Photo: Katja Sutela
Who We Are? -esityksen kooste Kasvatustieteen päivillä Tampereella 16.11.2018.

Tanssinopettaja Suvi Kajaus: Ryhmälähtöisyys syventää oppilaiden ajattelua.

”Taiteellisessa produktiossa on hedelmällistä käyttää työryhmän yhteistä voimavaraa”, kommentoi Suvi Kajaus, tanssinopettajan maisteriohjelman alumni. “Kun yhden henkilön sijaan kokonaisuuden suunnittelemisessa on useampi ihminen, aiheen käsittely syventyy erilaisten näkemysten ja todellisuuskuvien ansiosta.”

Vuosi sitten Suvi työsti taiteellis-pedagogista opinnäytettään Who We Are?, jonka prosessin aikana 11–19-vuotiaat pojat pohtivat, mitä tanssi on. Tanssiharrastajien omista aiheista koottiin ryhmälähtöisesti esitys, jonka keskeisiksi teemoiksi nousivat erilaisuus ja samanlaisuus, ryhmäroolit ja ryhmäpaine, sekä naamioiden käyttäminen ja lopulta jokaisen omien kasvojen paljastaminen.

Nyt 10. tammikuuta Helsingissä Tieteiden yössä Who We Are? nähtiin ArtsEqual- ja TITA-hankkeiden ohjelmassa ja marraskuussa 2018 Tampereella Kasvatustieteen päivillä. 

“Ajatus osallistumisesta Kasvatustieteen päiville syntyi Eevan [Anttila, tanssipedagogiikan professori] ehdotuksesta”, Suvi kertoo. “Suunnittelimme esityksestä poikien kanssa karsitun, noin kahdeksan minuutin kosteen luokkatilaan.”

Kasvatustieteen päivien ohjelmistossa esitys oli osa esitelmää Kasvatus hyvään — taidepedagoginen prosessi ja esitys nuoren kokemusmaailman ilmentäjänä ja identiteetin vahvistajana. Myös esityksen tanssijat, nuoret tanssiharrastajat, pääsivät ääneen tapahtumassa ja kertoivat omista kokemuksistaan.

“Itse kerroin ryhmälähtöisestä toimintatavasta, sosiaalisesta konstruktivismista ja tutkimuspäätelmistä. Mutta tanssijoiden tuominen ‘teoreettiseen’ ympäristöön mahdollisti erilaisen luentokokemuksen ja toi esityksen lähelle kuulijoita”, perustelee Suvi. “Esitelmä oli myös tanssijoille erilainen kokemus, koska luokkatilassa yleisö on hyvin lähellä.”

Tunnustusta ja opettajuuden kehittymistä

Tämän lisäksi Suvi, Nurmijärven tanssiopiston apulaisrehtori ja pitkän linjan opettaja, palkittiin vuoden tanssikasvattajana STOPP ry:n toimesta.

Oman opettajuutensa kehittymistä hän kuvailee näin:
Who We Are? -proggis oli itselleni uuden pedagogisen lähestymisen testikenttä. Onnistuin erityisesti pöllyttämään omia käsityksiäni opettamisesta ja ohjaamisesta. Olen opettanut pitkään ja perinteisellä tavalla — opettajajohtoisesti. Nyt sain vahvistusta täysin ryhmälähtöisen toimintatavan toimivuudesta.” 

Ryhmälähtöisyys helpotti tanssiopettajaan kohdistuvia paineita esityksen sisällöistä.
“Kirjoitin jo prosessin alkumetreillä kokemani oivalluksen:

Tajusin juuri, että ryhmälähtöinen työskentely vapauttaa itseni. Minun ei tarvitse etukäteen tietää eikä stressata, mistä aloitan, mitä materiaalia teetän, mikä on aihe, mitä musiikkia käytän. Vapauttava tunne ja luotto siihen, että kaikki järjestyy. (Oppimispäiväkirja 21.11.2017)”

Kun opettaja ei päättänyt asioita valmiiksi, oppilaat saivat etsiä vastauksia esitykseen liittyviin kysymyksiin. Teosta tehdessään Suvi aloitti heti ryhmäytymiseen keskittymisellä, ja näin alkanut toiminta syveni nopeasti tiiviiksi ryhmätyöskententelyksi.
”Luottamus ja turvallinen olo loivat tilaan, jossa kaikki uskalsivat olla aktiivisia, motivoituneita toimijoita ryhmässä. Toivon, että tämä proggis antoi oppilaille uusia näkemyksiä tanssin ja taiteen tekemiseen ja laajensi heidän tanssikäsitystään.”

Hän pohtii, että opettajan inhimillisyyden salliminen ja persoonan esiintuominen — hullutteluineen, virheineen ja heittäytymisineen — antoi myös oppilaille rohkeuden laittaa itsensä likoon.

Ryhmälähtöisyydelle Suvi näkee tilausta tanssinopetuksen piirissä laajemminkin:
”Tanssikoulumaailmassa ollaan vielä melko tiukoissa, opettajakeskeisissä raameissa tanssiesitysten valmistushetkellä. Erilainen työskentelytapa ja lopputulos mahdollistivat oppilaiden omaan ajattelun ja prosessoinnin syventämistä.”

 

Suvi Kajauksen opinnäytteen kirjalliseen osioon Who We Are?: Teoksen rakentuminen ryhmälähtöisesti ja taiteellisen osion taltiointiin voi tutustua Teatterikorkeakoulun kirjastossa.

 

 

 

Teksti: Kenneth Siren