Nitin Sawhney: ”Tekoäly on vain väline, tärkeämpää on keskittyä siihen, mitä haluamme saavuttaa”
Vieraileva tutkijamme Nitin Sawhney on yhdistänyt urallaan tieteen ja teknologian, ihmisoikeudet ja taiteellisen tutkimuksen. Joulukuussa 2025 Taideyliopisto myönsi hänelle dosentin arvon, joka on tunnustus merkittävistä tieteellisistä tai taiteellisista ansioista.
13. kesäkuuta varhain aamulla Israel teki useita iskuja Iranin ydinlaitos- ja sotilaskohteisiin. Aiemmin samalla viikolla Nitin Sawhneyn isä kuoli. Suomessa asuva Sawhney lensi New Delhiin, Intiaan, perheensä pariin.
”Isäni menettämisen tuskaan sekoittui tuska pommituksista lapsuuteni kotimaassa.”
New Delhissä syntynyt Nitin Sawhney vietti lapsuutensa 1970-luvulla Teheranissa, Iranissa, jossa hänen isänsä työskenteli rakennusinsinöörinä. Vuonna 1979 Iranissa tapahtui vallankumous, jonka myötä se muuttui monarkiasta islamilaiseksi teokratiaksi. Sawhneyn perhe muutti Bahrainiin, ja Nitin kävi lyhyen aikaa koulua perinteisessä brittiläisessä sisäoppilaitoksessa Himalajalla.
”Nykyisen Iranin alue on yksi vanhimmista sivilisaatioistamme. Iran on poliittisesti monimutkainen ja kulttuurillisesti arvokas maa, jonka panos globaalille kehitykselle on ollut merkittävä. On sydäntä särkevää, kuinka länsivallat ovat kohdelleet sitä vuosien varrella ja myös kuinka sen oma sortava hallinto jatkaa iranilaisten vapauden ja elämänvalintojen rajoittamista.”
Sawhneylla on runsaasti kokemusta myös toisesta hyvin surullisella tavalla ajankohtaisesta alueesta. Hän on työskennellyt osallistavan median ja elokuvan parissa Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin pakolaisleireillä.
”Lähi-itä on hyvin väärinymmärretty, varsinkin länsimaissa,” hän toteaa.
Alueen historia on monimutkainen.
”Konflikti on vain osittain etninen. Paljolti kyse on alueellisesta konfliktista, jonka juuret ovat kolonialismissa”, hän sanoo.
Taiteellinen toiminta auttaa ymmärtämään Lähi-idän monimutkaista historiaa
2000-luvulla Sawhney oli jatko-opiskelijana yhdessä maailman parhaimpina pidetyistä korkeakouluista Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Väkivallan ja ihmisoikeusloukkausten lisääntyminen miehitetyillä palestiinalaisalueilla sai hänet jo tuolloin järjestämään mielenosoituksia ja avoimia seminaareja aiheesta MIT:n kampuksella. Nuorena tutkijana Sawhney koki ristiriitaisia tunteita ja pohti, mikä taiteilijoiden ja tutkijoiden rooli pitäisi olla konfliktien maailmassa.
”Vasta kun aloin tutustua aktivismiin amerikkalaisella yliopistokampuksella tajusin, että minulla oli Lähi-idässä kasvamisen myötä kiistaton kulttuurinen ja poliittinen yhteys alueeseen.”
MIT:n ilmapiiri suosi avointa ja vapaata poliittisten ajatusten vaihtoa, ja sen kärkijoukoissa oli merkittäviä professoreita kuten Noam Chomsky, jonka kanssa Sawhney oli lyhyesti tekemisissä esimerkiksi seminaarien järjestämisen yhteydessä. Sawhney ymmärsi, ettei pelkkä akateeminen keskustelu ja aktivismi riittäisi syventämään käsitystämme konflikteista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
”Taide, media ja kulttuuri ovat todella keskeisessä roolissa, kun pyrimme lisäämään ihmisten tietoisuutta Lähi-idän monimutkaisesta historiasta.”
