Nuorisokoulutuksen opiskelija: Jazzin spontaanit, yllättävät jutut ovat hauskoja
”Musiikissa on tärkeintä tunteiden ja ajatusten ilmaiseminen itselle luontevalla tavalla, luovuuden valloilleen päästäminen ja itsensä haastaminen”, kuvailee nuorisokoulutuksessa opiskeleva Nina Miettunen.
Kuka olet ja mitä teet Sibelius-Akatemiassa?
Olen Nina Miettunen Vantaalta. Käyn tällä hetkellä viimeistä vuotta Sibelius-lukiota ja opiskelen nyt kolmatta vuotta jazzlaulua Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Päädyin tänne oikeastaan lukiokavereideni ja sisareni jalanjäljissä.
Milloin aloit kiinnostua jazzista ja miten hoksasit, että se on “juttusi”?
Olen aina kuunnellut kaikenlaista musiikkia, myös jazzia. Soitin klassista viulua pääinstrumenttinani 6-vuotiaasta 17-vuotiaaksi ja olen vuosien varrella laulanut muun muassa kuoroissa. Lukion ykkösellä aloin enemmän kuuntelemaan jazzstandardeja ja innostuin myös laulamisesta. Siellä tapasin myös muita jazzista kiinnostuneita, kuvioihin tuli bänditoimintaa ja havaitsin, että laulu on pääjuttuni.
Lukion ensimmäisellä luokalla meillä järjestetään “Ykkösten ilta” ja tunsin jazzstandardin Fly me to the moon. Esitin sen pianistin kanssa tuossa konsertissa ja se tuntui jotenkin tosi luontevalta. Ajattelin, että tähän olisi kiva panostaa enemmän ja hain nuorisokoulutukseen.
Mikä koukutti sinut erityisesti jazzlauluun?
Siinä kiehtoo erityisesti vapaus, improvisointi ja se, miten monipuolista se voi olla – kuinka monia tyylejä jazziin voi sisältyä. Jazzimprovisointi tuntui heti “semiluontevalta” vaikka toki vaati harjoittelemista – ja vaatii edelleen; pitää tietää jazzista, sen historiasta ja teoreettisista ilmiöistä, skaaloista ja soinnuista. Se on myös kommunikaatiota bändin kanssa: soittaja tai laulaja tekee jonkun hyvän jutun ja muut saattavat reagoida siihen esimerkiksi rytmisesti tai melodisesti. Spontaanit mutta toimivat jutut yllättävät ja ovat hauskoja.
Mistä opiskeluviikkosi nuorisokoulutuksessa koostuu?
Meitä opiskelee jazzin nuorisokoulutuksessa noin 11. Joka toinen lauantai on yhtyepäivä, jolloin meillä on bänditunti ja teoriatunti. Lisäksi ovat yksilötunnit pääaineessani laulussa ja sivuinstrumentissani pianossa, yleensä kerran viikossa tai kahdessa viikossa.
Meillä on myös silloin tällöin keikkoja, joista osa on myös tullut Sibelius-Akatemian kautta. Olimme esimerkiksi Korppoo Sea Jazzilla kesällä. Esiinnyimme myös kansainvälisen musiikkikasvatuskonferenssi ISMEn yleisölle viime vuoden elokuussa. Lisäksi meillä on kaksi kertaa omat nuorisokoulutuksen konsertit Musiikkitalon Black Boxissa. Satunnaisia keikkoja olen tehnyt myös yksityistilaisuuksissa ja joitakin on ollut ravintoloissakin.
Mikä on sinulle musiikissa tärkeintä?
Tunteiden ja ajatusten ilmaiseminen itselle luontevalla tavalla, luovuuden valloilleen päästäminen ja itsensä haastaminen. Laulajana musiikki on minulle myös kehollista. Siinä on loputtomasti asioita mitä oppia ja kehittää, joten tärkeää on myös uteliaisuus ja tiedonjano! Olen aloittanut pikkuhiljaa oman musiikin tekemistä ja sitä kautta mukaan on tullut myös kiinnostus kertoa tarinoita omalla, uudella tavalla. Haluaisin panostaa jatkossa siihenkin.
Minkälaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?
Molemmat vanhempani ovat klassisia muusikoita ja meistä neljästä lapsesta kolme opiskelee musiikkia. Tulevaisuus musiikin parissa on ollut aina esillä, jopa selvää.
Tuleeko minusta isona jazzlaulaja? Se jää nähtäväksi. Olen hakeutumassa jatkossakin jazzlaulun opintoihin, mutta myös oman musiikin tekeminen, musiikkiteatteri ja kenties jossakin vaiheessa teatterin tuottaminen ja ohjaaminen kiinnostavat – olisi kiva tehdä monipuolisesti asioita. Joka tapauksessa minulle on todella selkeää se, että haluan laulaa ja tehdä musiikkia. Vielä en tarkkaan tiedä, minkä konkreettisen muodon se saa.
Mitä neuvoja antaisit jollekin, joka pohtii nuorisokoulutukseen hakemista?
Kannattaa hakea, jos vähänkään kiinnostaa – ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Meillä on pieni mutta mielestäni tosi kiva yhteisö, positiivinen ilmapiiri ja hyvä meininki! Yhteisöllisyyttä edistää se, että soitamme yhdessä sekä bänditunneilla että omissa ja yleisissä jamisessioissa – myös vapaa-ajalla. Lisäksi tietysti mieleenpainuvia ovat yhteiset harjoitusviikonloput Järvenpään Kallio-Kuninkalassa.
Jo valintakoetilanne on tosi opettavainen. Valmistauduin siihen ottamalla muutaman coachaustunnin, jolla kävimme läpi jazzin perusteita, improvisaatiota ja itse koetilannetta. Harjoittelin näitä asioita myös itse. Valintakoe jännitti todella paljon, mutta lopulta se oli positiivinen kokemus. Siellä soitetaan tai lauletaan opettajista koostuvan bändin kanssa ja itselleni jäi kiva fiilis – tuntui, että se meni niin hyvin kuin se nyt vain voi mennä. Olin tehnyt parhaani.
Kehotan myös olemaan armollinen itselle varsinkin opintojen alkuvaiheissa. Kun aloitin uudessa yhteisössä, ja uuden musiikkigenren parissa, se tuntui aluksi hankalalta. Oli vähän semmoinen “impostor”-fiilis, tuntui, että kaikki muut osaavat enemmän ja välillä olin vähän liiankin ankara itselleni. Ei kannata kuitenkaan lannistua, jos asiat eivät heti sujukaan.
Nuorisokoulutus on valtakunnallista, musiikillisesti lahjakkaille ja motivoituneille nuorille tarkoitettua tavoitteellista koulutusta, joka antaa valmiuksia musiikkialan korkeakoulutasoisiin opintoihin. Sibelius-Akatemiassa opetus, taiteellinen toiminta ja tutkimus muodostavat vuorovaikutteisen, yliopistotasoisen oppimisympäristön myös nuorisokoulutuksen opiskelijoille. Seuraava hakuaika koulutukseen on 7.1.-21.1.2026.