Taide näyttää olennaisen ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta – ja siksi siitä on hyötyä myös johtajalle

Taiteilijan kyky kiteyttää jotain olennaista elämästä on ihailtavaa. Tiukasti kalenteroidussa arjessa tulen pysähtyneeksi taiteen äärelle vain harvoin, mutta olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jolloin olen niin tehnyt. Uskon, että taide eri muodoissaan tekee meistä ihmisistä vähän parempia.

Mihin tarvitsemme taidetta? Vai tarvitsemmeko? Olennaista on taiteen kyky koskettaa ihmisen tunteita. Taide auttaa meitä pysähtymään hetkeen ja näkemään asioita vähän toisin. Se antaa mahdollisuuden asettua paremmin toisen ihmisen asemaan ja huomaamaan jotain sellaista, mitä arjen kiireessä ei tavallisesti havaitse. Se saattaa pysäyttää meidät huomaamaan jotain olennaista tai yllättävää elämästä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Taide saa parhaimmillaan myös näkemään asiat kirkkaammin kuin ennen.

Itseäni on kautta vuosien taiteen lajeista voimakkaimmin koskettanut tanssitaide, varsinkin moderni tanssi. Olen itsekin tanssinut nuorempana, joten tiedän sen työn ja tuskan, joka on helpon näköisen tanssiesityksen taustalla. Jokainen käden pieni liike on vaatinut tuntien harjoituksen. Varsinkin nuorten tanssijoiden esitykset pysäyttävät ja niitä katsoessani kyyneleet nousevat helposti silmiin.

Taide opettaa inhimillisyyttä

Samantyyppisen tunteen voi synnyttää myös koskettava musiikki, kauniisti kirjoitettu teksti tai vaikka onnistunut valokuva. Parhaimmillaan myös erinomainen palvelukokemus tai sujuva yhteistyö voi herättää lähes vastaavan tunteen. Hyvä vuorovaikutus ihmisten välillä voi olla kuin tanssi, joka saa arjen tuntumaan juhlalta.

Uusia näkökulmia taiteeseen sain osallistuessani 18 vuoden ajan Kulttuurirahaston toimintaan. Toimin useina vuosina puheenjohtajana apurahahakemuksia käsittelevissä ryhmissä yhdessä asiantuntijajäsenten kanssa. Työ Kulttuurirahastossa avasi silmäni uudella tavalla taiteelle ja tieteelle. Oli upea elämys perehtyä hakemuksiin ja niiden kautta erilaisiin taiteilijoihin ja tutkijoihin yhdessä todellisten asiantuntijoiden kanssa.

Usein kaltaiseni maallikko saakin taiteesta enemmän irti, kun siihen saa asiantuntevan oppaan. Maalaustaiteesta olen oppinut nauttimaan uudella tavalla museoissa, joissa voi tehdä kierroksen äänioppaan opastuksella. Opastus antaa valtavasti enemmän ja avaa taideteoksista aivan uusia tasoja. Museokierroksen jälkeen maailman näkee aina vähän eri tavalla kuin ennen sitä.

Taiteesta tukea tunnejohtamiseen

Myös työelämässä olen huomannut taiteen toimivan erinomaisena ajatusten avaajana ja tunteiden välittäjänä. Vuosia sitten törmäsin Irja Askolan runoon, jossa hän kiteyttää muutamaan riviin olennaisia asioita hyvästä työyhteisöstä ja siitä, mitä siihen yltäminen meiltä edellyttää. Tätä runoa olen siteerannut lukemattomia kertoja puhuessani siitä, millaisella johtamisella voidaan parantaa työyhteisön ja työntekijöiden hyvinvointia. Yhä uudelleen hämmästyn siitä, miten hyvin Askola on pystynyt kiteyttämään runoon juuri niitä tunteita, joita työssäni parhaimmillaan koen ja jotka kuvaavat toivettani ihannetyöpaikasta.

Joissakin teatteriesityksissä on kuvattu nykyajan työelämää tavalla, joka on saanut näkemään arkisia tekemisiämme uudesta näkökulmasta – sekä hymyillen että kriittisesti. Näyttelijöiden kyky katsoa ihmisiä ja heidän välistä vuorovaikutustaan on joskus hämmentävän taitavaa. On todella terveellistä nähdä elämää ajoittain toisen silmin. Siihen taide antaa erinomaisen mahdollisuuden.

KTM Satu Huber on Työeläkeyhtiö Elon toimitusjohtaja. Aiemmin hän on työskennellyt toimitusjohtajana LähiTapiola Eläkeyhtiössä ja Finanssialan Keskusliitossa, Valtiokonttorissa rahoitustoimialan toimialajohtajana sekä erilaisissa tehtävissä SYP/Meritassa ja Citibankissa Suomessa ja Lontoossa.

Kirjoitus on osa Kauppalehdessä julkaistavaa blogisarjaa, jossa Taideyliopisto kutsuu eri tahoja keskustelemaan taiteen merkityksestä yhteiskunnassa.