Photo: Petri Summanen

Silmät auki!

Helsingissä viime vuosina yleistynyt julkinen taide muuttaa asukkaiden suhdetta kotikaupunkiin.

Veistoksiin tottunut helsinkiläinen voi kohdata kotikaupungissaan monenlaiseen uuteen taiteeseen, jos muistaa pitää silmänsä auki. Julkinen taide on kasvattanut suosiotaan Helsingin katukuvassa erityisesti muraalien eli seinämaalausten muodossa. Julkiselle taiteelle on tilausta, mikä on huomattu myös Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

– Se on kansainvälinen trendi, joka liittyy katutaiteen ja graffititaiteen popularisoitumiseen, kertoo Tatu Tuominen, Kuvataideakatemiassa opettava taidegrafiikan lehtori.

Kaupungin asukkaat ovat olleet aktiivisia ja esimerkiksi taloyhtiöt ovat tilanneet maalauksia seinilleen. Helsingissä buumiin on myös vaikuttanut muutos kaupungin hallinnon suhtautumisessa katutaiteeseen. Erityisesti graffitit kärsivät pitkään negatiivisesta maineesta. Nykyään niitä tilataan ja niitä varten on omia seiniä, joihin kuka tahansa kaupunkilainen voi jättää oman jälkensä.

– Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanja päättyi 2008 ja sen jälkeen yleinen asenne on muuttunut myönteisemmäksi urbaanin taiteen eri muodoille. Aktiiviset toimijat, kuten tekijät, järjestöt ja tapahtumat, ovat omalta osaltaan saaneet sen aikaiseksi. Myös jo valmistuneet muraalit ovat myötävaikuttaneet asenteisiin. Ne ovat helposti lähestyttäviä ja näyttäviä, Tuominen kertoo.

Seinämaalauksissa sekoittuvat katutaiteen ja graffitin eri muotokielet ja tekniikat. Mutta mikä onkaan muraalin ja graffitin ero?

– Graffiti on käsitteenä vakiintunut tarkoittamaan New York -tyylistä kirjaingraffitia. Muraalilla tarkoitetaan seinämaalausta, yleensä suurikokoista, jossa on huomioitu seinän muoto ja koko sitä tehdessä. Niin graffitilla kuin muraalilla on oma erityinen historiansa. Olennaisin ero on kuitenkin
se, että graffiti tehdään lupaa kysymättä ja muraali tehdään luvallisesti, usein jopa yhteistyössä monien toimijoiden kanssa, Tuominen selittää.

Sekä graffitia että muraalia kuitenkin yhdistää tekijöiden halu tehdä kaupunkikuvaa elävämmäksi. Julkisen taiteen suosion kasvu näkyy myös taideopetuksessa. Kuvataideakatemian opiskelijoille suunnattuja julkisen taiteen kilpailuja on tullut lisää, alan opetusta kehitetään ja siitä on tarkoitus tehdä pysyvä osa opetusohjelmaa. Kuvanveistolla ja julkisella taiteella on pitkä, yhteinen historia, mutta alan opetus on laajentunut myös akatemian muihin opetusalueisiin.

– Julkinen taide ymmärretään omana erityisalueenaan. Opiskelijat pääsevät oppimaan esimerkiksi siihen liittyvistä lupakäytännöistä ja sopimusasioista, Tuominen kertoo.

Tuominen toivoo, että ihmisten käsitys julkisesta taiteesta laajenisi tulevaisuudessa.

– Julkista taidetta ei tulisi nähdä pelkästään monumentaalisina veistoksina, vaan myös rytmiltään erilaisina tapahtumina julkisessa tilassa.

Kiinnostus julkista taidetta kohtaan ei näytä toistaiseksi laantuvan.

– Ihmiset ovat heränneet huomaamaan, että julkisessa tilassa voi esiintyä muitakin kuin kaupallisten toimijoiden viestejä. Silloin taidetta osataan kaivata.
 

Esimerkkejä julkisesta taiteesta Helsingissä

1) Kulosaaren melumuuri 1991/2017 (monia tekijöitä)

Helsingin kaupunki tilasi satoja metrejä pitkälle aidalle graffititeoksia usealta kymmeneltä tekijältä vuonna 1991.

– Vuonna 2000, Stop töhryille -kampanjan kuumimpina vuosina, kaupunki päätti kuitenkin maalata teokset peittoon ilman taiteilijoiden lupaa , lehtori Tatu Tuominen kertoo. Kesällä 2017 seinään maalattiin uudet teokset. Maalaamiseen osallistui monia alkuperäisen teoksen taiteilijoista.

– Näen sen symbolina nollatoleranssin lopulle ja avoimemmalle kaupunkikulttuurille.

2) Running Man, Nestori Syrjälä, 2016–2017

Valtion taideteostoimikunta ja Kiasma järjestivät taidekilpailun, jossa haettiin uusia muotoja julkiselle taiteelle. Running Man on yksi kahdesta kilpailun voittaneesta teoksesta, jonka toteutti Kuvataideakatemian alumni Nestori Syrjälä. Se on performatiivinen teos, jossa kalliiseen pukuun sonnustautunut mies juoksee stressaantuneena keskustan alueella.

3) Hanasaaren taideseinä, Mirza Cizmic, 2017

Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen pihapiiriin toteutettiin taideseinä osana Taideyliopiston Kuvataideakatemian julkisen taiteen kurssiprojektia. Seinälle päätynyt Mirza Cizmicin teos Part of Something näkyy Länsiväylälle Helsinkiin päin ajettaessa.
 

Kuvat: Marko Saarelainen, Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria,  Petri Summanen
 

Juttu on julkaistu Taideyliopiston tapahtumaliitteessä, jota jaettiin Helsingin Sanomien välissä 2.9.2017.