Photo: Pauli Järviluoto
Kasperi Laine on esiintynyt Ilosaarirockissa Laineen Kasperina kahdesti, kesällä 2013 ja 2015.

Alumni Kasperi Laine: ”Opiskeluaika oli älyttömän siistiä”

Aloittaessaan opintonsa vuonna 2001 Teatterikorkeakoulun äänisuunnittelun koulutusohjelmassa Kasperi Laine luuli tietävänsä taiteen tekemisestä kaiken. Oli musertavaa huomata, miten paljon enemmän kuitenkin muilla opiskelijoilla oli tietoa.

- Olin pitänyt itseäni jotenkin erityisenä ja sitten yhtäkkiä tapasinkin samanikäisiä tyyppejä, jotka olivat kuin käveleviä tietopankkeja. Tajusin, miten vähän oikeastaan mistään tiesinkään. Ensimmäiset opiskeluvuodet menivät jonkinlaisessa identiteettikriisissä.

Siihen asti Laine oli asunut Lappeenrannassa ja ollut ”tyyliin ainoa jäbä joka ei soittanut vain punkkia”, vaan oli kiinnostunut myös kokeellisemman musiikin tekemisestä. TeaKilla muihin opiskelijoihin tutustuminen oli Laineen sanojen mukaan todella kasvattavaa.

- En ollut kirjoittanut ylioppilaaksi, joten jouduin satsaamaan paljon opinnoissani myös yleissivistävään puoleen. Koulu oli minulle enemmän sivistävä kuin taiteellisesti herättävä.

 

Yksi savustuspönttö, paljon musiikkia

Vuosina 2001 – 2007 äänisuunnittelun koulutusohjelmassa opiskelleelle Laineelle tulevaisuus oli selvä jo varhain. Laine työskentelee nykyisin laajasti musiikin parissa. Hän on tuottaja, äänisuunnittelija, muusikko ja räppäri.

- Peruskoulun jälkeen en käynyt lukiota, vaan taktikoin kahden vuoden opiskelulla itseni levyseppähitsaajaksi, jotta pääsisin nopeasti päivärahoille. Tämä oli tyypillistä muusikon ajatusmaailmaa. Yhden savustuspöntön olen tehnyt sen koulun jälkeen, hän nauraa.

Ammattikoulun jälkeen Laine keskittyi bänditoimintaan siviilipalvelukseensa asti, jonka hän suoritti Lappeenrannan Kaupunginteatterissa. Ensimmäisen kokemuksen äänisuunnittelijana toimimisesta hän sai Ariel Dorfmanin käsikirjoittamassa Tyttö ja kuolema -esityksessä.  Laine liittyi tuolloin myös Lappeenrannan nuorisoteatteriin, jonka jäsenistä moni hakeutui Teatterikorkeakouluun opiskelemaan. Äänisuunnittelua opiskelevat tutut vinkkasivat sopivasta koulusta Laineelle.

- He sanoivat, että tämä olisi minulle sopiva koulu. Ensimmäisellä kerralla en päässyt sisään, mutta siinä vaiheessa menin vuodeksi Joutsenon opistoon opiskelemaan kuvataiteita. Sen jälkeen hain äänisuunnitteluun ja kuvataidekouluun, joista äänisuunnittelu oli ykkösenä.

Teatterikorkeakouluun opiskelemaan pääsemisen Laine koki tärkeänä osoituksena siitä, että hänen kiinnostuksensa musiikkiin ja sen tekemiseen on hyväksyttyä.

- Olihan se sellainen näyttö vanhemmille, että katsokaa, joku jossain tunnustaa mun hommissani olevan järkeä, Laine nauraa.

- Sitä oli silloin niin nuori, että tuollaisilla asioilla oli vielä väliä.

 

Naiivius karisee pois

Opiskeleminen oli rentoa ja hommia tehtiin innostuessa myös yöaikaan. Laine oli alusta asti tuottelias ja teki paljon materiaalia. Hän ajatteli kompensoivansa kokemaansa sivistymättömyyttä tekemällä mahdollisimman paljon.

Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta olivat kuluneet ilman äänisuunnittelun omaa professoria. Äänisuunnittelun opetus terästäytyi Laineen mukaan äänisuunnittelun professori Juhani Liimataisen tullessa TeaKille. Laine koki Liimataisen inspiroivana ja innostui hänen myötä alasta lisää.

- Liimatainen oli meille pelastus. Hän ajoi meidän osaston asioita ja avarsi äänellistä ajatteluani kokeellisella ajatusmaailmallaan. Opiskeluaika oli älyttömän siistiä. Oli hienoa, kun omat jääräpäiset, nuoret ja naiivit käsitykset alkoivat törmäytyä muiden mielipiteiden kanssa.

Teatterin, esitysten ja äänisuunnittelun maailma avautuivat Laineelle opintojen myötä uudella tavalla. Esimerkiksi harjoittelu Tukholman Kuninkaallisessa Baletissa oli yksi opiskelun mahdollistamista kohokohdista. Laine toimi tuolloin äänisuunnittelijana Susanna Leinosen Chinese Objects –teoksessa (2005). 

