Oopperalaulaja Hanna Chorell: Laulajan tämän päivän arvot ja historiallinen ohjelmisto ovat joskus törmäyskurssilla
Oopperalaulaja Hanna Chorell on tohtorintutkinnossaan etsinyt ratkaisuja, joilla laulaja voi toimijuuttaan kasvattamalla muokata esitystä arvojensa mukaiseksi ja päivittää yleisön mielikuvaa klassisen musiikin naiskuvasta.
Oopperalaulajan työ kulkee kahden maailman rajalla: toinen on nykypäivän yhteiskunta arvoineen, toinen usein yli sata vuotta vanha ohjelmisto aikansa sukupuolirooleineen. Tämä voi aiheuttaa laulajalle arvoristiriitoja. Chorell on työskennellyt oopperalaulajana pitkään. Tohtorintutkinnon taustalla on hänen oma kokemuksensa ammatin ristiriitaisuuksista.
”Monesti nuoren sopraanon roolit ovat toistensa kaltaisia, hierarkiassa tarinoiden miesten alapuolella olevia hahmoja. Huomasin kaipaavani vaihtelua ja toisenlaisia, tasa-arvoisempia tarinoita kerrottavaksi. Epätasa-arvon esittäminen aiheutti myös arvoristiriitaa, joten lähdin etsimään siihen ratkaisua yksittäisen laulajan näkökulmasta.”
Asiaa tarkastellakseen Chorell kääntyi tutkimuksessaan konsertoinnin puoleen. Siellä laulajalla on oopperainstituutiota enemmän päätösvaltaa siihen, mitä esitetään ja miten.
”Ajattelen konserttia perinteisen mallin sijaan performanssiksi, jossa muotoutuvat musiikkiteos, laulajuus, sukupuoli ja konsertti-instituutio.”
Chorell löysi kolme konkreettista keinoa vaikuttaa siihen, millaisia sukupuolikuvia konserteissa syntyy. Hän kehottaa muun muassa tarkastelemaan ohjelmistovalintoja kriittisesti ja kehottaa tilaamaan uutta lauluohjelmistoa rohjeasti: kun perinteinen ohjelmisto ei riitä, uudet teokset voivat tuoda näyttämölle monipuolisempia ja ajankohtaisempia naiskuvia kuin klassinen kaanon
”Osa konserttiohjelmistosta on hämmästyttävän tiukasti jaettu miesten ja naisten lauluihin, vaikka esimerkiksi tekstit voivat olla hyvin monitulkintaisia. Laulajan on hyvä miettiä, minkälaisen ihmiskuvan konsertin laulujen tarinat muodostavat ja siinä tradition kriittinen tarkastelu on hyödyksi. Olen myös hyödyntänyt ranskalaisen Roland Barthesin ajatuksiin pohjautuvaa lähestymistapaa. Siinä laulaja voi tietoisesti käyttää ääntään niin, että kehon ja ruumiillisuuden merkitys tulee kuuluville.”
Konsertti antaa tilaa vaikuttaa
Osana Chorellin tohtorintutkintoa kantaesitettiin vuonna 2024 Minna Leinosen säveltämä ja Milka Luhtaniemen librettoon pohjautuva Rakkaat-monodraama. Sen pohjalla on Robert Schumannin Frauenliebe und Leben –teos, jonka tematiikkaa tekijät halusivat päivittää nykyaikaan. Teoksessa käytettiin myös nykymusiikin keinoja, kuten puhetta ja äänen efektejä, eikä konsertti kuulostanut siltä, miltä lied-konsertti yleensä kuulostaa
”Rakkaat oli tapa kysyä, millainen naishahmo voisi olla lavalla tänä päivänä ja miten nainen voisi laulaa rakkaudesta muutenkin kuin perinteisen heteronormatiivisen tarinan kautta: naisen elämässä rakkaita voi olla muitakin kuin mies jolle tämä ”tehtävä” usein perinteisessäs ohjelmistossa lankeaa. Rakkaita voivat yhtä lailla olla vaikkapa lapsi ja ystävät, ja tätäkin pohdimme tässä teoksessa.”
Chorell tuo tutkimuksessaan esiin, ettei laulaja ole vain tulkitsija vaan aktiivinen toimija, joka voi myös itse vaikuttaa siihen, millaisia tarinoita yleisölle kerrotaan.
”Muutosta on jo näkyvissä: pienet oopperaryhmät toimivat ketterästi, nuoret laulajat ottavat rohkeasti vastuuta ohjelmistostaan ja käyttävät mielikuvitusta. Laulajilla on mahdollisuus päivittää klassisen musiikin kuvaa ja tehdä siitä tasa-arvoisempi. Toivon tutkimuksineni olevani pisarana isossa purossa.”
Hanna Chorellin taiteilijakoulutuksessa valmistuva tohtorintutkinto Laulajuutta laajentamassa – taiteellinen tutkimus laulukonsertoinnin performansseista tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 22.9.2025 klo 12 Konserttisalissa (Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki)