Photo: Sakari Röyskö

Lähikuvassa huippu-urkuri Kari Jussila

Emeritusprofessori Kari Jussila on Musiikkitalon konserttiurkujen asiantuntijalautakunnan jäsen ja yksi merkittävimmistä ikäpolvensa urkureiden kouluttajista ja urkureista. Jussilan kiinnostus soitinta ja instrumentin rakennetta kohtaan syntyi jo lapsuusvuosina. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin aineryhmä juhlistaa Kari Jussilan 75-vuotissyntymäpäivää konsertilla sunnuntaina 11. marraskuuta. 

Kari Jussilan isä toimi Laukaassa kanttorina, ja hän patisti myös lapsensa varhain soitinopintojen pariin. Moni ei saanut 1950-luvulla vielä soitinopetusta, ja niinpä Jussila joutui säestämään kaikki koulun aamuhartauksissa lauletut virret.

– Toimin jo 14-vuotiaana isäni sijaisena. Jos isä oli sairas, oli mentävä. Ei siihen aikaan kerta kaikkiaan ollut urkuja hallitsevia soittajia, joita olisi voinut pyytää sijaiseksi.

Isä näytti uruista perusasiat, mutta loput oli Kari Jussilan opeteltava itse. Hän oppi varhain, miten kirkon 1881 vuodelta olevat urut viritetään, ja miten tuo mekaaninen soitin ylipäätään toimii. Laukaan kirkon urkuja ei siihen aikaan juuri huollettu, ja niinpä Jussila opiskeli omatoimisesti, kuinka soittimen koneistoa säädetään, jotta urut saisi soimaan paremmin. Mitään vaurioita koululaisurkurin tutkimusmatkoista ei soittimelle onneksi tullut. Sen sijaan instrumentin toiminnan varhainen ymmärrys on ollut hyvä perusta urkurin uralle. Kun tie aukesi Sibelius-Akatemiaan, Jussila toimi opiskeluvuosina isänsä kesälomasijaisena.

Opettajat herättävät taiteilijan

Jussila painottaa opettajien merkitystä elämässään ja nimeää lukuisia musiikillisia mentoreita, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti musiikilliseen ja pedagogiseen uraan. Ensimmäinen varsinainen pianonsoiton opettaja oli viipurilaistaustainen Dmitry Hintze.

– Hän oli valloittava persoona, taidemaalari ja pianisti. Olin arka maalaispoika, enkä tainnut saada opetuksesta kaikkea hyvää irti. Seuraava opettajani Jyväskylässä oli Timo Mäkinen, joka vaikutti myös Sibelius-Akatemiassa, kun aloitin siellä opinnot. Kurt Waldén avasi minulle romanttisen musiikin maailman. Hän sai sulkeutuneesta nuoresta miehestä tunteet esille.

Sibelius-Akatemiassa Jussilan urkuopettajana oli professori Enzio Forsblom. Hänen ansiostaan urkujensoiton, urkumusiikin ja urkurakennuksen sen ajan virtaukset tulivat opetuksessa käyttöön. Jussila kiittelee myös opinahjon tiukkaa pianonsoiton opettajaa Inkeri Siukosta.

– Kaikki opettajani toivat oman persoonansa ja pedagogiikkansa mukaan. Opettajilla on ollut suuri merkitys myös siihen, että innostuin itse pedagogin työstä.

Urkuri opiskelee koko elämänsä

Jussila päätyi heti valmistuttuaan vuonna 1966 urkuopettajaksi, käytännössä ilman erityisiä pedagogisia opintoja. Jussila painottaa itsenäisen paneutumisen ja urkualan kansainvälisen seuraamisen merkitystä.

– Opinnot ovat olleet vain perusta. Urkurin ja urkureiden opettajien on kehitettävä itseään jatkuvasti. Täytyy lukea alan kirjallisuutta, on pysyttävä ajassa, jotta saa itsensä ja oppilaansa parantamaan tasoaan. Tietoa tulee koko ajan lisää puhumattakaan siitä, että urkujen rakentaminen ja aikakausien tyylit ovat vaihtuneet historiassa melkein 50 vuoden sykleissä. Aika ajoin joutuu näiden asioiden suhteen näkemystään uudistamaan.

Jussilalle moderni musiikki on todella tärkeää ja hän on pyrkinyt pitämään itsensä sen suhteen ajan tasalla.

– Työmäärät ovat olleet valtavia. Mutta toisaalta sehän on pitänyt pirteänä! Monia mielenkiintoisia sävellyksiä on minulta jäänyt esittämättä, mutta onneksi useat nuoremmat urkurimme kantavat tästä nyt erinomaisesti vastuuta.

