Photo: Jose Toral
Mercedes Balarezo ja Colectivo Zeta Danza -ryhmän toimintaa.

Halu kokeilla ja kehittyä tanssinopettajana toi Mercedes Balarezon Teatterikorkeakouluun

“Olin aina tosi aktiivinen lapsi, ja opettajat valittivat minusta, joten äitini alkoi viedä minua balettitunneille. Ja se toimi — no, hetken ainakin”, pohtii Mercedes Balarezo. Alun perin Quitosta, Ecuadorista, Mercedes opiskelee nyt tanssinopettajan maisteriohjelmassa Teatterikorkeakoulussa.

Hän on Ecuadorissa työskennellyt tanssijana teatterissa ja pyörittää omaa studiotaan, jossa opettaa tanssia kaikenikäisille ihmisille.

“Se oli ensimmäisiä paikkoja Quitossa, joka opetti nykytanssia lapsille”, hän kertoo. “Nykyään on muitakin paikkoja, jotka opettavat tanssia orgaanisella ja luovalla tavalla vapaata liikettä painottaen, mutta kun aloin pitää omaani kahdeksan vuotta sitten, lapsille oli tarjolla vain balettia.”

Kun Mercedes oli nuorempi, hän jätti tanssimisen taa, kuvitellen saaneensa tarpeeksi baletista. 16-vuotiaana hän löysikin nykytanssin. “Ecuadorissa oltiin juuri aloittelemassa uutta koulua, joka opetti nykytanssia. Menin kokeilemaan ja rakastuin!”

Hän muistaa hetken, jolloin päätti tehdä tanssimisesta uran itselleen: “Olin Japanissa vaihdossa ja opettajani vei minut nykybalettiryhmän treeneihin. Tanssijat olivat super motivoituneita ja sitoutuneita. Ihastelin heidän taitotasoaan ja paikan tunnelmaa.” 

Mercedes seurasi intuitiotaan ja päätyi opiskelemaan tanssia Meksikoon. Koulussa opetettiin tanssia hyvin perinteisellä tavalla. “Ajattelin, että se oli hyvä paikka opetella tekniikkaa, jota minulta puuttui tuolloin. Se oli tosi perinteistä — balettia ja Grahamia päivät läpeensä”, hän kertoo, viitaten nykytanssin pioneeriin Martha Grahamiin. 

 

Mitä opettaa?

Palattuaan Quitoon hän jatkoi työtään tanssijana ja alkoi opettaa. 

“Mitä opettaa? Olen aina paininut sen kysymyksen kanssa”, hän pohtii. “On niin monia tanssin tyylejä, ja pohdin aina, mitä opettaa ensin. Miten opettaa niitä? Mikä on olennaista? Miksi pitäisi opettaa balettia — pitääkö balettia tuntea, että voi osata tanssia, vai onko kyse vain statuksesta?”

Reflektoituaan omaa taustaansa tanssin parissa, Mercedes päätyi ratkaisuun, joka on yksinkertainen mutta jopa vallankumouksellinen: “Päätin, että ainakin lasten kanssa, tanssin pitää olla hauskaa.” Hän opettaakin tanssia, jopa tekniikkapuolta, pelien ja leikkien avulla ja esimerkiksi niin, että osallistujat itse saavat tuoda lempimusiikkiaan, jonka tahtiin harjoitella. “Pelien ja leikkien kautta voi edistää kriittisen ajattelun taitoja. Voi synnyttää keskustelua arvoista, suvaitsevaisuudesta ja kaikista näistä asioista, joita voi opettaa kehon kautta.”

Kriittinen vapautuksen pedagogiikka sai alkunsa brasilialaisen opettaja Paulo Freiren ajatuksista, ja Augusto Boalin sorrettujen teatteri vaikutti Brasiliassa ja Perussa. Ecuador on tietysti eri valtio, mutta kokeeko Mercedes näiden käsitteiden vaikuttaneen paikallisiin tapoihin opettaa? “Joissakin yhteisötaideprojekteissa joo, mutta valitettavasti julkisen puolen tarjoama opetus menee ihan eri suuntaan. Me otamme mallia arvoasemassa pidetyistä yhdysvaltalaisista kouluista sen sijaan, että näkisimme mitä naapurimme tekevät — tai näkisimme, mikä omissa pedagogisissa ratkaisuissamme on onnistunutta.”

Kysyttäessä, miten ja mitä hän itse ajattelee opettavansa opintojensa jälkeen, Mercedes kertoo aikovansa palata Quitoon ja viedä kriittistä ymmärrystä ruohonjuuritasolle. “Haluan olla kehittämässä paikallista ajattelua — miten me ecuadorilaiset, tai quitolaiset, opetamme tanssia? Mitä tapahtuu tanssiopetuksessa täällä — miten opetamme, mitä opetamme, ja kuka opetusta antaa?”

Mercedeksen mukaan tanssiopetuksen alalla vaikuttavia haitallisia normeja voidaan purkaa, kun ymmärrystä monista oppimiseen vaikuttavista prosesseista kehitetään ja hankitaan lisää. “Näitä juttuja tapahtuu edelleen joissain tanssikouluissa ja –ryhmissä — pitää olla laiha, pitää olla valkoihoinen. Kuvittele: me olemme monikulttuurinen maa ja silti me halutaan laiha, itäeurooppalaisen näköinen tyttö lavan etureunaan.” Syrjiviä rakenteita on pitänyt yllä se, että opettajat eivät ole kyseenalaistaneet niitä haitallisia asenteita ja käytäntöjä, joiden uhreja ovat itse olleet. “Haluan provosoida ja herättää ajattelua näiden kysymysten ympärillä kollegoideni parissa. Miksi me mallinnamme asioita, jotka ovat saaneet meidät itse kokemaan huonoutta?”

