Tekstivastine: Nuorisokoulutuksen esittelytilaisuus 28.11.2022
Äänitteen kesto: 46 min
Litterointimerkinnät
- K: Haastattelija (Olli-Pekka Martikainen)
- V1: Vastaaja 1 (Ilona Liiman)
- V2: Vastaaja 2 (Helmi Hänninen)
- V3:Vastaaja 3 (Peppiina Kaperi)
- sa- sana jää kesken
- (sana) epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
- (-) sana, josta ei ole saatu selvää
- (–) useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
- , . ? : kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa
K: No niin. Hyvää marraskuun lopun iltaa kaikille nuorisokoulutuksesta kiinnostuneille, ensi kevään ja tulevien keväitten hakijoille. Olen Olli-Pekka Martikainen ja Sibelius-Akatemiassa toiminu varadekaanina ja yksi vastuualueistani on tämä nuorisokoulutus. Olen tässä alkusanat lausumassa ja mukana tämän koko session ajan ja tarkoituksenamme tosissaan tänään on valintoihin liittyen antaa informaatiota ja ohjeistusta ja myöskin yleistä tietoa koko nuorisokoulutuksesta. Miten se meillä on järjestetty ja mitä se käytännössä hakijan ja opiskelijan kannalta tarkottaa. Oma historiani alkaa jo 1980-luvulta, jolloin nuorisokoulutuksessa itse opiskelin, mutta voin kertoa, että moni asia on siitä muuttunut ja kehittynyt. Tosissaan nuorisokoulutus elää ajassa ja on tämmönen hyvin monien nykyisin ammatissa olevien tai meidän tutkinto-opiskelijoina olevien reitti ammattilaisuuteen. On hyvin arvostettu ja kansainvälisestikin noteerattu koulutus ja sinne kannattaa kyllä hakea. Se ehkä tässä näin lähtökohtana. Meillä on hyvin laajasti ympäri Suomea myöskin opiskelijoita, kaukaisimmat taitaa tulla Sodankylästä tällä hetkellä. Mahdollisuudet on monet ja katamme tosissaan koko valtakunnan. Se, mikä yhdistää, on tietenkin se, että tässä samankaltaisten porukassa on hyvä olla ja hyvä kehittyä ja kaikilla on yhteisiä tavoitteita. Suurin osa tosissaan jatkaakin sitten meillä varsinaiseen tutkintokoulutukseen, kun nuorisokoulutus päättyy. Se on ehkä hyvä tunnistaa, että opiskeluoikeus kun sen saa, niin on aina vuoden kerrallaan ja jatkuu sitten, mikäli kaikki menee hyvin, ihan vuosittain eteenpäin ilman erillistä valintakoetta. Mutta sitä arvioidaan ja käydään läpi vuosittain, mikä on tilanne ja motivaatio ja kaikki. Pyritään siihen, että meillä on intohimona kaikilla jatkaa sitä opiskelua. Ehkä kaikille yhteinen asia on se, että ne keskittyy yleensä siihen pää- tai sivuinstrumenttiin tai pääaineeseen ja sit siinä ohessa harrastetaan yhteissoittoja, muita musiikin tekemistä tukevia hahmotusaineita ja sen tyyppisiä asioita. Paljon on myöskin ergonomiaan ja muuhun hyvinvointiin liittyviä sisältöjä, jotka tukee sitten juuri tietyssä vaiheessa olevien nuorten tulevaa kehitystä. Ja se, että nyt ollaan tällaiseen muotoon nuorisokoulutus saatu, niin siitä voi kurkata nopeasti tuon historian, tosissaan siitä Sibelius-Akatemian alkuvaiheista saakka on melkein meillä ollut tätä nuorisokoulutusta ja se on elänyt mielenkiintoisen ja monimuotoisen historian. Nyt tosissaan ollaan laajennettu niitä alun perin muutamasta instrumentista kattamaan lähes koko Sibelius-Akatemian koulutus. Meillä on tällä hetkellä noin 100 opiskelijaa ja vuosittain, niin kuin todettiin tuossa, parikymmentä, parhaimmillaan lähellä 30:kin ollu sisäänotto. Se riippuu ihan siitä, paljonko meillä on niitä opiskelijoita, jotka ovat päättämässä opintonsa. Ja tosissaan, siellä valintakriteereissä on sitten tarkempaa tietoa siitä, minkä ikäisenä mihinkin instrumenttiin tai koulutusohjelmaan voi hakea. Se minkälainen historiatausta on mahdollisesti omassa musiikkioppilaitoksessa ollut ja kenen kanssa siellä on työskennelty ja sekin, että jatkuuko siellä tunnit edelleen yhtä aikaa nuorisokoulutuksen kanssa, niin tässä on paljon sellaista, mitä puidaan ja mietitään huolella ja tehdään järkeviä valintoja. Se on tosissaan mahdollista, että ne oppitunnit ja soitonopetus jatkuu myöskin siellä omassa musiikkioppilaitoksessa. Et se ei tarkoita, että nuorisokoulutus sitten veisi sieltä jotenkin mahdollisuuden jatkaa. Mut tää on sellanen, et me hyvin paljon yritetään päästä keskusteluyhteyteen sen oman kotiopiston opettajan kanssa ja perheen kanssa niin, että mietitään, mikä on järkevä kombo tälle nuorelle. Paljonko tunteja mistäkin kohtaa kannattaa ottaa. Onko pakko ottaa sivuaineopintoja nuorisokoulutuksessa?
