Musiikinopettajan työpäivän ainekset tutuksi

Erla Pulli on kolmannen vuoden musiikkikasvatuksen opiskelija, jolla on taustaa myös opettajana työskentelystä ja musiikkitieteen opiskelusta yliopistolla. Hän kertoo, että tavallinen musiikkikasvatuksen opiskelijan arkipäivä kuvastaa aika lailla sitä, mistä musiikinopettajan työssä on kyse; musiikin käsittelystä sen joka kantilta kansanmusiikista klassiseen, jazzista popiin ja rockiin, yksin ja yhdessä soittaen.

- Tavallisen arkipäivän agendalla saattaa olla vaikkapa teoriatunti pienryhmässä, sitten pianotunti ja sen jälkeen ison luokan kasvatustieteen luento. Päivän ohjelmaan saattaa kuulua myös esimerkiksi omaa harjoittelua ja oman yhtyeen bänditreenit, Pulli listaa.

Opiskelu Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmässä on vastannut ja jopa ylittänyt odotukset.

- Me saamme laadukasta opetusta laidasta laitaan eri musiikkityyleistä, ja aina mukana on pedagoginen näkökulma ja opettajuus. Kaikki asiat, joita meille opetetaan, käsitellään monista näkökulmista ja niistä myös keskustellaan paljon.

Tyypillinen mukalainen on jo opintoaikana mukana hyvin monessa: opettaa tai muuten työskentelee jo opiskelun ohessa ja samaan aikaan käynnissä saattaa olla esimerkiksi omia bändiprojekteja keikkarumbineen.

- Jos tulee opiskelemaan musiikkikasvatusta, kannattaa olla valmis siihen, että joutuu tekemään valintoja. Hyödyksi on myös mielenlaatu, joka pystyy jakamaan huomionsa moniin eri asioihin.

Musiikkikasvatus on yhteisöllinen oppiaine, jossa viihtymistä osaltaan vie eteenpäin myös opiskelijoiden oma ainejärjestö Maine ry.

- Esimerkiksi lavatanssit ovat ainejärjestömme jokasyksyinen perinne. Opiskelu on tosi yhteisöllistä – se ei ole pelkkä urbaani legenda. Musiikkipedagogin työ on herkkää, siinä on oltava avoin muiden tunteille mutta samalla kannustava. Meidän on työelämässä pedagogeina osattava löytää ihmisestä se hyvä, joka häntä itseään auttaisi eteenpäin – tietty sosiaalisuus ja kannustavuus on ehkä meissä sisäänrakennettuna ja olemme kiinnostuneita siitä mitä muut tekevät. Aineryhmässä myös avoimesti keskustellaan siitä, mistä mahdolliset huonon fiiliksen kokemukset voivat syntyä; ilmapiiri on luottavainen ja meillä on tunne siitä, että uskaltaa puhua jos siihen on tarve, Pulli kiittelee.