Kriittinen kartta -näyttely oli esillä Kuvataideakatemian Exhibition Laboratoryssa.

Elämyksiä, jotka herättävät ajatuksia

Esitykset, konsertit ja näyttelyt ovat olennainen osa opiskelijoiden kasvamista taiteilijoiksi. Viime vuonna juhlistettiin ja kommentoitiin itsenäisen Suomen satavuotista historiaa.​

Vuonna 1967 vesi alkoi tulvia Lokkaan, nykyisen Sodankylän alueelle. Kemijoen voimalaitosten vesimäärän säätelemistä varten rakennettiin valtava tekojärvi. Yli 600 ihmistä, suomalaisia ja saamelaisia, joutui muuttamaan muualle. Yksi allasalueella kas­ vaneista oli Kuvataideakatemian opiskelija Emma Peuran ukkivainaa.

Viime vuonna Peura piirsi Lokan aluees­ta kartan. Teoksen nimi on Allas, koska siksi paikalliset sitä kutsuvat, eivät järveksi. ”Lokka oli ukilleni rakas kotipaikka. Oli iso trauma joutua muuttamaan sieltä pois. Pois muuttaneet kutsuvat itseään allasevakoiksi. Tutkin vanhoja karttoja ja piirsin uuden, johon merkitsin mahdollisimman tarkkaan kaiken sen, mitä altaan alle on jäänyt, kuten kotikyliä, aapasoita ja porolaitumia.”

Peuran kartasta tuli yksi taideteos Kuvatai­ deakatemian Suomi 100 ­vuoden näyttelyyn Kriittinen kartta. Karttaa katsellessa saattoi kuunnella samalla ääniteosta, jossa Peuran isä kertoo ukin tarinoita. Kuvataideakatemi­ an Exhibition Laboratoryssa esillä olleeseen näyttelyyn huipentuneen kurssin vetivät vierailevat professorit Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen.

Näyttelyssä oli mukana 12 taiteilijaa. Yhtei­ senä lähtökohtana oli katsoa maan satavuo­ tisjuhlinnan taakse ja laajentaa ymmärrystä pinnan alla kuplivista ilmiöistä. ”Valitsimme yhdessä vierailijoita keskus­ telemaan kanssamme, ja kiersimme maata yhdessä ja erikseen. Kurssin pitkä kesto mahdollisti sen, että jokainen opiskelija löysi teeman, joka oli dialogissa niin hänen henki­ lökohtaisen historiansa kuin yhteiskunnankin kanssa”, Tellervo Kalleinen kertoo. 

Taide ei synny tyhjiössä

Taideyliopisto järjestää yli 1 400 tapahtumaa vuodessa. Viime vuonna ne keräsivät yli 72 000 kävijää. Julkiset esiintymiset ovat olennainen osa taiteilijakoulutusta.

Teatterikorkeakoulun opiskelijat tarttuivat itsenäisyyden juhlavuoteen valmistamalla ohjaaja Juha Hurmeen johdolla iltama­ kiertueen, joka kulki nimellä Suomi 100 000. Suomen historiaa vallattomasti ja huumorilla käsitellyt esitys nähtiin 16 kylätalolla ympäri Suomen.

Sibelius­Akatemian opiskelijoilla puolestaan oli mahdollisuus tiiviiseen kansainväliseen yhteistyöhön, kun newyorkilaisen Juilliard Schoolin kanssa muodostettiin yhteinen sinfoniaorkesteri.

Taideyliopiston opettajat ovat kentällä aktii­ visesti toimivia taiteilijoita. Tellervo Kalleisen mielestä yhteinen näyttelyprojekti opiskelijoi­ den kanssa oli erittäin onnistunut. ”Opiskeli­jat käsittelivät Suomen historiaa rohkeasti ja luovasti. Oli mahtavaa tavata nuori taiteilija­ sukupolvi ja oppia heiltä yhtä paljon kuin he toivottavasti meiltä.”

Näyttelyiden ja esitysten keskeistä antia on myös vuorovaikutus yleisön kanssa. Taide on aina dialogissa yhteiskunnan kanssa, usein kriittisesti.

Kuvataideakatemian Kriittinen kartta ­projektiin kuului myös näyttelyn aikana galleriassa järjestetty Epäitsenäisyysjuhla, jonne jokainen taiteilija sai kutsua teokseensa liittyvän vieraan. Peura kutsui Lokan alueen ja saamelaisten historiaa tuntevan saamelai­ sen sukulaisensa Hilkka Maggan. Allas­teos tarkasteli Lokan alueen historiaa kriittisesti.

”Olen iloinen Suomen itsenäisyydestä, mutta mikään ei ole mustavalkoista. Rankkojakin juttuja on paljon. Halusin teoksellani muis­ tuttaa, että tällaistakin on tapahtunut”, Peura sanoo.

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa. Lue muita vuosikertomuksen juttuja täällä tai tutustu vuosikertomukseen pdf-muodossa.

 

Asiasanat