Kun arki on taidetta ja oppiminen yhteinen matka
Klassisen laulun lehtori, sopraano Hanna-Leena Haapamäki työskentelee nuorten taiteilijoiden kanssa, joita yhdistää intohimo musiikkiin ja halu kehittyä. Hänelle laulunopetus on psykofyysinen, dialoginen prosessi, jossa turvallinen ilmapiiri, uteliaisuus ja pitkäjänteinen työ auttavat jokaista löytämään oman äänensä ja muusikon polkunsa.
Mikä motivoi ja innostaa sinua opettamaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa?
Saan työskennellä nuorien taiteilijoiden kanssa, jotka suhtautuvat intohimolla musiikkiin, musiikin tekemiseen ja taiteisiin ylipäänsä. He valmistuvat musiikkialan eri työtehtäviin: ammattilaulajiksi, laulupedagogeiksi, kirkkomuusikoiksi ja musiikkikasvattajiksi. Koen, että työlläni on heidän kauttaan yhteiskunnallista merkittävyyttä.
Laulutaiteen historia ja ohjelmisto vuosisatojen ajalta kohtaavat tässä ajassa. Traditiot kulkevat eteenpäin ja ottavat vaikutteita ajastamme. Laulumusiikin ohjelmisto on laajentunut valtavasti kaikenlaisen kansainvälistymisen kautta ja koko ajan tulee vastaan uutta ohjelmistoa, joka pitää oman uteliaisuuden ja kehittymisen vireessä. Tämä luo omalle ammatilliselle kehittymiselle hyvää potkua.
Työviikkoni ovat hyvin vaihtelevia ja jokainen työpäivä on taatusti erilainen. Keskeinen osa laulunopetusta on tietenkin ääni-instrumentin rakentaminen sellaiseksi, että se pystyy ilmaisemaan musiikin ja tekstin välistä suhdetta.
Äärimmäisen kiinnostavaksi työni tekee se, että ääni-instrumentti on niin psykofyysinen ja saan olla mukana etsimässä ja rakentamassa jokaisen laulajan instrumenttia, potentiaalia ja muusikkopolkua.
Sibelius-Akatemialla on runsaasti taiteellista toimintaa, joten konserttien ja produktioiden työstäminen on meille arkipäivää ja se tekee itse asiassa arkipäivistä juhlaa. Saan olla mukana valmistamassa näitä produktioita ja nähdä miten nämä nuoret taiteilijat kehittyvät taidoissaan ja taiteilijuudessaan.
Millä avainsanoilla kuvailisit omaa opetuksellista pedagogiikkaasi?
Laulamisessa on läsnä ihmiselämän kaikki värit ja monesti nuo värit tulevat osaksi opetustilanteita niin riemuina kuin haasteina. Nuori taiteilija elää jatkuvassa kehittymisen ja onnistumisen paineessa, ja samaan aikaan aikuisuuden alku tuo omia mutkiaan.
Tuntitilanteen dialogisuus ja oppimisympäristön turvallisuus ovat todella tärkeitä elementtejä opetuksessani, jotta mieli ja keho vapautuvat kokeilemaan rajoja, joita ei ole edes uskaltanut tavoitella.
Kehollisen kokemuksen ja äänellisen mielikuvituksen herättäminen ovat mielestäni laulunopetuksen tärkeimpiä päämääriä. Jokaisen oma kehollinen kokemus äänestä on hyvinkin erilainen, joten asioita pitää pystyä verbalisoimaan monin eri tavoin.
Opetustavan ja -metodin pitää pystyä mukautumaan jokaisen oppijan tarpeisiin. Tuntitilanteen mutkattomuus ja huumori ovat myös tärkeitä elementtejä. Uusien taitojen oppiminen ja vakiinnuttaminen vaativat kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta päämääriin pyrkiminen on motivoivampaa, kun työskentelemme positiivisen kannustavassa ilmapiirissä.
Mikä auttoi sinua nuorena löytämään oman äänesi ja paikkasi omalla alallasi?
Päädyin klassisen laulun maailmaan lukioikäisenä. Olin soittanut viulua neljävuotiaasta ja ihailin klassisen lauluäänen ilmaisuvoimaa. Laulun sivuaineopinnot lukioiässä avasivat aivan uuden musiikillisen maailman.
Koska laulu oli ollut kuvioissa vasta hyvin lyhyen aikaa, lähdin opiskelemaan lukion jälkeen musiikin varhaiskasvattajaksi Helsingin Konservatorioon. Hyvin nopeasti laulaminen vei kuitenkin täysin mukanaan ja jatkoin laulupedagogin tutkintoon. Kahden musiikkipedagogin tutkinnon jälkeen pääsin lopulta opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan laulutaidetta.
Oma opintopolkuni ei siis ole ollut suora ja selkeä matka kohti ammattilaulajan ja laulunopettajan uraa. On pitänyt jaksaa uskoa omiin haaveisiin ja tavoitteisiin, vaikka on tullut pettymyksiä ja hylkäyksiä. Sitkeys ja määrätietoinen työn teko ovat kuitenkin kantaneet minua eteenpäin.
Vuoden 2004 Lappeenrannan laulukilpailujen 2. palkinto ja sen jälkeen alkanut pitkä yhteistyö taiteilija-agentuurin kanssa avasivat minulle ovia upeisiin työtehtäviin orkestereiden ja oopperoiden solistitehtävissä. Olin panostanut paljon omaan kehittymiseeni vuosien ajan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä päästäkseni eteenpäin.
Minua opettaneet henkilöt jaksoivat kannustaa ja luoda uskoa tulevaan. Oli hieno tunne, kun ovet työtehtäviin vihdoin avautuivat kaiken ponnistelun jälkeen. Nyt, kun katson omaa opiskelupolkuani, näen sen laajuudessa, mutkissa ja monipuolisuudessa aivan valtavasti kaikkea rikkautta ja laaja-alaisuutta, josta olen hyötynyt esiintyjänä ja työssäni laulupedagogina ja pedagogien kouluttajana.