V3: No, meillä ei voi tietenkään mitään oikein pakottaa. Ainoa asia on se, et tosiaan oletetaan, että opiskelija osallistuu opetukseen, kun hänet on nuorisokoulutukseen valittu ja kun hän on paikan vastaanottanut. Kuten sanottiin, niin poissaolevana ei voi olla. Ja periaatteessa nuorisokoulutuksen opiskelijalle kuuluu pääinstrumenttinsa yksilöopetus, johon tulee säännöllisesti osallistua. Sitten jos haluaa, niin sivuinstrumentti tai sivuaineopiskelu. Se ei ole pakollinen. Ja sit siihen kuuluu myös yhtyeopinnot tavalla tai toisella. Riippuu vähän aineryhmästä. Toivomme tosiaan, että ainakin pääinstrumenttiopintoihin ja yhtyeopetukseen osallistuu meillä ja sitten mahdollisesti myös musiikin hahmotustaitoaineopintoihin, jos niitä ei käy missään muualla kuin meillä. Eli jos ei ole vielä siellä niin sanotussa kotimusiikkioppilaitoksessaan missä on ehkä opiskellut ennen nuorisokoulutukseen pääsemistä, niin jos siellä ei enää opiskele musiikin hahmotustaitoaineita niin toivomme, että meillä opiskeltaisiin sitten jatkoa niille. Toisaalta jos ne opinnot siellä on kesken niin toivomme, että myös jatkatte siellä.
K: Kiitokset vastauksesta. Erittäin hyvä kysymys. Myöskin paljon vaikuttaa, miten kaukaa nuori on tulossa ja minkälaiset mahdollisuudet sillä kotipaikkakunnalla on olemassa. Kaikkea tätä harkitaan sitten siinä kohtaa, kun näitä yhteisiä päätöksiä tehdään. Mennään tässä meidän nuorisokoulutuksen valintainfotilaisuudessa eteenpäin. Meillä on täällä vierailevia staroja kaksi kappaletta. Jos saatte teillekin kamerat päälle niin nähdään kaikki ja iloksemme voimme toivottaa tervetulleeksi. Ensimmäisenä mulla ilmestyy Helmi Hänninen ja toisena Ilona Liiman. Mahtavaa, kun olette täällä. Alotetaanko siitä, että voitte vaikka kertoa ketä te oikeastaan olette ja mistä te tulette. Haluaako Helmi vaikka aloittaa?
V2: Joo. Eli mä oon Helmi Hänninen. Opiskelen jazz-laulua Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Mä oon Helsingistä kotosin ja oon nyt tokaa vuotta tuolla nuokkarilla.
K: Mahtavaa, entäs Ilona?
V1: Mä oon Ilona. Oon 18, samanikäinen kun Helmi itse asiassa. Käydään samaa lukiotakin ja mä opiskelen klassista pianonsoittoa nukolla nytten kuudetta vuotta. Eli mulla on muutama vuos kokemusta tästä talosta.
K: Reilusti kokemusta. Mikä sulla oli alunperin sitten Ilona jo varsin varhaisessa vaiheessa syy hakea nuorisokoulutukseen?
V1: No mä oon siis pieneltä paikkakunnalta. Mä en oo Helsingistä, mä oon Mäntsälästä Mäntsälän musiikkiopistosta, missä mulla oli ihan mahtava opettaja, joka tunnisti sen palon musiikkiin ja et on valmiuksia tehdä sitä korkeammalla tasolla. Mä olin käyny sitä ennen erinäisillä mestarikursseilla siitä 10-11 vuotiaasta saakka. Tavallaan sai vähän esimakua siihen, minkä tasosta opetus voi Suomessa olla. Ja sit ku tiesin, että nuorisokoulutuksessa se on sit arkipäivää, niin halusin hakee ja päästä tavallaan tasokkaamman opetuksen piiriin.
K: Kerro meille vielä, että onko piano ollu sulla alkuperäinen instrumentti ja minkä ikäisenä olet sen soiton aloittanut?
V1: Joo, mä oon aina soittanu vaan pianoa ja mä alotin kuusvuotiaana.
K: Hyvä. Entäs Helmi? Mistä syy hakea nuorisokoulutukseen?
V2: Mulla tämä on aika hauska tarina. Lukion ekana vuonna yks mun sisarusten kaveri, joka sillä hetkellä piti mulle laulutunteja vinkkas, et mun kannattais hakee, ku mä oon aina ollu kiinnostunu (-) [09:27] musiikkiperinteestä ja hän on ite kans käyny jazz-nuokkarin laulajana. Hän sit suositteli mua hakemaan ja myös tietyllä tavalla preppas mua niihin pääsykokeisiin. Ja se on osasyy myös, miks mä pääsin, kun hän antoi hyviä vinkkejä siihen.
K: Miten olit harrastanut laulua ennen sitä?
V2: No mun kummatkin vanhemmat on klasamuusikoita, joten mä oon ite tietenkin myös alottanu klasalaulusta klasakuoroissa pienenä. Mut laulu on kyllä aina ollu mulle se pääjuttu. Kevyen musiikin laulutunneilla aloin käymään seiskaluokalla ja sit siitä.
K: Olet laulaja niin pakko kysyä, onko sulla joku muu instrumentti siinä mukana?
V2: Mä soitin 11 vuotta harmonikkaa, joka on aika hassu villi kortti, mut mä en sitä soita enää ja nyt mulla on sivuaineena jazzpiano.