 

Hakeminen Teatterikorkeakouluun ja opiskeleminen siellä

Quitossa Mercedes sai suurimman osan elannostaan opetustyöstä, joten hän päätti hakeutua yliopistoon saadakseen kanditutkinnon pedagogiikasta. Opiskellessaan hän näki uutisjutun suomalaisesta koulusta, jossa oppilaat saivat liikkua tunnilla; tehdä tasapainoharjoituksia pulpetin vieressä tai tuottaa liikettä samalla, kun kuuntelivat. “Olin heti, että oh my God! Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?” Hän kertoo olleensa lapsi, joka olisi hyötynyt liikkumisesta tuntien aikana: “Minä olin aina liikkeessä, ja aina kiellettiin, että ei saa liikkua.”

Valmistuttuaan kandiksi Mercedes etsi maisteriohjelmia ja huomasi ajattelunsa palaavan suomalaiseen koulujärjestelmään. “Päätin vain googlata ‘dance pedagogy Finland’”, hän nauraa.

Tämä tapahtui juuri ennen vuoden 2016 hakuprosessia, joka tuli liian nopeasti Mercedekselle. Koska tanssinopettajan maisteriohjelmaan otetaan opiskelijoita kahden vuoden välein, hänen piti nyt odottaa. “Mutta se oli oikein hyvä asia, koska pystyin tekemään työtä ja säästämään rahaa.”

Mercedes piti hakuprosessia kiinnostavana. Hän oli tottunut laatimaan hakukirjeitä, joissa yritti kuulostaa kiinnostavalta suhteessa muihin hakijoihin, mutta nyt pyydettiinkin reflektiivisiä esseitä. “Tunsin oloni varmaksi siitä, että reflektion kautta lukijat tässä päässä ymmärtäisivät, miten käsitän tanssin ja miten käsitän liikkeen.”

Suomeen lentäminen pääsykokeita varten oli suuri taloudellinen sijoitus. “Kuvittelin, että olisin voinut lähettää videon”, Mercedes myöntää. Hän ei kuitenkaan kadu matkaa Helsinkiin: “Ne kolme päivää tuntuivat workshopilta. Saat uutta ymmärrystä, tapaat uusia ihmisiä. Ilmapiiri oli niin rento. Vaikken olisikaan päässyt kouluun, en olisi katunut tänne tulemista.”

Hän tuntee myös olevansa etuoikeutettu, sillä jokainen ei pysty lentämään Eurooppaan opiskelemaan. “Haluan palatessani vähäsen jakaa ja soveltaa tätä kokemustani vapaudesta ja dialogisuudesta suomalaisessa opetusjärjestelmässä.”

Mercedeksen mukaan opiskelu tanssinopettajan koulutusohjelmassa perustuu enemmän käytännön työskentelyyn ja improvisaatioon kuin muissa paikoissa, joissa hän on opiskellut. Ecuadorissa tanssinopetus on perustunut henkilökohtaisen taitotason korottamiseen, ja viime aikoina kysymyksiin siitä, mitä olisi latinalaisamerikkalainen liike ilman eurooppalaisten praktiikoiden vaikutusta. “Alalla on kysymyksiä siitä, miten nykytanssin praktiikat sopivat ihmisille, joilla on erilaiset lihaksistot, kehollisuudet ja taustatarinat, ja miten latinalaisamerikkalaisten tapa liikkua voisi itsessään olla tekniikka. Minulla nämä palaavat peruskysymykseeni: mitä opettaa?”

Opinnot Teatterikorkeakoulussa kannustavat kokeilemaan: “Tämä on hieno paikka, jossa olla luova ja kokeilla kaikkia niitä hulluja ideoita, jotka sinulla on aina ollut, mutta joita et ole voinut toteuttaa.” Tanssiopettajan opintojen aikana jokainen opiskelija pitää ryhmälleen ‘laboratorioita’, työpajoja, joissa kokeilla mitä tahansa valitsemaansa asiaa. Mercedes on käyttänyt laboratorioitaan ja työharjoitteluaan uusien lähestymistapojen kokeilemiseen: “Olen kokeillut, miten käyttää ääntä kuin raajaa, ja miten se vapauttaa ajattelua.”

“Täällä on paljon inspiraatiota liikkeellä, kun opettajat ja kanssaopiskelijat ovat niin sitoutuneita työskentelemään kaiken todella kiinnostavan kanssa — sitä saa osmoosin kautta, ilmasta”, hän nauraa. “Olen tajunnut, että haluan jatkaa äänen kanssa työskentelyä, ehkä haju- ja makuaistin — ja mitä sitten keksinkään, en vielä tiedä!” 

 

Mercedes Balarezo on tanssija Quitosta, Ecuadorista, ja opiskelee tanssinopettajan maisteriohjelmassa.

Tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmiin voi hakea seuraavan kerran tammikuussa 2020. Mikäli ohjelmiin valitaan kansainvälisiä hakijoita, opetus järjestetään englanniksi ja suomeksi.

 

 

Teksti: Kenneth Siren. Haastattelu käännetty englannista.