksi muodostui kieli.
Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa olisi pärjännyt englannilla, mutta niissä taas opiskelu oli huomattavan kallista.
Kun Lópezin musiikkikriitikkona toiminut ystävä kertoi tälle Suomesta, paikasta jossa opiskella voisi englanniksi, jossa säveltäjiä arvostettiin ja jossa nykyklassinen oli voimissaan, tämä kiinnostui.
”Kuuntelin Einojuhani Rautavaaraa, Aulis Sallista, Kalevi Ahoa ja Magnus Lindbergia ja olin ällikällä lyöty. Suomi kuulosti uusien mestariteoksien maalta”, López kuvailee.
Opinnot Sibelius-Akatemiassa López aloitti vuonna 2000. Seitsemän vuotta kestäneiden opintojen hän kuvailee vaikuttaneen vahvasti sekä hänen taiteelliseen identiteettiinsä että suhteeseen omaan kulttuuriperintöön.
”Kun vielä asuin Perussa, ihailin vain eurooppalaisia säveltäjiä. Suomessa minulle tuli jonkinlainen identiteettikriisi, joka sai minut katsomaan juuriani uudella tavalla. Se toi musiikkiini myös perulaisia sävyjä”, hän kertoo.
Fiesta! ja kansainvälinen läpimurto
Suomi merkitsi myös vapautumista. Täällä López sai tilaa kasvaa ihmisenä ja taiteilijana, löytää seksuaalisen identiteettinsä ja rakentaa elämäänsä itsenäisesti.
”Ne olivat itse asiassa nuoruuteni merkittävimpiä vuosia”, hän sanoo.
Lópezin kansainvälinen läpimurto oli Fiesta! (2007), jonka hän alun perin sävelsi tilauksesta kamariorkesterille. Kapellimestari Miguel Harth‑Bedoya, joka teki tilauksen, sovitti teoksen orkesterille, ja se lähti nopeasti leviämään eri puolille maailmaa.
Teos on värikäs ja yllätyksellinen. Se tuntuu yhdistävän ajatuksen barokkitansseista nykypäivän klubikulttuurin rytmiikkaan, perulaista kansanmusiikkia ja afro-latinoestetiikkaa unohtamatta.
”Halusin, että teos on kuin uusi ruokalaji, jossa eri ainekset sulautuvat toisiinsa”, hän kuvailee.
Kokonaisuudessaan Fiesta! on saanut maailmanlaajuisesti yli 100 esitystä, mikä on 2000-luvun säveltäjälle hyvin merkittävä saavutus.
Toinen suuri virstanpylväs oli ooppera Bel Canto (2015), jonka Lyric Opera of Chicago tilasi ja joka toi Lópezille näkyvyyttä erityisesti Yhdysvalloissa.
“Se oli todennäköisesti urani ratkaisevin työ. Ilman sitä olisin ehkä joutunut hakeutumaan akateemiseen maailmaan. Bel Canto antoi minulle mahdollisuuden keskittyä säveltämiseen täysipäiväisesti.”
Taide tekee ihmisen
Lópezin ura säveltäjänä on ollut menestyksekäs. Se on täynnä kansainvälisten sävellyskilpailujen voittoja, merkittäviä tilausteoksia sekä tunnustuksia kuten Latin Grammy ‑ehdokkuus vuonna 2022.
Säveltäjänä hän on kurinalainen, ja työpäivät ovat tarkkaan suunniteltuja. Aamunsa hän aloittaa aina kuntosalilla, mitä seuraa lounas ja pieni lepohetki.
”Varsinainen sävellystyö alkaa iltapäivällä ja jatkuu iltaan tai myöhäiseen yöhön asti. Aina en saa aikaan paljoa, mutta rutiini on tärkeä. Jos vain odottaa inspiraatiota ilman että tekee mitään, ei myöskään synny mitään.”
López on opiskellut useissa maissa ja arvostaa laadukasta taidekoulutusta.
Kehitettävää hän löytää siitä, kuinka oppilaitokset voisivat valmistaa opiskelijoita taiteellisen työn realiteetteihin.
”Moni lahjakas opiskelutoverini ei saanut koskaan uraansa kunnolla käyntiin, koska heiltä puuttuivat taidot myydä omaa osaamistaan”, hän toteaa.
Aloittelevan taiteilijan olisikin tärkeää tietää, miten hinnoitella työnsä, kuinka rakentaa suhteita ja hakea rahoitusta omalle työlleen.
Arvokas tunnustus
López sanoo, että Vuoden alumni -tunnustus Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta merkitsee hänelle paljon.
”Kun katson taaksepäin ja muistan, millaisena 21-vuotiaana perulaisena tulin Suomeen, tuntuu suorastaan uskomattomalta olla nyt tässä”, hän sanoo.
Tunnustus tuntuu erityisen arvokkaalta myös siksi, että Suomi ja täällä opiskelu ovat olleet Lópezille niin ratkaiseva osa elämää ja taiteen muotoutumista.
“Toivon inspiroivani muitakin ulkomaalaisia hakeutumaan Taideyliopistoon. Se on paikka, jossa voi todella kasvaa taiteilijana maailman huipulle.”
Teksti: Elli Collan
Jimmy López, s. 1978
- Opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2007
- Sävellyksen tohtorintutkinto University of California, Berkeleyssa vuonna 2012
- Teoksia ovat esittäneet mm. Chicago Symphony Orchestra, Royal Concertgebouw, Orchestre de Paris ja Philadelphia Orchestra.
- Asuu Kaliforniassa
Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kolmen akatemian kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet esikuvallisesti taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä.