K: No niin. Sieltä kuitenkin jotain muutakin taustaa. Kuulostaa tosi hyvältä. Minkälaista nyt tässä kohtaa se nuorisokoulutuksen arki on ja ehkä laajemminkin arki, joka pyörii ehkä osittain sen nuorisokoulutuksen ympärillä? Haluutko Helmi jatkaa?
V2: Joo. Mulla se koostuu siitä, että joka toinen lauantai on bändisessiot ja musiikin teoriaa. Oikeestaan koko päivä ollaan musiikkitalolla ja on näitä tunteja. Sitten laulutunteja mulla on aina kun sovitaan eli tällä hetkellä kerran viikossa. Ajallisesti noihin ite opintoihin ei mee niin paljon aikaa, mut sit on ne läksyt, mitä tulee ja se, miten haluaa ite treenata vie kyllä paljon. Mä yleensä oon myös priorisoinu ton mun lukionkäynnin edelle. Jos vaikka laulutuntia sovitaan, niin se ei voi mennä koulupäivän päälle. Ja näin. Semmosta arki on. (–) [11:50].
K: Epäilen, että…
V2: (–) Niin, sano vaan.
K: Pikkusen mul ainaki välillä vähän jää dileiksi tuo sinun ääni, en tiedä johtuuko se minun yhteyksistä vai sieltä, mutta sillä puhuin anteeks päälle. Mut ehkä oisin kysyny sitä, että varmaan sulla koulu menee kohtalaisen hyvin, jos pystyy priorisoimaan tätä laulupuolta kuitenkin sen edelle?
V2: Mä tiedän, että mä tähtään musiikin alalle, niin sinänsä se koulu ei oo semmonen, mistä mä ehkä otan niin paljon paineita. Mä nyt hankin ton lukiotutkinnon tosta jos nyt rehellisiä ollaan.
K: No niin sulla on tämmönen tilanne. Mites, harrastatko nyt sitten nuorisokoulutuksen ulkopuolella miten paljon ja säännöllisesti musiikkia muuten?
V2: Me järjestetään jonkun verran jazzjamisessioita noiden nuokkarisoittajien kanssa ja sit lisäks koulukavereiden kanssa. Käyn myös paljon jazzjameissa, mitä näit Helsingissä järjestetään. Sitten sukulaisten kaa myös jonkin verran soitellaan eli kyllä sitä on joka päivä.
K: Musiikintäyteistä elämää.
V2: Joo kyllä.
K: Mites Ilona? Miten sinun arkesi pyörii nuorisokoulutuksen osalta ja muutoin?
V1: Mun arki on aika pitkälti musiikkipainotteista. Eniten siitä on treenaamista. Mulla on kerran viikossa puoltoistatuntiset soittotunnit. Mulla oli aika monta vuotta välivuodella teoriaopinnot, mut nyt mä oon käyny länsimaisen taidemusan historiaa ja sit kevääl on kans taas musateoriaa. Se on periaatteessa se varsinainen viikottainen opiskelu. Mut kyl suurimman ajan vie se oma treenaaminen, jota tulee kyl monta tuntia päivässä pääsääntöisesti. Sit noiden omien tuntien lisäks täällä akatemialla käy aina välillä muist-, apua mua vähän väsyttää en osaa puhua enää, muista yliopistoista professoreita ja opettajia pitämässä mestarikursseja ja mä oon niille aika aktiivisesti ihan alusta asti osallistunu. Mun opettajakin yleensä, hän on siis pianon aineryhmänjohtaja ja ku se ite kutsuu, niin yleensä sit ujuttaa mut sinne opiskeleen niiden kanssa. Sekin on kyl tosi hyvä tsäänssi, et kyl mä varsinkin suosittelen niitä, jos pääsee nukolle. Kannattaa osallistuu, kun nukolaisetkin voi käydä noilla mestarikurssin opettajilla.
K: Mahtavaa. Nyt jos harjottelet paljon, niin missä sulla on mahdollisuus harjoitella?
V1: Täällä. Mä oon nytkin harjoitusluokassa akatemialla. Mä oon muuttanu 16-vuotiaana. Mä muutin yksin Helsinkiin ja mun asumismuoto on semmonen, et ensinnäkin se on kerrostalo ja sit ku ei oo hirveesti tilaa, niin mulla ei oo omaa soitinta kotona vaan mä harjottelen vaan akatemialla. Ja se on nyt tässä kaks ja puoli vuotta melkein toiminu aika hyvin. En mä tarvi soitinta kotiin. Varsinkin nyt kun mä asun keskustassa niin tänne pääsee hyvin kävellen.
K: Mahtavaa. Pitäs tunnistaa se harjoitusluokka, että ollaanko nerviksellä vai ollaanko R-talolla.
V1: Mä voin vähän näyttää tätä.
K: No niin, taidetaan olla R:llä nyt tässä.
V1: R-llä ollaan.
K: No hyvä. Se on mahtavaa, kun pystyy hyödyntämään myöskin niitä tiloja ja silloin kun päivät menee todennäköisesti koulussa, niin ilta- ja aamuajat on varmaan niitä parhaita harjoitteluaikoja vai kuinka?
V1: Joo. Toi on itse asiassa musta huvittavaa, että mulla ja Helmillä on aika sama linja koulun kanssa. Se on aika toisarvonen tällä hetkellä ja ollu nyt tässä lukioajan. Ja varsinkin nyt kun on abi, niin ei tuu hirveesti käytyä siellä koulussa ku ei oo niin paljon kursseja. Mut kyl mä muistan yläasteella, päivät meni koulussa ja yhtenä päivänä mä kyl pääsin aikasemmin soittotunnille, mut treenaaminen oli sit aamulla, illalla. Sellasta vapaa-ajan vietettä.