Vuonna 2006 Sawhney perusti voittoa tavoittelemattoman Voices Beyond Walls -järjestön. Se järjesti yhteisökeskusten kanssa työpajoja, joiden kautta palestiinalaisten pakolaisleirien lapset pääsivät oppimaan lisää digitaalisesta tarinankerronnasta ja osallistavasta mediasta.
”Kutsuin vuosittain paikallisia ja kansainvälisiä taiteilijoita ja opettajia mukaan opettamaan työpajoja ja työskentelemään nuorten kanssa pakolaisleireillä, jotta voisimme osallistavin menetelmin tukea heidän kerronnallista ja taiteellista ajatteluaan. Annoimme palestiinalaisnuorille mahdollisuuden visioida unelmia ja tavoitteita ja työstää ongelmia kaupunkikartoituksen, valokuvauksen, teatterin ja elokuvanteon avulla.”
Sawhney päätyi olemaan mukana perustamassa ja organisoimassa vuosittaista Bostonin palestiinalaista elokuvafestivaalia, joka on tuonut palestiinalaista mediataidetta valtayleisön katsottavaksi vuodesta 2007 lähtien. Festivaali on esittänyt vuosittain kymmeniä palestiinalaisten ja muiden kansainvälisten tekijöiden dokumentteja sekä fiktiivisiä ja kokeellisia elokuvia. Siitä on tullut yksi maailman suurimmista palestiinalaisista elokuvafestivaaleista.
”Meidän tavoitteenamme oli inhimillistää väärinymmärretyn kansan ahdinkoa amerikkalaisten yleisöjen silmissä palestiinalaisten kulttuurista ja elämästä kertovien elokuvien avulla.”
Työskennellessään Gazassa vuosina 2010–13 Sawhney ohjasi yhdessä Roger Hillin kanssa elokuvan Flying Paper (2014). Elokuva kertoo leijojen rakentamisen ja lennättämisen leikkisästä kulttuurista Gazassa ja erityisesti lapsista, jotka pyrkivät rikkomaan Guinnessin maailmanennätyksen leijojen lennättämisen määrässä.
Opettaessaan MIT:n Art, Culture and Technology (ACT) -ohjelmassa hän huomasi, kuinka taiteelliset interventiot, elokuvat ja esitykset voivat toimia keinoina käsitellä ihmisoikeusloukkauksia ja epäoikeudenmukaisuutta kriittisesti eri globaaleissa konteksteissa.
Sittemmin Sawhney siirtyi The New School -yliopistoon mediatutkimuksen apulaisprofessoriksi ja alkoi työskennellä taiteilijoiden, kuraattoreiden ja paikallisten aktivistien kanssa Guatemalassa. Hän oli mukana järjestämässä työpajoja ja näyttelyitä ja tekemässä performanssidokumenttia nimeltä Zona Intervenida. Guatemalan sisällissodan aikana (1960–1996) Yhdysvaltojen tukemat hallituksen joukot tappoivat noin 200 000 guatemalalaista, joista 83 prosenttia kuului maya-alkuperäiskansaan. Yhdysvaltain hallituksen rooli näissä konflikteissa olisi jäänyt amerikkalaisilta pitkälti pimentoon, ellei dokumenttielokuvat kuten palkitun ohjaajan Pamela Yatesin teos “When the Mountains Tremble” sekä rohkeiden guatemalalaisten taiteilijoiden, kirjailijoiden ja toimittajien kertomukset olisi tuoneet sitä esiin vuosien varrella.
Sawhney on keskittynyt luovan vastarinnan ja konfliktitilanteisiin liittyvän historiallisen muistin teemoihin sekä Gazan että Guatemalan kontekstissa, millä hän sanoo olleen mullistava vaikutus hänen tutkimukselleen, opetukselleen ja taiteelliselle työskentelylleen. Poliittisuus on väistämättä elimellinen osa hänen työtään.
