Photo: Petri Kaverma
Petri Kaverman tutkimus yhdistää hauta-arkun ja taiteen. Kun taideteoksesta on poistettu hauta-arkkuun tarvittavat osat, jää jäljelle vainajasta muistuttava teos.

Petri Kaverma vie taiteen hautaan asti

Tohtori-tutkija Petri Kaverma yhdistää työssään taideteoksen ja hauta-arkun. Arkun koemakaamista hän pitää vapauttavana kokemuksena. "Jos jotain voi hautaan viedä, niin tämän taideteoksen."

Kun kuolemaa esittävästä kuvastosta poistetaan kristilliset kuvat ja hautaustoimistojen tarjoamat kuvat, mitä jää jäljelle?

Tätä kysymystä taiteen tohtori Petri Kaverma on pohtinut jo lähes 20 vuoden ajan ja tätä kysymystä pohditaan myös Taideyliopiston Kuvataideakatemian tutkimuspäivillä 12.–14.12.2016.

Tutkimuspäivien ensimmäinen päivä, maanantai 12. joulukuuta on omistettu kokonaan kuoleman kuvastojen ja niitä kohdanneen murroksen käsittelemiselle.

"Kuvastomme on kristillisen uskonnon leimaamaa. Maallistumisen myötä kristillinen kuvasto ei ole enää samalla tavalla ajankohtaista, mutta tilalle ei ole myöskään tullut mitään uutta", Kaverma sanoo.

"Ei-kristillinen kuoleman kuvasto on Suomessa rutiköyhää ja yleensä hautaustoimistojen tarjoamaa. Sen huomaa, kun vertaa esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Dagens Nyheterin kuolinilmoituksia. Ruotsissa kuolinilmoituksia kuvitetaan nallekarhuilla ja vaikka millä. Me suomalaiset olemme hyvin yksioikoisia ja monokulttuurisia tässäkin asiassa."

Hänen mielestään ratkaisu saattaisi löytyä taiteesta, joka voi tuottaa laadukkaita visuaalisia elementtejä kristinuskon jättämään tyhjiöön.

Kaverman mukaan suomalaiset ajattelevat kuolemaa edelleen rituaalina, johon kuuluvat tietyt elementit. Värit ovat valkoista, mustaa tai muita hillittyjä värejä. Juodaan kahvia. Moni haudataan kirkkomaahan, vaikkei olisi kirkossa käynyt.

"Kuolemahan ei tavallaan ole yksilöllistä. Me kaikki kuolemme. Mutta se voisi olla erilainen tapahtuma, jota voisi juhlistaa yksilöllisemmällä tavalla."

Taideteoksessa hautaan

Omassa tutkimuksessaan Kaverma on käsitellyt kuolemaa produktiolla, joka yhdistää taideteoksen ja hauta-arkun. 2,2 metriä kertaa 1,5 metriä kokoiseen puulevyyn maalataan taideteos ja maalaus ripustetaan seinälle esimerkiksi kotiin. Kun aika jättää teoksen omistajan, kehyksestä irrotetaan hauta-arkun osat, kootaan ne arkuksi ja haudataan vainaja taideteoksessa. Jäljelle jäävä kehikko on itsessään teos ja samalla muisto kuolleesta läheisestä.

Kaverma on valmistanut prototyypin arkusta yhdessä puusepän kanssa ja myös jo koemaannut sen.

"Mietin etukäteen, tuntuuko arkkuun asettuminen hurjalta, mutta se tuntuikin melko vapauttavalta. Siltä, että tässä sitä nyt ollaan. Jos jotain voi hautaan viedä, niin tämän taideteoksen."

Kaverman tutkimus on luonteeltaan etnografista. Hän kerää produktionsa kautta ihmisten reaktioita ja palautetta. Ensimmäinen asiakaskin on jo löytynyt, nyt tavoitteena on löytää projektille rahoitus sekä enemmän kiinnostuneita taiteilijoita ja arkun asiakkaita.

"Tavoitteenani on myös työllistää taiteilijoita. Tutkimuksen kannalta tämä on kiinnostava, sillä teos on taidetta, mutta sitä ei esitellä ensisijaisesti minkään taideinstituutin, museon tai gallerian sisällä, vaan sen esittelemiselle pitäisi löytää jokin muu foorumi", Kaverma sanoo.

Kuolema puhuttaa

Petri Kaverman lisäksi tutkimuspäivien ensimmäisenä päivänä ääneen pääsevät Ison-Britannian Bathin yliopiston kuolemantutkimuksen professori John Troyer, joka puhuu siitä, miten ajatuksemme kuolemasta ja sen esittämisen tavat ovat muuttuneet länsimaisessa kulttuurissa viime vuosisatojen aikana, sekä siitä että tarvitsemme uuden kielen kuvaamaan tätä muutosta.

Lontoolainen tohtoriopiskelija Stacey Pitsillides puolestaan on puhuu vaihtoehtoisista tavoista kuvittaa kuolemaa. Myös Johanna Sumiala, Maija Butters, Meri Jalonen ja Terhi Utriainen pitävät puheenvuorot.

Tutkimuspäivät järjestetään Kuvataideakatemian galleriatiloissa Exhibition Laboratoryssa, jossa on tutkimuspäivien ajan esillä teoksia valokuvataiteilija Minna Havukaisen kuolemaa käsittelevästä Exitus-näyttelystä.

Kuolema on monille pelottava asia. Jos pystyisimme käsittelemään paremmin kuolemaan liittyviä tunteita, Kaverma uskoo, voisimme paremmin.

"Kuolema on niin pelottava asia, että suojaudumme siltä kieltämällä koko asian. Se on ymmärrettävää, mutta jos koitamme pakoilla jotain asiaa, huomaamme olevamme sen hampaissa. Taiteen ja filosofian polttoainetta on, ettemme tiedä varmaksi, mutta voimme kuvitella. Voimme kuvitella kuolemamme, vaikkemme tiedä siitä mitään", Kaverma sanoo.

Kuvataideakatemian tohtoriohjelma järjestää toista kertaa yleisölle avoimet tutkimuspäivät 12.–14.12.2016. Tutkimuspäivät koostuvat neljästä itsenäisestä osiosta, joiden aikana kuullaan 24 puheenvuoroa KuvAn tutkijoilta, tohtoriopiskelijoilta sekä heidän kutsumiltaan vierailta.

Tutustu tutkimuspäivien koko ohjelmaan täällä ja klikkaa itsesi mukaan Facebook-tapahtumaan täällä.

KuvAn tutkimuspäivät 12.–14.12.2016
Exhibition Laboratory
Merimiehenkatu 36, Helsinki
Vapaa pääsy