Urkurakennuksen mestariteosta suunnittelemassa

Kari Jussila on ollut jo 1970-luvulta saakka mukana erilaisissa urkujen rakentamishankkeissa sekä seurakuntien että Sibelius-Akatemian työryhmissä valvomassa ja suunnittelemassa urkuhankkeita. Jussila on nauttinut valtavasti työskentelystä Musiikkitalon konserttiurkujen suunnittelutyöryhmässä.

– Tämä on ainutlaatuinen projekti. Se eroaa suuruudeltaan kaikista niistä hankkeista, joissa olen aikaisemmin saanut olla mukana. Rahoitus mahdollisti paljon asioita, kuten esimerkiksi työryhmän vierailuja neljässä urkurakentamossa. Olin mukana myös siinä ryhmässä, joka suunnitteli Musiikkitalon niitä urkuja, jotka lopulta kymmenkunta vuotta sitten jäivät toteutumatta. Täytyy sanoa, että nyt konserttisalin uruista tulee vieläkin paremmat. Uruille on saatu enemmän tilaa orkesterin suuntaan ja alaspäin.

Kari Jussila odottaa urkujen soinnilta paljon ja osaa nimetä heti useamman teoksen, jotka hän haluaa kuulla soitettavan orkesterin kanssa uusilla uruilla.

– Gustav Mahlerin sinfoniat nro 2 ja nro 8 sekä Camille Saint-Saënsin Urkusinfonia ovat sellaisia, joita toivoisin kuulevani. Tietysti on monia moderneja teoksia kuten Kaija Saariahon säveltämä Maan varjot -teos.

Yhteistyö rakentajan ja Musiikkitalon toimijoiden ja säätiöiden kanssa on sujunut Jussilan mukaan mallikkaasti, eikä yksityiskohdista ole tarvinnut taistella. Jussila kehuu erityisesti valittua rakentajaa, joka hallitsee myös urkurakentamisen viimeisiä virtauksia.

– Urkujen tietokoneohjattavuus näyttää olevan todella upea. Siinä on ollut meille työryhmäläisillekin aika paljon uutta. Uruissa on sähköinen soittopöytä, jonka voi sijoittaa eri puolille orkesterilavaa. Olemme kuunnelleet useita Riegerin rakentamia soittimia. Työryhmässä on koettu hienoa yhteistyötä, ja nuoremmat ryhmän jäsenet ovat olleet hyvin aktiivisia.

Urut myös opiskelijoita varten

Jussilasta on erittäin tärkeää, että konserttisalin urkujen käytölle on olemassa laajemmat suunnitelmat.

– Urut on sellainen soitin, että se ei pysy hyvässä kunnossa, jos sitä ei käytetä. Musiikkitalon konserttisalin urkuja tullaan käyttämään niin konsertti- kuin opetuskäytössäkin. Sibelius-Akatemian opiskelijat pääsevät tutustumaan suuriin urkuihin jo nuorena. Urkujen kulttuurinen arvo on näin suurempi, kun sillä on laaja käyttäjäkunta.

Kari Jussilan suhde omiin oppilaisiin on yhä läheinen. Entiset oppilaat Ville Urponen ja Daniel Zaretsky ovat yhdessä professori Olli Porthanin kanssa organisoineet konsertin opettajansa merkkipäivän kunniaksi.

– En olisi tällaista odottanut, mutta hirveän ystävällistähän tämä on. Mielelläni tapaan entisiä oppilaitani. Ulkonäöltä muistan heidät kaikki, vaikka nimet saattavat unohtua. Oppilaita on ollut paljon, ainakin 52 diplomi- tai A-tutkinnonkin suorittanutta. Se, mihin ollaan päästy Suomessa klassisen musiikin kulttuurissa, on aivan mahtavaa. Olen saanut nähdä tämän koko kehityksen ja olla siinä myös mukana.

Urkumusiikin hurmaa ja uhmaa – Professori Kari Jussilan 75-vuotisjuhlakonsertti
Su 11.11. klo 19.30
Finlandia-talo, Mannerheimintie 13e
Vapaa pääsy.
Ville Urponen, Daniel Zaretsky ja Olli Porthan, urut
Ohjelmassa: J. S. Bach, Messiaen, Wagner, Marchand, Heiniö, Dubois, Kushnarev

Lue lisää Musiikkitalon Urut soimaan! -hankkeesta

Teksti: Heini Röyskö