K: No niin. Hyvää vietettä. Tuosta koulunkäyntiin suhtautumisesta en kommentoi tässä kohtaa, mutta mennään eteenpäin ja kysyisin teiltä oikeestaan sitä, että kun teillä on kuitenkin kamarimusiikkia ja ansambleja siellä nukossa, niin minkälainen oikeestaan se teidän kaveriporukka siellä nukon puolella on ja onko ollu helppo löytää ystäviä, bändikavereita, muita kavereita? Miltä tämä kokemus nyt on, Ilonalla vähän pidempi ja Helmillä vähän lyhyempi, mutta onko ikään kuin joukkoon solahtaminen ollut mutkatonta? Haluutko Helmi tai Ilona?
V1: Joo. Mun porukka on aika pitkälti noit lukiokavereita Sibelius-lukiosta, jotka on myös nukolla. Me ollaan tutustuttu kunkkuloissa. Kunkkulat on nää kamarimusiikkileirit, viikonloppuleirit. Ne on ihan mahtavia porukkaan (-) [17:41, mikki ratisee] ja kavereiden löytämiseen. Ja sit kans teoriatunnit, joissa itse asiassa mun ekalla teoriatunnilla akatemialla mä löysin yhen mun parhaista ystävistä. Kyllä meillä on hyvä yhteishenki ja tulee soitettua paljon yhdessä ja kaikkea semmosta.
K: Kiva. Entäs Helmi?
V2: Joo. Se on hassua, kun meitähän on jazzilla tällä hetkellä kahdeksan henkilöä. Totta kai siitä on sit tullu tosi tosi tiivis porukka ja just ne lauantait on yhtä juhlaa, kun siinä eri sessioiden välillä voidaan käydä vaikka yhdessä syömässä. Toki sinänsä sääli, et kun porukka asuu tosi eri puolella Suomea, niin niitä ei kauheesti muuten nää ku silloin, kun meillä on yhteisiä tunteja. Se on kyl tosi kiva porukka ja tullaan tosi hyvin toimeen ja se on tosi hauskaa.
K: Kuulostaa hyvältä. Tossa tuli mainittua tää kunkkula, joka myöskin siellä meidän esittelyvideossa välähti, Tuusulassa Järvenpäässä sijaitseva Kallio-Kuninkalan Paloheimon säätiön omistama kartano, jossa meille järjestetään paljon erilaista toimintaa ja muun muassa näitä viikonloppuleirejä. Onko teillä jotain erityisiä muistoja tai kokemuksia, mitä kertoisitte kunkkulaan liittyen?
V1: Kunkkula. Voi, se on mainio paikka. Mun ekat vuodet mä olin joka kunkkulassa. Se on tosi inspiroiva se ympäristö, koska se ei oo mitenkään Järvenpään keskustassa vaan vähän siellä syrjemmässä silleen, että Tuusulanjärvi näkyy. Se on ihana paikka. Siel on tosi hyvä tehdä musiikkia ja varsinkin must tuntuu, et ne viikonloput on niin intensiiviset kamarimuusikkona kehittyä huimaa vauhtia. Ja totta kai illat hengataan kavereiden kanssa ja saunotaan ja mitähän muuta, sellasta yleistä hauskanpitoa. Se on ku leirimeininki. Ja siis ihan superhyvää ruokaa saa kanssa. Yks mikä aina jää mieleen, kunkkulassa on aivan mahtavat ruuat.
K: Se on ehkä usein myöskin ensimmäinen asia, mitä sieltä monet sanoo, että wau mitkä ruuat. Onko Helmi tykännyt ruuista kunkkulassa?
V2: Joo. Itse asiassa mä syön kasvisruokaa, niin siel otetaan kaikki tommoset tosi hyvin huomioon ja sieltä saa lakanat ja pyyhkeet ja villasukat. Siel pidetään kyl tosi hyvää huolta. Todella todella hauskaa. Tän lisäks meillä yleensä on aina kunkkulassa joku suomalainen tai jopa ulkomaalanen jazzmuusikko pitämässä jotain workshoppia. Ne on myös äärimmäisen kehittävii ja motivoivia.
K: Mennään seuraavaan vaiheeseen. Nyt kun meillä kuuntelemassa on niitä, jotka ajattelevat hakea ja valmistautuvat valintakokeisiin, niin mitä itse muistatte valintakokeista ja erityisesti siitä, mitä oli tärkeää huomioida siinä valmistautumisessa valintoja ajatellen? Helmi muistaa tuoreemmin, kun siitä ei oo kun pari vuotta.
V2: Totta. Must tuntuu, et mulle oli merkittävintä se, et mul oli selkeä yksi opettaja, joka keskittyi siihen, et valmistaudutaan niihin pääsykokeisiin. Viimeiset kuukaudet meni oikeestaan sellaseen mielikuvaharjoitteluun, et oikeasti ajattelee, et on siinä tilanteessa ja valmistautuu henkisesti siihen, jotta se ei stressaa niin paljon. Ja toi on itse asiassa vinkki, jonka mä oon saanu mun muusikkovanhemmilta. Toi on kyl ehdottomasti tärkeä toi mielikuvaharjoittelu.
K: Eli hyvissä ajoin valmistautuminen.
V2: Joo, ehdottomasti.
K: Muistaako Ilona vielä jotain 6 vuoden taakse?