”Jokainen kurssi, jota opetan, on lähtökohtaisesti poliittinen, enkä voisi kuvitella opettavani arvioimatta kriittisesti kurssin poliittista ulottuvuutta. Se on luontevaa seurausta omista kokemuksistani.”
Tavoitteena vastuullinen ja osallistava tekoäly
Sawhneyn osallistava ja taiteellinen työ yhteiskunnallisissa työympäristöissä vaikutti luonnollisesti siihen, miten hän teki akateemista tutkimusta koneoppimisesta, ihmiskeskeisestä suunnittelusta sekä yhteiskehittämisestä oppimismuotona.
Sawhneyn peräänkuuluttama kriittinen tekoälyn käyttö inklusiivisista, luotettavista ja vastuullisista lähtökohdista käsin kuulostaa hyvältä. Mutta mitä mieltä hän on tekoälyn nopeasta kehityksestä tällä hetkellä?
”Jo MIT:n aikoina käytin koneoppimista, mutta se ei vielä silloin ollut oma, erillinen alansa. Siksi tekoäly on itselleni aina ollut vain yksi työkalu muiden joukossa laskennallisen median ymmärtämiseen tai datan käyttämiseen taiteellisen ilmaisun kontekstissa.”
Työelämäprofessorina Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksella Sawhney oli mukana hankkeessa, jossa käytettiin koneoppimista disinformaation analysointiin. Suomen Akatemian rahoittama tutkimus paljasti, miten pahantahtoiset toimijat ja botit muovasivat kansanterveyteen liittyvää keskustelua koronapandemian aikaan erityisesti Twitterissä.
Sawhney johti myös Koneen säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamaa monialaista hanketta, joka tutki Helsingin ja Espoon julkisen sektorin palveluiden suunnitteluun käytettäviä algoritmisia työkaluja ja käytäntöjä. Tutkimusryhmä tunnisti sekä riskejä että mahdollisuuksia ihmiskeskeisten julkisten tekoälypalvelujen kehittämisessä, erityisesti haavoittuvissa ryhmissä, kuten maahanmuuttajien keskuudessa.
”Minua kiinnostaa, miten voisimme ratkoa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta, ekologisia kriisejä ja konflikteja. Tarvitsemme tieteidenvälistä tutkimusta, jossa yhdistyy yhteiskuntatieteet, suunnittelu, taiteelliset käytännöt, juridiikka sekä teknologiset apuvälineet kuten tekoäly. Tällaista monitieteellisyyden kulttuuria pyrin edistämään tutkimusryhmässäni Aallolla.”
Sawhneyn mielestä tärkeintä on keskittyä siihen, miten ymmärrämme ja käsittelemme monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä – ei niihin työkaluihin tai teknologioihin, joita kehitämme ja käytämme.
”En ole niinkään kiinnostunut tekoälystä itsestään vaan ennemmin ihmisen ja koneen välisten mahdollisuuksien kartoittamisesta.”
Hän uskoo, että ihmisen ja tekoälyn yhteistyöhön perustuva oppiminen ja ilmaisu tarjoavat tutkimukselle kiinnostavampia mahdollisuuksia. Hän viittaa esimerkkeihin, joista hänellä on itsekin kokemusta, kuten tekoälyn käyttämiseen musiikin ja äänen sävellyksen luovana yhteistyökumppanina tai asiantuntevana työparina ihmisten tarjoamien neuvontapalvelujen tukena.
”Kun käytämme ja kehitämme generatiivisia tekoälyjärjestelmiä, meidän tulisi olla paljon tietoisempia niiden rajoituksista sekä pystyä ymmärtämään ja ohjaamaan niiden tarjoamia tuloksia paremmin. Jos tekoäly vähentää toimijuuttamme tai kriittistä ajatteluamme, kuten todettiin tuoreessa MIT:in tekemässä tutkimuksessa nuorten opiskelijoiden ChatGPT:n käytöstä, silloin olemme menossa väärään suuntaan.”
