Photo: Veikko Kähkönen

Tutkimusta yli rajojen

Monialainen tutkimus tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Taideyliopiston johtoajatuksena on saattaa tiede ja taide yhteen entistä tiiviimmin, sanoo Taideyliopiston vararehtori Lauri Väkevä vuosikertomuksen teema-artikkelissa. 

Taidealan tutkimus tunkeutuu yhä enemmän uusille urille, ja niin sen pitääkin mennä. Taideyliopiston tutkimuksesta ja tohtorikoulutuksesta vastaavan vararehtori Lauri Väkevän mielestä erityisesti monialaisella tutkimuksella pystytään tuomaan päätöksen­tekijöille uutta tietoa ja puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin.

”Taideyliopiston näkökulmasta on olennaista, että monialaisen tutkimuksen kautta voimme nostaa taiteen merkitystä paremmin esille ja osoittaa, miten sen avulla voi edistää hyvinvointia.” 

Taideyliopistossa tapahtui tutkimuksen saral­la paljon vuonna 2017. Taideyliopiston kolmea uutta tutkimuskeskusta vahvistettiin sekä si­säisellä resursoinnilla että Suomen Akatemi­an myöntämällä lisärahoituksella. Tutkimus­ keskuksista CERADA (Center for Educational Research and Academic Development in the Arts) keskittyy taidekasvatuksen tutkimuk­seen, CfAR (Centre for Artistic Research) taiteelliseen tutkimukseen ja Historiafoorumi taiteen historian tutkimukseen.

Yli rajojen on menty myös muiden yliopis­tojen suuntaan. Taideyliopiston, Helsingin yliopiston ja Aalto­-yliopiston yhteistyö tuotti esimerkiksi Kiasmassa järjestetyn seminaa­rin, jonka pääpaino oli taidealan tutkijoiden verkostoitumisessa.

”Olemme perustamassa Helsingin yliopiston kanssa kahta yhteistä professuuria, joilla on monialainen profiili. Toinen perustetaan Hel­singin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan ja toinen Taideyliopistoon.” Monialaisuuden vahvistamisen ideana on pait­si tukea vaikuttavaa tutkimusta myös edistää tutkijoiden urapolkuja, Väkevä summaa.

Kansainvälisillä kentillä

Taiteen tutkimus on paitsi monialaista myös kansainvälisesti verkottunutta. Lauri Väkevä on erityisen iloinen viime vuonna Venetsian biennaalin yhteydessä järjestetystä tutkimus­paviljongista. ”Paviljonki oli ainutlaatuinen. Se toi ensimmäistä kertaa tutkimuksen näkökulman kansainvälisesti merkittävään kuvataidetapahtumaan. Paviljonkiin osallistui kaikkien taiteenalojemme edustajia, joten se poikkesi biennaalin valtavirrasta.”

Millaista tietoa monialainen tutkimus sitten voi tuottaa? Taideyliopistolla on jo monia kiehtovia esimerkkejä. Professori Heikki Uimonen osallistui monitieteiseen tutkimus­ hankkeeseen, jossa hänen ryhmänsä selvitti musiikin ja ympäristön äänien vaikutusta ruokavalintoihin valintamyymälässä,  fine dining -­ravintolassa ja lounasravintolassa. Hankkeessa yhdisteltiin elintarviketutkimus­ta, sosiologiaa, arkkitehtuuria, musiikintutki­musta ja liiketaloutta.

Kuvataiteilija, Kuvataideakatemian dekaani Jan Kaila teki projektissaan yhteistyötä arkeologien kanssa ja käytti taiteellisen tutkimuksensa aineistona Hangossa sijain­neen saksalaissotilaiden kauttakulkuleirin esineistöä. Viime vuonna väitellyt Markus Rissanen yhdisteli kuvataiteen, matematii­kan ja kulttuurihistorian lähestymistapoja tarkastellessaan taiteessa ja tieteessä käy­tettäviä perusmuotoja – ja ratkaisi samalla erään matemaattisen hypoteesin ensimmäi­senä maailmassa.

Teatterikorkeakoulun tutkijatohtori Susanna Hast, jonka tausta on politiikan tutkimuk­sessa, tarkastelee ”kehotekniikoita” sodan läheisyydessä. Hän perehtyy tutkimukses­saan haastatteluin ja liikeanalyysin mene­telmin niin capoeiran opetukseen Zaatarin pakolaisleirillä kuin kadettien koulutukseen Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Taideyliopiston tutkimus kurottautuu entistä vahvemmin ulos myös akateemisesta yhtei­söstä, sanoo Lauri Väkevä. ”Olemme ottaneet taidealan tutkimuksen fasilitaattorin roolin, johon kuuluu vastuu koko kentän koolle kutsumisesta. Tämä palvelee taidealaa, mutta samalla myös koko yhteiskuntaa.”

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa. Lue muita vuosikertomuksen juttuja täällä tai tutustu vuosikertomukseen pdf-muodossa.

Asiasanat