V1: Aika vähän. Mä just olin sanomassa, että mä muistan siitä valmistautumisesta melko vähän. Enemmän siitä hakupäivästä. Mutta sen verran, et mullakin oli nimenomaan yksi opettaja, joka määrätietoisesti ja yhtä lailla samalla intohimolla mun kanssa valmensi niihin pääsykokeisiin. Käytiin biisit totta kai, valmistettiin, koko lukuvuonna oltiin katottu niitä kappaleita. Ennen pääsykokeita mä kävin kans mestarikursseilla. Silloin onnekkaana mä pääsin nuorten pianoakatemiaan yhelle periodille, joka oli tosi hyödyllinen. Sit mä kävin mun nykyisellä opettajalla, kenellä mä oon täällä akatemialla. Mä kävin sillä yksityistunneilla sitä ennen. Muistan pääsykokeesta sen verran, että jännitti aivan sairaasti ja että ehkä se mielikuvaharjoittelu olis tehnyt mulle ihan hyvää. Mä olin aivan satavarma, et mä en pääse sisään, mutta toisin kävi.
K: Hyvä niin. Mutta sitten ne, jotka miettii et nyt mahdollisesti pääsen sisään, niin minkälainen työpanos on laitettava, että siellä pärjää? Onko siinä joku minimi tai maksimi, miltä näyttää se opiskelun arki? Paljonko päivittäin pitää satsata, että ylipäätään on hyvä fiilis siitä, mitä tekee?
V2: Yks mikä on mulle tullu melkein aika yllätyksenä, et oikeasti päivittäin pitää istua alas ja kuunnella. Ei siinä samalla pysty tekee mitään muuta vaan se musiikin kuuntelu on tapahtuma ja siihen pitää varata aikaa ja oikeasti analysoi ja menee syvälle siihen kappaleeseen. Toi on ainaki semmonen uusi juttu, mikä mulle tuli nuorisokoulutuksen kautta, joka on ehdottomasti kyllä ollut tosi kehittävää. Kyl siihen täytyy mennä aika paljon aikaa varustautumiseen ja treenaamiseen, koska siel tunneilla ja sessioissa mennään niin nopeasti eteenpäin, että pitää osata ne omat osuudet, koska se taso on kuitenkin korkea.
V1: Joo. Tohon voin tällä klasapuolellakin yhtyä. Esimerkiks vaikka jos on menossa kamarimusaleirille, niin stemmat pitää osata valitettavasti. Ja sit se on itellekin kiva fiilis, mut se ihan riippuu yksilöstä, et mitkä on omat tavoitteet. Jotkut treenaa vähemmän, jotkut enemmän ja se ei niin paljon arvota sitä, et kuka pärjää. Mut esimerkiks itestä on aina kivempi mennä soittotunnille silloin, ku osaa jotain ja on jotain käsiteltävää sen opettajan kaa, kuin että menee opettelemaan sen biisin soittamista soittotunnilla. Se on ainakin oma kokemus asiasta. Totta kai, siis nuko vie enemmän aikaa ku ihan perus musiikkiopisto, mut on kans sit tosi palkitsevaa.
K: No kun se on palkitsevaa, niin mihin se teidät johtaa? Missä näette itsenne muutaman vuoden kuluttua ja ehkä jopa pidemmälläkin tähtäimellä?
V1: Mä voin varmaan jatkaa tästä. No mulla on aika korkeat tavoitteet. Mä ite tavoittelen soolouraa taidemusiikin saralla. Se on hyvin riski, hyvin vaikea ala, mutta sitä kohti tässä ollaan menossa. Ihan tämmönen klasapiano moniosaaja, et voi opettaa, soittaa kamarimusaa, tehä tavallaan kaikkea tämmöistä. Kiehtoo. Se on se, mitä varten mä treenaan.
K: Mites Helmi?
V2: Joo. Mä tosiaan valmistun nyt keväällä. Kyl mä aion siitä heti pyrkii ulkomaille. Toki myös pyrin Sibelius-Akatemialle ja Metropolialle ja Suomessa muutamaan paikkaan, mut mul on myös tavoitteet tosi tosi korkeella. Kyl mä näen itteni ulkomailla laulamassa soulia, jazzmusiikkia.
K: Molemmat nuoret on pääkaupunkiseudulta nyt ainakin tällä hetkellä. Miten on yleensä opinnot järjestetty, jos matkan Helsinkiin on kovin pitkä eikä viikottaiset oppitunnit ainakaan arkisin onnistu? Onko mahdollista järjestää opetusta viikonloppuisin etänä tai esimerkiksi pari kertaa kuukaudessa? Jos itse aloitan tästä, niin hyvin usein ne oppitunnit on nimenomaan viikonloppuisin, että se ei häiritse koulunkäyntiä. On monia ratkaisuja, joissa käydään joka toinen viikko tunnilla. Tää on kyllä ihan arkipäivää silloin jos koetaan, et se on hyvä ja järkevä ratkaisu. Mutta haluaako joku täydentää tätä? Myöskin etäopetus on ollu meillä vahvasti läsnä tietenkin tässä koronapandemian aikaan, mutta ehkä nyt, kun olemme päässeet taas livetilanteisiin, niin vähemmän. Musiikin hahmotustaitoja muun muassa on opiskeltu hyvinkin tuloksekkaasti etätoteutuksessa.
