Photo: Senni Luttinen
Kilpeläinen TeaKin torilla sylissään toukokuussa 2016 syntynyt japaninpystykorva Mikazuki.

Alumni Raisa Kilpeläinen: ”Jokaisella on oma polkunsa taiteilijaksi”

Valosuunnittelija-skenografi Raisa Kilpeläisen kannattaa elinikäistä oppimista. Kilpeläinen opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 2000 – 2008, ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2008. Taideteollisesta korkeakoulusta hän valmistui taiteen maisteriksi vuotta myöhemmin.

- Kun janoaa uusia oppeja ja näkökulmia työhön, tai kun on aikaa, kannattaa opiskella lisää ja täydentää taitojaan. Opiskelen edelleen työn ohessa. Tällä hetkellä teen Taideyliopistossa kolmivuotisia taideyliopistopedagogiikan opintoja, jotka loppuvat keväällä 2017.

Vain kaksi vuotta valosuunnitteluopintojen päättymisen jälkeen, vuonna 2010, Kilpeläinen solmi uudenlaisen suhteen Teatterikorkeakouluun ja aloitti tuntiopettajan töissä. Tälläkin hetkellä hän työskentelee vakituisena tuntiopettajana sekä toimii muun muassa yhtenä opettajista Devising- ja Esitys prosessina -kursseilla. Myös alumnitoiminta on tullut Kilpeläiselle tutuksi Teatterikorkeakoulun alumniyhdistyksen hallituksessa toimiessa.

Ennen TeaKia teatterin ja draaman tutkimusta Tampereen yliopistossa opiskelleelle Kilpeläiselle oli tärkeää päästä opiskelemaan myös taidekorkeakouluun, sillä hän janosi tiedeyliopistolähtökohdan vastapainoksi myös taiteen tekemistä itse. Kiinnostus dramaturgiaan, visualisuuteen ja näyttämöllisiin kertomisen tapoihin toimivat kimmokkeena haulle.

- Jostain sattui käteeni paperinen valintaopas, ja hain sitten valosuunnittelun koulutusohjelmaan päästen heti samana keväänä sisään. Muistan olleeni todella innostunut opiskeluiden aloittamisesta. Opiskelu muutti ajatteluani ja avasi kokonaan uuden näkökulman taidemaailmaan.

 

Aina jotain aluillaan

Kilpeläisen elämässä opiskelu ja työnteko ovat aina sulautuneet toisiinsa.  

 - Aloin pian suuntautua kohti produktioita ja tehdä töitä erilaisissa ryhmissä. Sain jo opiskeluaikana myös mahdollisuuden lyhyeen lavastajan kiinnitykseen laitosteatterissa. Harjoittelu Tukholmassa, TeaKin ja Nätyn opetusteattereissa tehdyt produktiot sekä erilaiset työmahdollisuudet laitosteattereissa toivat työkokemusta monenlaisista tilanteista ja yhteisöistä, sanoo Kilpeläinen.

- Minulla on aina ollut paljon tekemistä. Olen onneksi saanut tehdä monenlaista töitä niin vapaalla kentällä kuin laitosteatterissakin, sekä suomeksi että ruotsiksi. Kahdesti olen saanut taiteelliseen työskentelyyn myös valtion taiteilija-apurahan.

Valosuunnittelun, skenografian ja opettamisen lisäksi Kilpeläinen tekee myös kirjoitustöitä, ja toimii luottamustehtävissä. Hän on muun muassa Suomen valo-, ääni-, ja videosuunnittelijoiden ammattijärjestön SVÄV:n puheenjohtaja ja kuuluu Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen hallitukseen.

Erilaisia projekteja on paljon lopuillaan, meneillään ja aluillaan. Hetki sitten oli Sirius Teaternin Den gyllene draken –esityksen ensi-ilta, marraskuussa Kajaanissa Routa Companyssa puolestaan ensi-iltansa sai lasten tanssiteos, ja ensi vuodelle Kilpeläinen suunnittelee taitelijaryhmä KOKIMOn kanssa uutta esityksellistä teosta Kiasmaan.

- Olen kyllä kiireinen ja jaan kiinnostukseni sekä osaamiseni monelle alueelle. Mutta aina ei sentään voi olla töissä. Taiteilijalla täytyy olla aikaa myös vapaille havainnoille ja elämyksille, jotta voi tuottaa uutta materiaalia itse. Yksi freelancerin tärkeä taito on osata aikatauluttaa omaa työntekoaan ja muistaa pitää myös vapaapäiviä.

Kilpeläinen muistuttaa tämän olevan vaikeaa varsinkin työuran alussa, kun on hankittava kontakteja ja saatava töille jatkumoa.

