Lehtori Lilli Maijala: ”Nyt olisi ihanaa olla opiskelija!”

Alttoviulumusiikin lehtori Lilli Maijala on melko tuore tulokas Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opettajakunnassa. Hän kertoo, että nuori opettaja on otettu hyvin vastaan parinkymmenen opiskelijan, kahden lehtorin ja tuntiopettajien alttoviuluperheeseen.
 
- Tunnelma on erittäin hyvä ja kollegoilta voi kysyä neuvoja tiukoissakin tilanteissa. Sanoisin, että meillä on ehkä keskimääräistä rennompi meininki, Maijala kuvailee.
 
Maijala on kiertänyt maailmalla eri orkestereissa ja kokoonpanoissa ja kansainvälisyys onkin yksi seikka, jonka hän haluaisi näkyvän myös Sibelius-Akatemian alttoviuluopetuksessa.
 
- On tärkeää, että saamme korkeatasoisia kansainvälisiä nimiä pitämään oppilaille mestarikursseja. Haluan osaltani olla viemässä alttoviulua maailmalle ja tehdä sitä tunnetuksi myös soolosoittimena. Alttoviululuokalla olemme kiinnittäneet erityistä huomiota esimerkiksi orkesteriohjelmiston osaamiseen, sillä suurin osa opiskelijoista työllistyy orkesterimuusikoiksi. Se homma on hallittava! Me myös opetamme välillä ristiin toistemme oppilaita, mikä on avartavaa niin opiskelijoille kuin opettajille, kuvailee Maijala altistien arkea.
 
Viime aikoina Sibelius-Akatemian alttoviulukoulutus on saanut pieniä mutta arjen kannalta merkittäviä muutoksia toimintaympäristöönsä; alttoviulisteilla on muun muassa oma alttoviululuokka Musiikkitalolla ja kollegoita tavataan säännöllisissä opiskelijamatineoissa. Paljon onkin muuttunut Maijalan omista opiskeluajoista. Taideyliopistoon perustettiin marraskuussa 2014 myös Suomen ensimmäinen alttoviulun vieraileva professuuri, jota hoitaa lukuvuoden 2014-2015 norjalainen Lars Anders Tomter.
 
- Minulla on tunne, että opiskelijoista pidetään nyt hyvää huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Talossa mennään musiikki edellä ja kehityksen mittarina on opiskelijan oma osaaminen. Nyt olisi mahtavaa olla Taideyliopiston opiskelija; muiden akatemioiden opiskelutarjontahan on varsinainen aarreaitta, jos vain vuorokaudessa tunteja riittäisi. Klassisen musiikin instrumenttiopiskelijan näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin turvata ikiaikaiset metodit: henkilökohtainen opetus ja riittävät harjoitustunnit. Kurssien runsaudensarven rinnalla ei pidä unohtaa, ettei instrumentinhallintaan ole oikoteitä.