V1: Mulla on tästä kokemus. Kävin kolme vuotta 60 kilometrin päästä. Se nyt ei oo hirveen kaukana, mutta mä tunnen monia, jotka on tullu Kuopiosta tai Oulusta ja yhden, joka opiskeli Keminmaalta muistaakseni kaksi tai kolme vuotta. Se yleensä sit on heidän kohdallaan toiminu niin, että soittotunnit on joka toinen viikko ja sit tullaan yleensä lauantaisin viikonloppusin Helsinkiin. Totta kai onhan se raskasta varmasti, mutta se on ehkä se yleisin tapa ollu ainaki mun tuttujen keskuudessa. Pandemia-aikaan etätunnit oli ihan arkipäivää ja mulla vielä pidempään, koska mun opettajalla oli semmonen elämäntilanne. Mut nää meidän etätunnit on siis itse asiassa toiminu ainakin pandemia-aikana tosi hyvin, mut se riippuu kans vähän opettajasta ja soittimesta. Esimerkiks meidän pianoluokassa on pianolabra. Siel on kolme kameraa ja mikit ja kaikki tällaiset luksusvälineet. Kaikissa luokissa niitä ei oo, mut on mahdollista saada se etäopetuskin toimimaan tietyissä tilanteissa.
K: Jos et Helmi haluu täydentää tähän, niin sitten on kysymys, että miten nuorisokoulutus antaa tukea harjoittelutekniikoihin ja treenaamiseen? Haluutteko tätä kommentoida?
V2: Laulun kannalta toi on itse asiassa mielenkiintoinen, koska monesti kevyen musiikin laulutekniikoita varataan nuorella iällä, koska ne voi väärinkäytettynä olla aika haitallisii äänelle. Ainakin mun kohalla ollaan lauluopettajan kanssa käyty tosi paljon läpi just nimenomaan harjoittelutekniikoita ja laulutekniikkaa ja miten sen saa tehtyä sillä lailla, et se ei vahingoita omaa ääntä ja et sitä voi tehä lopun elämän vaikka. Joten on ollu kyl tosi tosi hyvä käydä tollasii juttuja läpi. Ja tuki treenaamiseen myös, ehkä se minkälaisia läksyjä saa, niin nehän aika lailla auttaa siihen.
K: Miltäs Ilonasta näyttää tilanne?
V1: Mä koen, et mä oon saanu tarvittavan tuen treenaamiseen ja tekniikoihin. Mitä periaatteessa me soittotunneilla opetellaan on se, miten harjotellaan, et saadaan korkein taiteellinen lopputulos. Se on tavallaan se harjoittelutekniikka ytimellisesti osa sitä opetusta. Ekana vuonna, mä en tiiä onko niit enää, kai Erja Joukamo-Ampuja pitää niitä ergonomialuentoja treenaamiseen, et minkälainen on taloudellista ja turvallista treenaamista. Semmosia luentoja on välillä, joille mä osallistuin silloin. Mä koen sen hyödyllisenä. Osaamista ja tietoa tällasesta löytyy ja sitä kyllä saa eri muodoissa.
K: Kyllä ja ehkä itse täydennän tuohon, että tää hyvinvointi on yksi vahva teema, joka nyt on noussut viime vuosina puheeks paljon. Siihen liittyy just tän ergonomian lisäks myöskin esiintymisvalmennus ja henkinen mentaaliharjottelu kokonaisuutena. Nää on nyt sellasia asioita, jotka myöskin on tuotu nuorisokoulutuksen opiskelijoitten käyttöön ja tietoisuuteen. Jatkossakin pyritään tätä puolta nimenomaan tukemaan, että me saadaan terveitä ja hyvinvoivia nuoria kasvatettua tuleviin actioneihin, jos näin voidaan sanoa.
V1: Tota, mä oon muutamiin ihmisiin törmänny, jotka on aatellu, et hakee nukolle. Mut sit on tosi paljon vaiheillu sitä, että pitäiskö hakee vai ei. Yleensä mä sanon, et hae ja yleensä itse on oma suurin kriitikkonsa. Et kyl se oman kotimusiikkiopiston soitonopettaja sanoo, jos ei kannata hakee. Mut jos tuntuu siltä, niin kyl mä suosittelen, koska itsekritiikki voi kasvaa niin suureks, et sit ei oo semmosta realistista kuvaa siitä mihin pystyy. Mä oon ite huomannu itelläni tällaisia ongelmia, niin halusin mainita.
V2: Mä sanon myös. Mun kohalla tää on ollu ihan ratkaiseva. Tai jotenki kaikki se, mitä tuolta nuokkarilta on saanu, mä uskon, et ne eväät tulee auttamaan mua ihan läpi koko elämän. Joten mä kyl suosittelen kaikkia hakemaan ehdottomasti, jos yhtään tuntuu siltä. Ja suositelkaa tutuilla ja kaikille, koska toi on todella hyvä.
V1: Joo sori, mä haluun tästä vielä jatkaa. Ehottomasti kyl mä sanon, et nuko on ihan helmi Suomen musiikkikoulutuksessa ja se, mitä saa rahaa vastaan on ihan naurettavaa. Silleen hyvä asia. Voin komppaa Helmii, et must tuntuu, et tää mitä mä oon näiden vuosien aikana oppinu, niin kyllä on tullu kaikenlaisia mahollisuuksii vastaan. Miettii sitä, et kaikki tämmöset isot konserttimahollisuudet. Esimerkiks mäkin soitin RSO:n solistina tänä vuonna nuorena solistina, niin ei ikinä olis mahdollista, jos mä en olis nukolla. Tää on nyt tämmöstä mainospuhetta, mut oikeasti.
