Tutustu taiteilijaan: säveltäjä Leevi Räsänen
Leevi Räsäsen teoksia pääsee kuulemaan Kesän nuoret taiteilijat -konsertissa Musiikkitalossa 11.9.2025. Haastattelussa Räsänen kertoo tulevasta konsertista ja kesäterveisensä lukijoille.
Millä viidellä sanalla kuvailisit itseäsi artistina?
…kuunteleminen… …vähittäinen… …tonkiminen… …systeemi… …lapsenmielinen…
Mistä löydät paikkoja tai hetkiä luovuudelle ja uuden tekemiselle?
Uutta on helpointa etsiä kun on liikkeessä, kuten junassa, tai reissussa jossain, ihmetellen hyörinää ympärillään. Juna tai muu liikenneväline pakottaa olemaan aloillaan ja keskittymään. Sitten taas, jos on itse vähän poissa mukavuusalueeltaan eri paikassa kuin yleensä, se sysää ajatuksetkin liikkeelle. Useimmat teosideat saan muissa konserteissa tai esityksissä, erityisesti taidefestivaaleilla. Niillä minut voi usein nähdä esityksen hämärässä naama kiinni kännykän näytössä näpyttämässä muistiinpanoihin ideoita (joilla harvoin on mitään tekemistä sen kanssa, mitä olen katsomassa tai kuulemassa).
Suurin osa itse sävellystyöstä tapahtuu lähes poikkeuksetta kotonani Helsingissä tai perheen mökillä Enonkoskella. Työpäiväni ovat hyvin rutiininomaisia, mutta löysiä – usein vierellä on kahvikuppi tai mehua, ja pähkinöitä. Lounaani teen itse ja se on tärkeä osa työpäivää. Ruoka on yksi suurimmista intohimoistani ja maut vahvin aistikokemukseni. Tyypillisintä on, että sävellän aamupäivän, teen lounaan, ja märehdin iltapäivän. Aloitan työt aamupalan lomassa varhain aamulla.
Väittäisin, ettei luovan työn tekeminen vaadi erityistä löytämistä, vaan suunnittelua sekä itsensä ja tarpeidensa kuuntelua. Minun on helpointa säveltää, kun koko päivänä ei ole mitään kalenterimerkintöjä. Pyrin aikatauluttamaan elämääni niin, että keskitän tapaamiset ja muut työt 1–2 päivälle viikossa, jotta voin muina päivinä säveltää. Pidän viikonloput täysin vapaana työstä. Olen vuodessa 1–2 kuukautta täysin säveltämättä.
Konsertissa kuultava Studying Gaze keskittyy katseen ja katsotuksi tulemisen ympärille. Millainen kokemus yleisölle on luvassa?
Ellei teosta ole aikaisemmin kokenut, voin luvata että tulette yllättymään! Olen teoksessa pyrkinyt kuuntelemaan lapsen mieltäni, joka minulle tarkoittaa estotonta ja ennakkotiedotonta (esittävää) lähestymistapaa instrumentteihin ja esineisiin. Intuitiotani kuuntelemalla ja harjoittamalla huomioni kiinnittyi leikkisiin ja aluksi hölmön tuntuisiin tapoihin tuottaa ääntä ja käyttää instrumentteja tai esineitä. Niistä moni tuntui hölmöltä siksi, että oli vaikeaa edes kuvitella kuinka asian voisi notatoita, vaikka sen voisi helposti sanallisesti kertoa ja opettaa eteenpäin.
Teos rakentuu melko sattumanvaraisesti valikoituneiden esineiden avulla tuotettujen äänien ja eleiden ympärille. Teosta säveltäessäni suurin osa ajasta kului leikkimiseen näillä esineillä. Itse notaatio on suurilta osin tekstiä ja piirroksia. Kolmiosaisen teoksen partituurista eli nuotista ensimmäinen ja kolmas osa ovat käsin piirrettyjä. En kutsuisi teosta performanssiksi, sillä se on musiikkiteoksen tavoin läpisävelletty ja ajallinen kokemus, jossa suurelta osin vain sävelten ja kestojen sijasta on notatoitu eleitä, katseita, ilmeitä ja tekemisiä. Luvassa ovat ainakin tärrrr, bzzz, pling, kling, tsäp-tsäp, blrrrrrrt ja tschhhhh!
Mihin kuulijan kannattaa kiinnittää erityishuomiota tulevassa konsertissa?
Konsertin teokset ryhmittyvät kahdella eri tavalla – the two childhoods ja maailma ympärilläni käy yhä nopeammalla vaihteella, ja minä on sävelletty peräjälkeen keväällä 2022 opiskellessani Skotlannissa. Hoodlum ja Studying Gaze taas on sävelletty vuonna 2024 ollessani vapaa taiteilija. Toisaalta, the two childhoods ja Hoodlum muodostavat teosparin, ne ovat tietyllä tapaa samaa jatkumoa ja kehystävät sisäänsä konsertin muut teokset. Tämä muodostaa kauniin dramaturgisen ajatuksen: the two childhoods lähtee lapsuusmuistoista (tai varsinaisemmin niiden puutteesta…), josta matkaamme leikkien ihmettelemään Glasgow’n kaupungin vilinää ja valoa, ja päädymme kuvittelemaan ja fantasioimaan kapinasta ja niskoittelusta Hoodlumissa. Näiden yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien tarkastelu voisi olla yksi mielekäs tapa seurata konserttia.
Kesäterveiset lukijoille
Kesäsuunnitelmiini kuuluu ainakin uimista, ristikkolehtiä, korttipelejä ja ruoanlaittoa pieteetillä, sekä tietenkin Ultra Bran keikka elokuussa! Näitä tekemisiä, pötköttelyä ja lomailua voin oikein lämpimästi suunnitella myös kaikille lukijoille, satoi tai paistoi. Asenteeni ”kurjana” pidettyihin kesäsäihin on, että ainakin selkää pitkin valuu vähemmän hikipisaroita.
Esimakua tulevasta profiilikonsertistani voi saada kahdessa teoksieni esityksessä elokuussa. Ensimmäisenä, osana yhdessä taiteilija Anne Naukkarisen kanssa tekemämme Jousikvartetto-teosta kantaesitetään kolmas jousikvartettoni ”maisema, muistuma, enne” Ruokolahdella 2.8.
Toisena, kitaristi Teuvo Taimioja ja Tapiola Sinfonietta esittävät Kasmir Uusituvan johdolla Pisces – Mime -kitarakonserttoni Sibelius-Akatemian konserttisalissa 27.8., osana koko viikon 25.–30.8. kestävää nuorten säveltäjien Ung Nordisk Musik -festivaalia Helsingissä. Suosittelen lämpimästi festivaalin seuraamista, lähes kaikki konsertit ovat ilmaisia!