Riikka Oksanen: Parasta mitä voitte näyttämölle ohjata on oma näkemyksenne maailmasta

Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?
Olen Riikka Oksanen, ohjaaja. Olen harrastanut ja opiskellut teatteria lukioajoista asti. Lukion jälkeen perustimme ystäviemme kanssa Teatteri Rujon, jonka kanssa teimme esityksiä, joita esitettiin muun muassa Helsingin juhlaviikkojen Stage- festivaalilla.  Niihin aikoihin minussa syttyi palava halu tehdä teatteria työkseni. Tämän jälkeen opiskelin näyttelijäntyötä Lahden Kansanopistossa, sekä Teatteri-ilmaisun ohjaajan opintoja Metropoliassa. Metropoliassa opiskellessani ohjasin ensimmäisiä kertoja ja ohjaaminen kolahti heti ja kovaa. Tajusin myös, että minulla on paljon mielipiteitä, ajatuksia, kysymyksiä, ihmetyksiä ja tarinoita, joita pystyin tuomaan esille ohjaamissani esityksissä. Olin arastellut ajatusta ohjauksen koulutusohjelmaan hakemisesta aikaisemmin, mutta ohjauskokemukset antoivat minulle itsevarmuutta hakea. Tiesin, että minun on pakko ainakin yrittää, sillä ohjaaminen oli siisteintä mitä olin ikinä tehnyt.

Millainen oli pääsykokeesi?
Pääsykokeet olivat usean viikon mittaiset ja monivaiheiset. Niiden aikana ohjattiin niin klassikkonäytelmiä, kuin uutta draamaakin. Pääsykokeet olivat minulle äärimmäisen positiivinen kokemus. Tehtävät olivat mielestäni inspiroivia ja raatilaisten palautteet veivät omaa tekemistäni eteenpäin läpi kokeiden. Vasta viimeisessä vaiheessa paineet ottivat minusta vallan ja kokeet muuttuivat suorittamiseksi, kun tajusin että kouluun pääseminen on hyvin lähellä. Luulen, että kokeet ovat sitä miellyttävämmät, mitä vähemmän niihin suhtautuu suorituksena ja mitä enemmän niihin suhtautuu kokemuksena, josta voi oppia paljon, riippumatta lopputuloksesta.

Miten valmistauduit pääsykokeeseen?
Kaikki teatterialan opinnot ja projektit, joihin olin osallistunut pääsykokeita edeltäneinä vuosina, valmistivat minua pääsykokeisiin. Järjestin myös aikatauluni niin, ettei minulla ollut pääsykokeiden aikana muita velvollisuuksia, vaan pystyin keskittymään täysin pääsykokeisiin.

Millaisena koit ennakkotehtävät?
Ennakkotehtävät olivat melko työläät ja aikaa vievät. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä ennakkotehtävissä käsiteltävä näytelmä oli sellainen, josta innostuin todella. Kirjoitin ennakkotehtävät hyvin henkilökohtaisista lähtökohdista ja siksi tehtävien tekeminen oli henkisesti melko raskas prosessi.

Millaista opiskelu oli ohjauksen koulutusohjelmassa?
Olin kouluun tullessani hyvin valmis oppimaan. Kandivuosien aikana kävimme perusteellisesti läpi ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä eri näkökulmista. Tämä avarsi minun käsityksiäni ohjaamisesta ja teatterin tekemisestä ylipäänsä ja auttoi minua löytämään omaa ääntäni ohjaajana. 

Opiskelu on hyvin intensiivistä. Varsinkin ensimmäisen kolmen vuoden aikana opiskelija saa valtavan määrän palautetta ja huomioita omasta tekemisestään. Tämä palautteen ja kritiikin määrä on asia, jonka vastaanottamisessa minulla oli hieman opettelemista, mutta koen että se on äärimmäisen tärkeä asia oppia. Kuinka kuulla palautteet ja huomiot ja pitää silti kiinni omasta taiteellisesta näkemyksestään?     

Mitkä olivat mieleenpainuvimpia kursseja tai projekteja opintojesi aikana?
Minulle tärkeimpiä projekteja koulun aikana on dramaturgi Aino Pennasen kanssa tekemämme näytelmät. Teimme Ainon kanssa etydin yhdessä ensimmäisellä vuosikurssilla ja sen myötä meistä muodostui tiivis työpari. Tämä työparityöskentely Ainon kanssa on ollut minulle kaikista tärkein asia koko koulun ajan. Olemme miettineet yhdessä tulevia projekteja ja sitä, minkälaista teatteria me haluamme tehdä. Olemme kokeilleet ja etsineet omaa teatterillista estetiikkaamme ja tämä sama työ jatkuu myös koulun jälkeen. Tähän mennessä olemme tehneet yhdessä kuusi näytelmää ja ensi keväänä seitsemäs yhteinen näytelmämme saa ensi-iltansa.

Mikä oli opiskelussa parasta?
Kaikista parasta koulussa minulle on ollut taiteellisen työparin löytyminen. Tämän lisäksi olen kokenut äärimmäisen tärkeäksi sen, että oman vuosikurssin näyttelijöiden kanssa tehdään yhteisiä produktioita läpi opintojen. Olen tutustunut näyttelijöihin, joiden kanssa jaan yhteisen teatterikäsityksen ja joiden kanssa työskenteleminen on äärimmäisen tyydyttävää, sillä yhteinen kieli ja yhteinen tekemisen tapa on jo olemassa.

Lisäksi minulle yksi tärkeimmistä asioista koulun aikana oli toimiva suhteeni omaan opettajaani Minna Harjuniemeen. Minna on seurannut tekemistäni pääsykokeista asti ja ollut kiinnostunut ja sitoutunut opettamiseeni. Minnan huomiot siitä, mitä kohti tekemiseni on menossa ja myös kriittiset palautteet niitä tarvittaessa ovat olleet erittäin arvokkaita. Koen olevani valtavan etuoikeutettu siitä, että minulla on ollut Minnan kaltainen opettaja vierelläni. Henkilö, johon olen voinut tukeutua silloin kun on ollut tarvetta, mutta myös henkilö, joka on puskenut minua vaaraa kohti silloin kun olisin halunnut jäädä vaan lillumaan omalle mukavuusalueelleni.   

Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?
Uskaltakaa rohkeasti ohjata näyttämölle sellaisia asioita, joita itse haluatte siellä nähdä ja uskaltakaa olla henkilökohtaisia. Älkää miettikö mitä muut teiltä mahdollisesti odottavat, älkääkä yrittäkö olla yhtään coolimpia, älykkäämpiä, tai nokkelampia, kuin mitä olette. Parasta mitä voitte näyttämölle ohjata, on rehellisesti teidän oma näkemyksenne maailmasta. Se on uniikki ja se riittää.

Nyt jo valmistuneena minkä näkisit parhaimmaksi opiksi, mistä on ollut hyötyä työelämässä?
Teatterin tekeminen on tiimityötä. Minulle paras oppi on ollut toisten ihmisten ajatusten ja näkemysten kunnioittaminen niin, että jokainen työryhmän jäsen saa olla mukana luomassa esityksen maailmaa. Omasta egosta ja kontrollista luopuminen, niin että muillekin jää tilaa.


Ohjaajaksi? Hae Taideyliopistoon!

Lue lisää ohjauksen koulutusohjelmasta.
Tutustu hakuohjeisiin ja ennakkotehtäviin.