Sawhneyn mielestä laajojen kielimallien kritiikittömässä käytössä näkyy huolestuttavia piirteitä. Hän luettelee ongelmia vinoumista, disinformaatiosta sekä yksityisyyden ja tekijänoikeuksien loukkaamisesta ekologisiin vaikutuksiin. Hän nostaa esille myös sen, kuinka muutamien suurten teknologiayhtiöiden hallinnoimat tekoälyn tietoinfrastruktuurit heikentävät kansalaisyhteiskunnan demokraattista toimijuutta ja valvontaa.
”Huomaan, että jopa kollegani käyttävät niitä kyseenalaistamatta. Itse en käytä kaupallisia laajoja kielimalleja tai keskustelubotteja tutkimuksessa, opetuksessa tai henkilökohtaisessa työssäni.”
Sawhneyn tutkimusryhmä on tutkinut Knowledge Graph -tietokantoja täydentävänä vaihtoehtona suurille kielimalleille luotettavampien ja perustellumpien tulosten tuottamiseen. Niissä tieto esitetään verkkomaisena rakenteena. Samalla ne korostavat myös asioiden välisiä merkityksiä ja suhteita.
Tekoäly sodassa
Sawhneyn on entistä huolestuneempi tekoälyn kasvavasta roolista yhä teknologiapainotteisemmaksi muuttuvassa sodankäynnissä ja ihmisoikeusloukkauksissa. Hän on järjestänyt poikkitieteellisiä symposiumeja (Contestations.AI) ja kansainvälisiä työpajoja herättääkseen kriittistä keskustelua tutkijoiden, toimittajien, yhteiskuntatieteilijöiden, elokuvantekijöiden ja taiteilijoiden keskuudessa.
Taideyliopistolla ollessaan Sawhney on alkanut hahmotella dokumenttielokuvaa nimeltä Where’s Daddy? Sen aiheena on tekoälyn epäinhimillistävä vaikutus ihmisten elämiin konfliktien ja sodan keskellä.
“Elokuvan konsepti on sekä henkilökohtainen että tutkimuspohjainen, ja osittain fiktiivinen. Puhumme usein sodan vaikutuksista naisiin ja lapsiin, mutta tässä elokuvassa haluan paneutua erityisesti isien ja poikien kokemuksiin. Olivat he sitten taistelijoita tai siviilejä, isät ja pojat joutuvat usein maksamaan sodankäynnistä epäinhimillistä, usein kohtalokasta hintaa.”
Elokuva tutkii, kuinka tekoälyä hyödyntävien järjestelmien, kuten Lavenderin, Gospelin ja Where’s Daddyn, käyttö kasvattaa inhimillisten uhrien määrää nopeammin teknologiapainotteisessa sodankäynnissä ja hämärtää epäoikeudenmukaisuuden, menetyksen ja selviytymisen inhimilliset tarinat.
Sawhneyn älyllistä identiteettiä on muokannut hänen epätavanomainen polkunsa tieteestä ja teknologiasta konflikteja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta tutkivaan mediataiteeseen ja kulttuurintutkimukseen.
”Julkisina ajattelijoina meillä kaikilla tutkijoilla, opettajilla ja opiskelijoilla on vastuu ottaa kantaa ja tutkia konfliktien ja epäoikeudenmukaisuuden monimutkaisuutta hyödyntämällä monitieteistä tutkimusta, luovaa ilmaisua ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta”, hän toteaa.
Kuka?
Nitin Sawhney
- Dosentti Taideyliopiston Tutkimusinstituutissa
- Työskennellyt ennen Taideyliopistoon tuloa työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa, mediatutkimuksen apulaisprofessorina The New School -yliopistossa sekä lehtorina MIT:n Art, Culture and Technology (ACT) -ohjelmassa
- Tehnyt tutkimusta MIT Media Laboratoryssa ja valmistunut filosofian tohtoriksi Massachusetts Institute of Technology -yliopistosta vuonna 2003
- Työskennellyt perustajajäsenenä teknologia-start-upeissa Cambridgessä ja New Yorkissa
- Ohjannut palkittuja dokumenttielokuvia Gazassa ja Guatemalassa