Leena Havukainen: Ohjaajalle tärkeä on hyvä teksti

Leena Havukainen on 1980-luvulta lähtien tehnyt ohjauksia useimpiin suomalaisiin ammattiteattereihin, toiminut teatterinjohtajana ja kääntänyt näytelmiä. Tällä erää työn alla on britti Alan Ayckbournin komedian Juhlista jaloin, joka saa ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterissa lokakuussa.

Teatterikorkeakoulun alumniyhdistyksen hallituksessa Havukainen on toiminut sen perustamisesta, vuodesta 2010, lähtien.

Mitä opiskelit?

Valmistuin ohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1980.

Missä olet työskennellyt valmistumisen jälkeen?

Heti valmistumisen jälkeen menin Ylioppilasteatteriin taiteelliseksi vastaavaksi. Sen jälkeen olen työskennellyt freelancerina ja tehnyt ohjauksia parissakymmenessä kotimaisessa ja kolmessa ruotsalaisessa teatterissa. 1990-luvulla olin Teatteri Pienen Suomen taiteellisena johtajana. Vuodesta 1995 olen myös suomentanut näytelmiä yhdessä mieheni Arto af Hällströmin kanssa.

Yksittäisistä projekteista mielessä tuntuu olevan aina päällimmäisenä se meneillään oleva. TeaKin, Taideteollisen Korkeakoulun ja Sibelius-Akatemian yhteisproduktio West Side Story -musikaali, jota olin tekemässä Kaapelitahtaalle 1992, oli tilansa ja kokoluokkansa puolesta ainutlaatuinen.

Hyvä teksti on tärkeä, huonosta matskusta ei saa hyvää aikaan vaikka mitä tekisi. Tästä näkökulmasta mieleen jäänyt projekti on Molièren Saituri, jonka tein Jyväskylään 2013. Ei ole sattumaa, että sitä näytelmää on esitetty ja tulkittu kohta 350 vuotta.

Miten siirtyminen työelämään sujui?

Valmistuin tosi nuorena ja silloin oli kova kiire päästä hommiin. Koulun jälkeen menin Ylioppilasteatteriin ja tein siellä kolme ohjausta vuodessa, joten se oli varsin työteliästä aikaa. Kokemusta kertyi nopeasti.

Millaisia taitoja nykyinen työsi vaatii?

Hyvältä ohjaajalta vaaditaan ensinnäkin näyttämöllisten tilanteiden tajua. Hän osaa lukea näyttelijästä, mihin tämä on menossa ja tukea häntä siinä. Vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä. Ohjaajan pitää saada aikaan työskentelyilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat heittäytyä ja näyttää taitonsa.

Olisitko toivonut hallitsevasi jotain taitoja, joita et opintojen aikana saanut?

Tässä ammatissa ammattitaito kertyy vasta töiden myötä kokemuksen karttuessa. Olisin toivonut koulusta enemmän ihan konkreettista ohjauksen käsityötä. Olisi ollut mukava tehdä vielä enemmän käytännön proggiksia vähän rennommalla otteella.

Taiteellisen johtajan työhön ei koulu valmentanut millään lailla, se piti oppia kantapään kautta.

Millaisia neuvoja antaisit nykyopiskelijoille?

Kannattaa tehdä paljon, lukea paljon ja katsoa paljon.

Millaisena muistat opiskeluaikasi Teatterikorkeakoulussa?

Koulussa oli aika taistolainen meininki siihen aikaan, ja politiikka oli paljon esillä.

Näyttelijä-, ohjaaja- ja dramaturgiopiskelijat opiskelivat tiiviinä porukkana ja kurssi ikään kuin kasvatti toisiaan. Opiskelu oli hyvin yhteisöllistä. Välillä tuntui että oli se meidän kurssi vastaan koko muu maailma. Tapaamme edelleen kurssikavereiden kanssa säännöllisesti, ja vaikka vuosia on kulunut näin paljon, tuntuu että aina jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.