Kun Kilpeläinen opiskeli Teatterikorkeakoulussa, sijaitsi silloinen valo- ja äänisuunnittelun laitos vielä alkukesään 2007 asti Tampereella. Oman kahdeksan hengen vuosikurssin kanssa opiskeltiin tiiviisti yhdessä, ja monet heistä, sekä opiskelijoista lähivuosikursseilta, kulkevat mukana edelleen yhteistyökumppaneina ja ystävinä.

Kaikkien koulutusohjelmien siirtyminen Helsinkiin on ollut Kilpeläisen mielestä positiivinen muutos; TeaKin opiskelijoista on tullut hänen mukaansa entistä vahvempi yhteisö. Kilpeläinen kannattaa tämän mahdollistamaa monitaiteisuutta ja -tieteisyyttä sekä koulutusohjelmien välistä yhteistyötä.

Nyt toimiessaan entisen ja nykyisen opiskelupaikkansa opettajana, hän tarkastelee aikoinaan saamaansa opetusta uusin silmin. Kilpeläinen kaipasi opinnoissaan muun muassa ryhmädynamiikan opetusta sekä tiiviimpää henkilökohtaista opinto-ohjausta. Hän arvelee, että nykyisin opiskelijoiden tukeminen ja heidän taiteellisen kehityksensä seuraaminen ovat TeaKissa entistä paremmissa kantimissa.

- Loppujen lopuksi jokaisella on omanlainen polkunsa taiteilijaksi, vaikka yhteiset tutkintovaatimukset ja oppimistavoitteet pitääkin olla olemassa.

Valosuunnittelun opinnoissaan hän sai paljon taitoja käytännön työhön. Noilta ajoilta perittynä hänellä on suunnittelijalle ominainen tutkiva asenne, taito muodostaa kokonaisuuksia, löytää tietoa ja ottaa uusia asioita haltuunsa.

 

Taiteilija luo työnsä

Kilpeläinen pohtii, ettei taiteilija oikeastaan voi olla ikinä valmis, vaikka valmistuisikin opinnoistaan. Tutkintojen suorittaminen kuitenkin toimii muun muassa merkkinä kyvystä viedä asioita loppuun.

Kilpeläinen rohkaisee nykyisiä opiskelijoita. Työelämän käynnistyminen saattaa kestää aikansa ja hiljaisiakin aikoja voi tulla. Mutta sekin kuuluu taiteilijan ammattiin.

- Aina voi kehitellä vähintään omia projekteja ja teoksia. Kuka tahansa voi tehdä esityksen, hän sanoo.

- Tämän ajan opiskelijoiden mahdollisuudet hankkia tietoa ovat lähes rajattomat. Myös liikkuvuus opiskeluissa on kaikin puolin parantunut, Kilpeläinen toteaa. Yksi suuri opiskelunäkymän muutoksista on se, että pedagogiikan tärkeys tiedostetaan aiempaa paremmin ja se, että nykypäivänä opiskeluissa otetaan enemmän huomioon työelämän muuttuvat tarpeet sekä ammatinkuvat.

Kilpeläinen arvelee, että nykyisin valmistuessaan opiskelijat ovat monipuolisempia ja monialaisempia kuin vielä joitakin vuosia sitten. Hän miettii myös nykyopiskelijan suhdetta työhön sekä taiteenalansa traditioon – ajat muuttuvat, samoin ajattelu. Myös skenografisten alojen taiteilijoiden toimenkuvat ovat laajentuneet.

Nykyisiä opiskelijoita hän kehottaa ottamaan kaiken ilon irti Taideyliopiston tarjoamista mahdollisuuksista ja resursseista. Myös kansainvälisen kokemuksen hankkiminen jo opiskeluaikana kannattaa.  Hän luottaa Taideyliopistoon opiskelijan kehityksen tukijana.

- Kannattaa kokeilla siipiään myös kansainvälisissä yhteyksissä.  Taideyliopiston maine on ulkomaillakin hyvä ja kontakteja on paljon. Opiskelijan edustaessa tätä isoa instituutiota, hän saa kyllä tekemisiinsä taustatukea koulustaan. Mihin tahansa kansainväliseen oppilaitokseen, instituutioon tai ryhmään voi ottaa yhteyttä ja luoda itselleen opiskelu- tai työmahdollisuuksia.

Kajaanista kotoisin olevan Kilpeläisen mukaan taiteilija voi ehdottomasti toteuttaa työtään Suomessa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

- Taide- ja kulttuurialan osaamisella voi tehdä monenlaista, ympäri maata. Sijainti on vain järjestelykysymys. On sääli, jos taideaivovuoto noruu maassamme vain etelään.

Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun ja äänen koulutusohjelmat täyttivät tänä syksynä 30 vuotta. Valosuunnittelun nykyisyydestä on tekeillä pyöreiden vuosien kunniaksi kirjoituskokoelma, jonka julkaisutoimikuntaan myös Kilpeläinen kuuluu. Teos julkaistaan ensi vuoden alussa.