Laine kiittelee yliopistoa siitä tuesta, jota hän sai omia projekteja tehdessään. Hänen mukaansa yliopisto kannusti ja tuli vastaan niin, että opiskelijan oli mahdollista työskennellä opintojen ohessa.

- Yhtenä vuotena päätin kuitenkin keskittyä vain opintoihin ja jätin kaikki omat työprojektit pois. Sain heti jonkun ihmeellisen stipendin opiskelumenestyksestä, hän nauraa.

 

Työt tasapainossa

Laine iloitsee maailman tarkastelusta monesta eri kulmasta. Toisinaan on mielekästä keskustella korkealentoisista asioista, toisinaan taas kaverin kanssa jostain hyvin arkisesta, vaikkapa makaroneista. Sama asenne hänellä on töiden suhteen: toisinaan tätä, toisinaan tuota. Laineen työuralla vuorottelevat sulavasti korkeakulttuuri ensi-iltoineen ja alakulttuuri räppipiireineen, sillä hänet tunnetaan myös räppäri Laineen Kasperina.

- Kuitenkin molemmissa jutuissa on kyse samasta asiasta, eli siitä, että joku katselee toisen tekevän jotain, hän kiteyttää. Työskentelen 50 %:n edestä tuottajana ja loput 50 % olen muusikko ja räppäri. Erilaiset työtehtävät ja työminät pitävät jalkani maassa.

Teatterin ja tanssin kanssa työskennellessään Laine pysyttelee hiljaa taustajoukoissa, kun taas työ räppäri Laineen Kasperina vie hänet festivaalikeikoille tuhatpäisten yleisöjen eteen. Laine on löytänyt itselleen sopivan rytmin ja kuvaileekin hänelle optimaalisen työvuoden sisältävän yhden teatteriesityksen, pari tanssiesitystä sekä keikkailua.

Juuri tällä hetkellä meneillään on ideaali tilanne, sillä arkeen kuuluu oman levyn tekoa, keikkailua ja Zodiak –tanssikeskuksella tehtävää projektia. Maaliskuussa Svenska Teaternissa nähtiin Titanic, jossa Kaspar Hauser –esityksen (2014) työryhmä kokoontui uudelleen koolle. Esitys tehtiin yhteistyössä Teatterikorkeakoulun kanssa.

- Liika teatterin tekeminen alkaa väsyttää ja ilman keikkailemista huomaan tulevani aggressiiviseksi.Kuitenkin, jos vain keikkailisin, muuttuisi persoonallisuuteni varmasti. Identiteettini tarvitsee tällaista pallottelua. Pisin työsuhteeni on kestänyt varmaan kolme kuukautta. Tämä sopii minulle, Laine toteaa.

 

Miten opiskellaan taiteilijaksi?

Laine kannustaa TeaKin opiskelijoita tekemään jo opiskeluaikana yliopiston ulkopuolisia projekteja. Hänen mukaansa Teatterikorkeakoulun suojissa oman tekemisen ympärille voi tulla kupla, joka särkyy viimeistään opintojen päättyessä, kun töitä tehdäänkin itsenäisesti Teatterikorkeakoulusta irrallaan.

Laine olisi kaivannut opiskeluissaan maanläheisempää näkökulmaa taiteen tekemiseen.

- Olisin toivonut, että korkeakulttuurin tuomaa turhaa ylevyyttä olisi ollut mahdollisimman vähän. Joku olisi voinut kertoa, että taiteellista työtä voi tehdä myös näin kuin nyt teen.

Laine toteaa ymmärtävänsä, että opetuksessa on aina nojattava alan klassikkoteoksiin ja aiempiin tutkimuksiin syystä. Kuitenkin hänelle tuli olo, että vanha tapa tehdä olisi myös ainoa vakavasti otettava tapa. Aiheen pohtiminen vetää Laineen mietteliääksi. Hän vertaa taiteilijaksi opiskelua jopa uskoon tuloon.

- Ei taiteilijaksi voi opettaa. Se on vähän sama asia kuin opettaisi jonkun uskomaan jumalaan. Voi näyttää miten sen voi tehdä, mutta homma pitää löytää itse. Kyse on siitä, tekeekö jotain jo kertaalleen tehtyä vai suunnitteleeko uutta, Laine pyörittelee aihetta.

 

Helsinkiin reggaeta pakoon

Opetus siirtyi Laineen opiskeluiden loppuvaiheessa Tampereelta noin 180 kilometriä etelään. Näin teki myös Laine Helsingin vetäessä luokseen musiikin avulla. Laine toteaa Tampereella nousseen suomireggaen hyökyaallon ajaneen hänet kaupungista pois. Eihän sinne voinut räppärinä jäädä.

Hän kertoo opiskelleensa säntillisesti, ehkä vähän turhankin nopeasti opintonsa loppuun. Sittemmin Laine ei ole kauheasti Teatterikorkeakoululla kulkenut. Opiskeluaikojen itseään hän kuvailee koomiseksi.

- Olin ihan kehitysvaiheessa ihmisenä silloin. Olen huomannut, että jos täällä vietän aikaa, alkaa se sama minä tulla taas esiin, mikä ei ole loppujen lopuksi kauhean hyvä, Laine nauraa.