Kaija Saariahon kolumni: Taiteellinen näkemys rakentuu oikean opettajan tuella

Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus tutustua musiikkiin tekemisen kautta, kirjoittaa säveltäjä Kaija Saariaho.

Olen usein kuullut sanottavan, ettei säveltämistä voi opettaa. En allekirjoita väitettä, sillä oma urani säveltäjänä alkoi opinnoistani Sibelius-Akatemiassa. Pyrin opiskelemaan sävellyslinjalle, koska halusin opiskella silloin lehtorina työskennelleen Paavo Heinisen ohjauksessa. Vaikka en ollut koskaan tavannut häntä, kaikki mitä hänestä ja hänen musiikistaan tiesin, oli vakuuttanut minut siitä, että hän voisi auttaa minua eteenpäin säveltäjänä. Juuri niin tapahtuikin, ja opiskeluvuosista hänen johdollaan muodostui tärkeä osa elämääni. Yhä edelleen suuri osa siitä, mitä tiedän säveltämisestä, juontuu niistä siemenistä, joita Paavo, joidenkin muiden ohella, minuun opiskeluaikana kylvi.

Paavon opetus oli systemaattista – se auttoi rakentamaan vuosien mittaan omaa musiikillista maailmaa. Muut vaikutteet saattoivat jos- kus tulla vain parista sanasta. Merkitykselliset sanat jäivät mieleeni ja ovat säilyneet siellä vuosikymmenestä toiseen antaen musiikillisia ajatuksia. Yksi tärkeä sanapari on ”jännitteiset rajatilat”, jonka merkitsin muistiin arkkitehti Juhani Pallasmaan kertoessa työstään joka torstaisessa sävellysseminaarissa.

Säveltäminen on ammatti, jossa opiskelua voi halutessaan jatkaa koko ikänsä, ja myös se tekee siitä niin kiinnostavan. Silti alku on erityisen tärkeä. Kun nyt katson elämääni taaksepäin, näen kirkkaasti, kuinka valtava merkitys on oikean opettajan löytämisellä. Saman olen huomannut omien lasteni koulunkäyntiä ja opiskelua seuratessani. Opettaja viitoittaa tietä lapsuudessa ja nuoruudessa, ja hänen vaikutuksensa kulkee mukana koko eliniän. Niinpä asiaansa huonosti perehtynyt opettaja voi tehdä myös valtavasti hallaa.

Olen päässyt seuraamaan musiikkikoulutusta läheltä Suomen lisäksi Ranskassa ja Yhdys- valloissa. Pidän suomalaista musiikkikoulutusta terveenä ja vaalimisen arvoisena. Tätä arvokasta järjestelmää ei kannata päästää rappeutumaan. Toivoisin, että musiikkiopisto- tasoinen koulutus säilyy Suomessa tulevaisuudessakin laajapohjaisena, iloa tuottavana ja elämää rikastuttavana asiana. Se takaa paitsi hyvän kasvualustan tuleville ammattimuusi- koille ja erityislahjakkuuksille, myös asiantuntevan yleisön.

Soittimen hallinta on yksi monimutkaisimmista inhimillisistä kyvyistä. Se vaatii keskittymiskykyä sekä älyn, hienomekaniikan ja tunteen yhdistämistä. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus tutustua musiikkiin tekemisen kautta.

Kaija Saariaho
Säveltäjä ja Taideyliopiston kunniatohtori. 

Kuva: Maarit Kytöharju

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa. Tutustu vuosikertomukseen pdf-muodossa.

Asiasanat