K: Kuulostaa tosi hyvältä ja kannustavalta kaikille hakijoille. Puhuitte tuossa hyvistä harjoitteluvinkeistä ja treenaamisen metodeista, mutta mikä suhde teillä on sitten sen aktiviteetin ja levon välillä? Palaan vielä vähän aikaisempaan kysymykseen, mutta jotenkin tänä päivänä ylitreenaaminen on aina vaarallista. Voitteko jotain näille, jotka alkavat tästä innolla valmistautua valintakokeeseen, mikä on se suhde, mitä suosittelette?
V1: Joo. Mä en ehkä oo malliesimerkki tästä. En tiedä miksi sit avasin suuni, koska mä olen vähän työnarkomaani. Loman pitäminen on mulle ainakin ollu vaikeeta, mut välil vaan täytyy pakottaa. Ensinnäkin se, et ei tuu fyysisiä rasitusvammoja. Se on tosi yleistä ollu ainakin mun ystäväpiirissä, valitettavan yleistä. Ja sit se, että pää pysyy kasassa. Ei voi tehdä hyvää taidetta, jos ei tee mitään muuta kuin soita. Pitää olla muutakin elämää ja pitää tehdä välillä jotain ja käydä jossain. Jotain muuta. Mut pääsääntö olis ehkä se, että sit jos oikeasti tuntuu siltä, et tänään ei jaksa soittaa, niin sit pitää sen viikon vapaapäivän ja kokeilee huomenna uudestaan. Et ei pakolla lähe pusertaan sen treenaamisen itsensä takia aina. Totta kai joskus voi, mutta ei se oo hirveän terveellistä.
V2: Joo. Mul tuli tästä nyt tosi paljon ajatuksia. Mitenkäs mä jäsentelisin nää. Okei. Samalla tavalla mäkään en oo välttämättä malliesimerkki, koska mulle treenaaminen, laulaminen, musiikin tekeminen, säveltäminen, kuunteleminen, kaikki nuo eri treenaamisen muodot, miten mä harjotan musiikkia, on samalla tapa rentoutua tietyllä tavalla ja se auttaa mua palautuu päivästä paremmin kuin mikään muu. Toisaalta on vaikea nähdä sitä jotenki askareena. Hyvin sanoit, että kyl se balanssi silti pitää olla. Näkee kavereita ja sukulaisia ja tekee jotain muutaki siinä sivussa totta kai. Kans mielenkiintonen meille. Mä muistan, et jossain nukon infossa sanottiin, et kannattaa olla joku urheiluharrastus ja mä itse asiassa muutama viikko sit hankin ihan salikortin ajatellen, et pitää pitää fyysinen kunto parempana. Se on ollu tosi kiva sivutekeminen tollaseen. Okei ei välttämättä tiedä haluanko treenata, mut jotain olis kiva tehä. Sit vaikka urheilee.
V1: Itellä tost urheilusta tuli mieleen, että mä oon löytäny lukion ykkösvuonna joogan. Jos se tuntuu yhtään siltä, että kiinnostaa niin mä suosittelen aivan täydellä sydämellä. Se on tehny niin hyvää mielelle ja keholle ja mä oon huomannut esimerkiksi ennen ku mä alotin, mulla oli aika pahoja alaselän kipuja. Sit ku mä aloitin joogan harjoittamisen säännöllisesti, ne helpottu ja loppujen lopuks lähti itse asiassa kokonaan pois treenatessa. Suosittelen.
K: Ja niinku kaikessa, pikkuhiljaa alottamalla ei tule yllätyksiä. Kuormitus kun lisääntyy niin täytyy olla hallittua. Täällä on vielä tarkentava kysymys, johon minusta osittain jo vastasittekin, että miten harjoitteluaika jakautuu eri harjoittelumetodien kesken ja miten suhteessa teoriaopinnot, kuuntelu ja analysointi, itse soittaminen / laulaminen. Haluutteko vielä tähän jotain tarkentaa?
V2: Mä voin vaikka kommentoida ensin. Mulla yleensä laulaminen sijoittuu aikasempaan päivään. Mä päivällä laulan tosi paljon, koska silloin tuntuu, et ääni on parhaiten auki. Sit iltasin just ennen nukkumaanmenoa alkaa sauhuamaan kaikki sävellysajatukset. Silloin mä keskityn enemmän tollaseen ja vaikka ennen nukkumaanmenoa kuuntelen vähän musiikkia. Mulla se jotenkin luontevasti rytmittyy tolla lailla päivässä. Ehkä se liittyy jotenkin siihen energiatasoon tai johonki, mä en tiedä. Mutta laulu on se pääinstrumentti mulla, niin totta kai mun pitää siihen käyttää eniten aikaa. Nuo muut tulee sit siin sivussa.
V1: Joo. Ihana, kun sulla on noin kehollinen toi soitin ja sä pystyt rytmittään sitä. Pianisteilla ei aivan. Mä koen ite, että se soittaminen ja fyysinen treenaaminen aika pitkälti kattaa myös sitä teoriaopintoa ja analysointii, koska harjoittelemisessa on semmost säveltäjän maailman tutkiskeluu ja nimenomaan sen musiikin tutkiskelua. Kaikki muu vaan tukee sitä. Sen takia totta kai soitan eniten, se vie sen suurimman ajan. Mut teoriaopinnot… Lähinnä mä käyn vaan näillä teoriatunneilla. Mä en sen enempää. Mua ei niin paljon se teoriaopiskelu kiehdo, että mä sitä muuten hirveesti opiskelisin. Mä kuuntelen paljon taidemusiikkia ja tottakai pianomusiikkia, mutta paljon muutakin. Mut se on enemmän nautiskeluu. Etsii tosi hyviä levytyksiä ja tällasta. Semmosta kivaa. Mä en nää sitä opiskeluna.
