Kuraattori Nina Liebenberg toi Kuvan Kevään taiteilijat työskentelemään yhdessä
Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely esittelee teoksia 46 pian valmistuvalta kuvataiteilijalta. Tapasimme näyttelyn kuraattorin Nina Liebenbergin ja kysyimme, millainen prosessi näyttelyn synty on ollut.
”Aika kuluu kuin siivillä”, tutkija Nina Liebenberg huokaa etäyhteyden välityksellä.
Liebenberg on työskennellyt Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa maaliskuusta 2023 lähtien. Hän on osallistunut moninaisiin projekteihin tutkimustyöstä taiteentekoon, opetukseen – ja nyt, Kuvan Kevät -maisterinäyttelyn kuratointiin.
“Suoritin kuvataiteen kandidaatin tutkintoni Stellenboschin yliopistossa Etelä-Afrikassa, mutta pidin opintojen jälkeen tauon akateemisesta maailmasta. Maisterin tutkinnon suoritin Kapkaupungin yliopistossa, minkä jälkeen aloin työskennellä uudessa kuratointiohjelmassa instituution sisällä”, Liebenberg kertoo.
“Tuolloin ymmärsin, että kuratointi oli muodostanut taiteellisen toimintani ytimen jo pitkään.”
Kun tohtorintutkinto Kapkaupungin yliopistossa (UCT) valmistui, Liebenberg lähti etsimään postdoc-hankkeita, joissa voisi kuratoinnin kautta tutkia eri tieteen- ja taiteenalojen vuorovaikutusta. Sitä kautta hän päätyi Kuvataideakatemiaan.
Tutkijana Liebenberg on luonut Planthology-kokonaisuuden. Tutkimus tarkastelee ihmisten ja kasvien välisiä suhteita, punoen yhteen erilaisia narratiiveja. Se kutsuu eri alojen tutkijoita vuoropuheluun. Kokonaisuus ehdottaa uusia tapoja toimia, samalla kun ihmisen ja luonnon yhteenkietoutunut suhde asettuu tutkimuksen keskiöön niin akateemisessa viitekehyksessä kuin julkisissa tiloissa. Työskentely tapahtuu työpajojen, näyttelytoiminnan ja tutkimuskirjallisuuden kautta.
Ne ovat keinoja, joita Liebenberg on käyttänyt myös kuratoidessaan Kuvan Kevät -näyttelyä.
“Mielestäni on selvää, että tulen kuraattorin ja opettajan roolissa projektiin täysin ulkopuolisena”, hän sanoo.
“Työskentelen mielelläni järjestämällä työpajoja opiskelijoiden kanssa – se on minulle tyypillinen tapa opettaa, mutta myös tärkeä osa omaa taiteellista praktiikkaani. Halusin alusta asti luoda tiloja, joissa voimme kokoontua yhteen monimuotoisena ryhmänä rakentamaan kaikille yhteistä näyttelyä.”
Työpajoissa työstettävä materiaali koostui työhuonekäynneillä otetuista valokuvista. Jokaiselle opiskelijalle koottiin kahdeksan kuvaa kattava “portfolio”. Sitä tutkittiin ja käsiteltiin erilaisin kuratoinnin keinoin, muun muassa rinnastamalla materiaalia tai etsimällä yhteneväisyyksiä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Työskentely johti havainnoimaan teosten yhteyksiä ja eroavaisuuksia.
“Halusin tuoda eri osastojen opiskelijat yhteen tilassa tavalla, joka oli leikkisä.”
Kuvan Kevät on kokonaisuus, jonka kuratointiin kuuluu tyypillisesti keskeneräisten tai vasta idea- tai konseptitasolla olevien teosten kanssa työskentely. Liebenberg tarjosikin opiskelijoille myös aivan uudenlaista lähtökohtaa: henkilökohtaisen esineen kautta tapahtuvaa tutustumista. Fyysisen objektin kautta avautuu näkymä opiskelijan taiteelliseen työskentelyyn ja ajatteluun.
Työskentelytavasta muodostui lopulta myös osa näyttelykatalogia, joka esittelee nyt taiteilijat valitsemansa esineen kautta.
“Minulle on tärkeää, että opiskelijat todella työskentelevät yhdessä – että he kokevat, miten erilaiset praktiikat kuten maalaus tai kuvanveisto voivat liittyä vaikkapa tila-aikataiteisiin.”
“Ennen kaikkea halusin, että saamme todella tutustua toisiimme.”
Olennaista oli etenkin se, että ryhmällä oli aikaa tutustua ennen kuin näyttelyn rakentaminen alkoi.
“Rakentaessa meidän on voitava luottaa toisiimme täysin, ettemme pelkää toistemme töitä. Taiteilijoiden on myös pyrittävä näkemään teosten väliset suhteet – ja miten ne voivat nostaa työskentelyä aivan uudelle tasolle.”
Näyttelytila itsessään on historiallisesti hierarkkinen, eivätkä kaikki työt mahdu esimerkiksi aulasta avautuvaan Kuva/Tila-osioon. Kuraattorille onkin ollut tärkeää pohtia, miten teokset soljuvat läpi koko akatemian kattavan tilan, asettuen temaattisesti tavalla, joka myös hyödyntää uusia tiloja yllättävin ja teoksia avaavin tavoin.
“Olemme käyttäneet paljon aikaa siihen, että jokainen opiskelija löytää itselleen oikean tilan. Sellaisen, joka vastaa heidän ajatuksiaan, katsojan odotuksia ja hyödyntää tilan tarjoamia mahdollisuuksia. Se on tärkeää, sillä opiskelijat panostavat näyttelyyn valtavasti, ja tilan on annettava opiskelijoille takaisin mahdollisimman paljon.”
Liebenberg toivoo, että myös näyttelyvieraat löytävät iloa värien, muotojen, materiaalien, aistien ja äänten leikistä. Näyttely on kokonaisuus, joka herättelee aisteja – ja kutsuu tutkimaan rohkeasti uutta.
“Kuvan Kevät on täynnä aistikkuutta. Esillä olevat teokset voivat saada palan nousemaan kurkkuun, niillä on kyky saada meidät nauramaan ja haastaa meitä katsojina odottamattomin tavoin.”
Teksti: Elena Sulin
Kuva: Petri Summanen
Kuvan Kevät 17.5.–15.6. Kuva/Tilassa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksella (os. Sörnäisten rantatie 19). Lue lisää näyttelystä tapahtumakalenterissa.