Oppia alan parhailta – lahjoitus Teatterikorkeakoululle mahdollisti poikkeuksellisen mestarikurssin
Lahjoitus Teatterikorkeakoululle mahdollisti kamarinäytelmän mestarikurssin. Yksi opiskelijoiden kirjoittamista näytelmistä pääsee suoraan ammattiteatterin näyttämölle.
Ensi vuonna Teatterikorkeakoulun opiskelijat kirjoittanevat valmiiksi kymmenkunta uutta kamarinäytelmää. Varmuudella niistä ainakin yksi saa kantaesityksensä ammattiteatterissa, helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa.
Uusien näytelmien synnyn on mahdollistanut kolmen nimettömänä pysyttelevän yksityishenkilön 150 000 euron lahjoitus ja yliopiston lahjoitusvaroilla järjestämä kamarinäytelmän mestarikurssi.
”Olen niin iloinen ja ylpeä tästä kurssista ja valtavan kiitollinen lahjoittajille. Tätä ei mitenkään olisi voitu toteuttaa ilman heitä”, dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professori Heini Junkkaala kiittelee.
Mestarikurssi järjestettiin syksyllä ja sille osallistui 12 opiskelijaa. Kurssin veti alansa huippu, ruotsalainen näytelmäkirjailija Mia Törnqvist.
Lahjoitusvaroilla järjestetään vielä kaksi vastaavaa mestarikurssia. Ensi syksynä teemana on lastennäytelmä ja syksyllä 2027 musiikkinäytelmä. Myös näille kursseille opettajiksi on tulossa nimekkäitä näytelmäkirjailijoita maailmalta.
Lahjoittajat halusivat tukea nimenomaan teatteriopintoja. Teatterissa heihin on tehnyt vaikutuksen se, miten näyttämöllä voi melko yksinkertaisinkin keinoin kertoa syvästi merkityksellisiä tarinoita.
Näytelmätekstejä ammattinäyttämöille
”Mia oli opettajana hyvin suorasanainen, vaativakin. Hän ei päästänyt sormiensa välistä mitään löperöä. Tehtävänannot olivat selvät, ja tuli sellainen olo, että hän todella tietää, mistä puhuu”, kurssilla ollut Fabian Silén kuvailee.
Hän kertoo sisäistäneensä sen, että ennen kirjoittamaan ryhtymistä näytelmän aihe pitää tuntea hyvin ja että kamarinäytelmän tekstissä on kaikki tarvittava, sitä ei enää muokata näyttämöllä.
Kurssilla opiskelijat lukivat yhdessä ääneen klassikkoja: Minna Canthin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin näytelmiä. Vähän väliä Törnqvist keskeytti lukemisen kysymällä, ”Miksi henkilöhahmo sanoi noin?” tai ”Mitä tämä tarkoittaa?”
Jokainen opiskelija kirjoitti kurssilla yhden kohtauksen, josta he saivat henkilökohtaisen palautteen Törnqvistiltä. Kohtaukset heräsivät eloon, kun ammattinäyttelijät esittivät niitä työpajoissa. Opiskelijat pääsivät näkemään, miten oma teksti toimii.
”Jokaisen esitetyn kohtauksen jälkeen Mia kysyi opiskelijoilta, mitä näyttämöllä tapahtui. Yksinkertainen kysymys paljastaa kirjoittajalle, miten yleisö kohtauksen ymmärtää”, Junkkaala kuvailee.
Kurssin viimeisenä päivänä näyttelijät esittivät opiskelijoiden hiomat kohtaukset vielä uudestaan.
Halutessaan opiskelijat voivat kirjoittaa näytelmänsä valmiiksi ja saada työhön ohjaavaa opetusta. Junkkaalan mukaan kurssilaisista suurin osa on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Fabian Silénkin aikoo kirjoittaa näytelmänsä valmiiksi, jos vain aika riittää.
Teatteri Jurkka on luvannut valita näytelmistä yhden ohjelmistoonsa. Kantaesitys on joulukuussa 2026. Myös muut teatterit ovat olleet uusista teksteistä kiinnostuneita.
”On aivan mahtavaa, että nuoret kirjoittajat pääsevät jo opiskeluaikana tekemään yhteistyötä ammattiteattereiden kanssa”, Junkkaala iloitsee.
Teatteri tarvitsee uusia kotimaisia näytelmiä
Kamari-, lasten- sekä musiikkinäytelmät ja musikaalit valikoituivat mestarikurssien teemoiksi tarkoituksella.
”Kamarinäytelmä on hyvä tapa opiskella näytelmäkirjoittamisen perustavanlaatuisimpia asioita: sitä, miten rakentaa draamallinen jännite ja miten herättää yleisössä haluamiaan kysymyksiä”, Junkkaala sanoo.
Intiimissä, muutaman henkilöhahmon ja lyhyen ajanjakson, näytelmässä jännite perustuu pitkälti tiedon anniskeluun eli siihen, kuinka vähitellen paljastuu, mitä dramaattista henkilöille on tapahtunut aiemmin.
Lasten- ja musiikkinäytelmät valikoituivat omiksi kursseikseen siksi, että viime aikoina ei ole nähty riittävästi niiden kotimaisia kantaesityksiä.
”Musiikkinäytelmän ja musikaalien puolesta puhui sekin, että haluamme lisätä Taideyliopiston sisällä akatemioiden yhteistyötä. Toivomme mukaan Sibelius-Akatemian säveltäjäopiskelijoita”, Junkkaala perustelee. Taideyliopistossa käynnistyy syksyllä 2026 uusi musiikkiteatterin maisteriohjelma, joka tuo yhteen Sibelius-Akatemian musiikkikoulutuksen ja Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden koulutuksen.
Junkkaala tähdentää, että kotimaiset kantaesitykset ovat suomalaisen teatterin elinehto. On tärkeää, että käsittelemme myös omia kansallisia erityiskysymyksiämme.
”Vastakkainasettelun aikana kotimaisella teatterilla on erityisen tärkeä tehtävä. Näytelmä on empatiaharjoitus. Siinä kirjoittaja, näyttelijä ja yleisö asettuvat kukin vuorollaan toisen asemaan. Teatteri tuo näyttämölle erilaisia ääniä ja näkökulmia.”
Professorin mukaan syntyvät näytelmät voivat omalta pieneltä osaltaan kompensoida teatteriin kohdistuvia leikkauksia. Vyön kiristys kun tietää kantaesitysten vähenemistä.
Lopulta kyse on teatterin elinvoimasta ja tulevaisuudesta. Uusissa näytelmissä näkyy nuoren kirjoittajapolven maailmankuva. Nuori yleisö tarvitsee teatteria, joka kertoo heidän maailmastaan.
Teksti: Anu Vallinkoski