V2: Joo. Tähän täytyy kommentoida. Must tuntuu, et tässä saattaa olla instrumenttiero, koska mä en sinänsä opi niin hyvin skaaloja tai jotain muita mun instrumentin kautta, koska mä en nää mitään säveliä, mitä mä laulan. Mä vaan tunnen täällä niin voi olla, et pianossa vaan harjoittelemisessa sä opit niitä eri tavalla. Mun pitää ehkä sen takia käyttää siihen eri tavalla aikaa ja käydä niitä juttuja pianon kanssa läpi, jotta mä hahmotan ne. Toi saattaa olla ero.
K: Tää on varmasti totta ja vaihtelee nää harjoittelumäärät hyvin paljon. Puhallinsoittajilla muun muassa on ihan fyysisiä rajoitteita tehdä mahdottomia määriä, mutta kyllä oma kokemukseni on, että pianistit melko lailla johtaa tuntimäärässä sitä käytännön soittamista mitä tehdään. Tosiaan se on instrumenttikohtasta ja oppiminen tapahtuu eri tavoin. Se mikä minusta on hauskaa, et me ollaan puhumassa tässä tosissaan nuorisokoulutuksen puolelta ja meillä on näin valveutuneita ja kypsiä esimerkkejä siitä, mitä meidän nuorisokoululaiset ovat. Tää on musta ilo kaiken kaikkiaan kuunnella ja uskon, et teille valintaa ja hakemista arpoville tai miettiville tää on hyvää informaatiota siihen päätöksentekoon, joka on nyt käsillä. Täällä on vielä tullu chattiin lisäkysymys, kiitos siitä. Voidaanko opintosuunnitelmissa esimerkiksi viikonloppuleireille osallistumisen tiheys etc. huomioida, jos koulussa on tärkeä tai kuormittava vaihe menossa? Esimerkiksi yhdeksäs luokka ja tarve saada numeroita ylös tai myöhemmin ylioppilaskirjoitukset yms. Haluaako meidän kokemusasiantuntijat vastata tähän?
V1: Joo. Voidaan. Esimerkiksi viikonloppuleirit ei oo pakollisii ainakaan klasareilla. Kunkkulan kamarimusaleirit on täysin vapaaehtosia. Totta kai siis suositellaan, koska se kehittää muusikkona, mutta jos on vaikka tosi kuormittava vaihe koulus nimenomaan menossa niin ei oo mitenkään pakollista. Oma kokemus on se, että esimerkiks koeviikoilla lukiossa, jos on paljon kokeita ollut koeviikolla, on esimerkiksi soittotuntejakin mahdollista vaikka siirtää silleen, että jollain viikolla ei oo ollenkaan soittotunteja. Kerkee ja pystyy täysin keskittyy siihen koeviikkoon ja sitten siirtää sen vaik jollekin muulle viikolle tai kevääseen. Koska nuorisokoulutuksen opetus kuitenkin pysähtyy tutkinto-opiskelijoilla aikasemmin kevääseen huhtikuussa. Ainakin mun kohalla ollaan voitu mun opettajan kaa siirtää niitä väliin jääneitä tunteja sinne toukokuulle. Tavallaan jatketaan sit sitä lukuvuotta vähän pidempään. On mahdollista kyllä ainakin mun kokemuksen mukaan.
V2: Joo, mulla myös. Just tossa syksyllä olin yo-kirjoituksissa ja lauluopettajan kaa tosi hyvin saatiin siirrettyy niitä tunteja just sillä lailla. Se ei ollu sit liian stressaava se muutama viikko. Mut sit mulla ne lauantaitreenit, mitä meillä on joka toinen viikko, on jazzilla aika pakollisia, koska jos meillä on vaik neljän hengen jazzyhtye, jossa basisti vaikka ei pääsis paikalle, niin ei se yhtye silloin toimi samalla tavalla. Esimerkiks tällä hetkellä me soitetaan tuolla mun omaa musiikkia tai itse säveltämiä kappaleita, niin mun on pakko olla siellä. Ja samalla tavalla kunkkuloissa kun siin on aina noin pieni se bändi, jonka kaa soitetaan, niin siinä se jokainen jäsen on kyl pakko olla paikalla. Mutta noikin on semmosii asioita, et niistä voidaan kyl aina erikseen sopia. Ei tässä haluta kenellekään aiheuttaa mitään burnoutia tai mitään.
K: No se ei todellakaan ole tavoitteemme. Näin juuri. Joustavuutta löytyy, kun hyvissä ajoin tiedetään, milloin näin on. Ja tietysti sekin, mistä aiemmin puhuttiin, että jos on rasitusvammaoireita tai muita lihasperäisiä, niin niihin pyritään reagoimaan heti ja välittömästi, ettei ne ongelmat pääse liian vaikeiksi. Se on sellaista, mitä pyritään myöskin opettamaan kaikissa instrumenteissa, että opitaan tunnistamaan ne tilanteet, jolloin jotakin täytyy muuttaa. Omasta puolestani haluan tässä kohtaa kiittää teitä kaikkia läsnäolosta, mutta erityisesti nyt sitten Helmiä ja Ilonaa tästä kivasta keskustelutuokiosta ja siitä arjen kokemusten ja fiilisten tuomisesta tähän tilaisuuteen. On ollu ilo seurata teidän toisaalta nuorisokoulutuksessa opiskelua, mutta myöskin tätä valveutuneisuutta tämän kokonaisuuden hahmottamisen suhteen. Meillä on ihan loistavia opiskelijoita jo nuorisokoulutuksessakin.