Photo: Irina Valentina

Alumni Elina Pirinen: ”Tanssitaide ja koreografia ovat laajentuneet monipuolisiksi”

Tanssija-koreografi Elina Piriselle oli pienestä pitäen selvää, että hän haluaa Teatterikoreakouluun tanssitaiteen opiskelijaksi. Hakuja odotellessa hän ehti käydä Turun Taideakatemiaa sekä opiskella Oriveden Kansanopiston monitaiteellisen ilmaisun linjalla. Teatterikorkeakouluun Pirinen haki ja pääsi vuonna 2002.

Eri taiteenalojen risteämiset ja opiskelijoiden keskuudessa ollut hyvä tekemisen meininki yllättivät Pirisen positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Erityisen tyytyväinen hän oli siihen, että kaikki koulutusohjelmat ja –laitokset löytyivät saman katon alta ja että tanssijat tekivät taiteellista yhteistyötä muiden koulutusohjelmien opiskelijoiden kanssa.

- Mikrotasolla jokaisessa päivässä oli tietysti omat positiiviset ja negatiiviset yllätyksensä. Opiskelun lisäksi minulle olivat tärkeitä kaikki koulun ulkopuolella tapahtuneet yhteen tulemiset, kuten bileet, sillä ne synnyttivät hyvää ilmapiiriä, joka heijastui myös opiskeluun.

Opetuksen suhteen Pirisen odotukset osittain täyttyivät, osittain ei. Hän sanoo kaivanneensa lisää taiteellista artikulaatiota ja kokemusta psyykeen ja ruumiin välisistä runollisista suhteista. Hän myös koki ongelmallisiksi kurssit, joissa opettaja ei asemoinut selkeästi esteettistä, tanssitaidehistoriallista, poliittista tai filosofista ehdotustaan tai eetostaan suhteessa opetettavaan asiaan.

- Jos opetus oli yleisluontoista, se herätti epämääräisesti mielikuvia oikein ja väärin tekemisestä. Mielekäs opettaja ilmaisi tarkasti oman näkemyksensä esimerkiksi nykytanssin erilaisista mahdollisuuksista suhteessa olemassaolon kokemiseen. Sellainen opetus oli antoisaa, vaikka olisinkin ollut itse eri mieltä.

Piriselle yksi ikimuistoisimmista TeaKin produktioista oli ensimmäisen vuosikurssin ammattilaisvetoinen esitys. Paula Tuovisen Noncerton alussa opiskelijat esittivät soittavansa hiljaa instrumentteja, jotka he olivat itse askarrelleet pahvista.

- Minun soittimineni oli panhuilu, jonka olin askarrellut päin mäntyä. Esityksen alku oli joka kerta niin absurdi ja koominen, että minun oli pidettävä ensimmäiset minuutit korvatulppia, jotta en repeäisi nauruun yleisön mukana, ja voisin tehdä aktion sovitulla tavalla.

Noncerto edusti Piriselle ruumiillisuuden taidetta oudon taitovoimistelun ja hämärien tanssimäärittelyjen rinnalla. Myös Tuovisen huumori, omanlainen teoslogiikka sekä valmiin musiikin käyttö tekivät Piriseen vaikutuksen. Sittemmin hän on itsekin käyttänyt teoksissaan valmiita klassisia sävelteoksia.

 

Praksis

Työelämään Pirinen siirtyi hienosti, kun tanssitaiteilija Harri Kuorelahti tarjosi hänelle tilaisuuden omaan sooloon Pyhäjärven Täydenkuun Tansseilla. Nykyteatteri ja esitystaide vetivät puoleensa vastavalmistunutta Piristä, joka mainitseekin tärkeimmiksi toimipaikoikseen Kiasman, Zodiakin ja Esitystaiteen keskuksen.

- TeaKin esitystaiteen ja –teorian sekä nykyteatterin maisteriopintojeni myötä ymmärsin, ettei tanssitaiteen tekemisen ja ymmärtämisen tarvitse sijoittua vain tanssintekijöiden historialliseen kaanoniin ja estetiikkaan. Tämän seurauksena aloin selvästi vapauttaa itseäni perinteisemmästä tanssija-koreografin identiteetistä enemmän ruumiillisen ja kielellisen taiteen tekijäksi, joka voi tutkia ja synnyttää erilaisia taiteellisia järjestelmiä, eetoksia, politiikkoja, logiikoita ja materiaaleja.

Pirinen sanoo käsitelleensä isoimmissa töissään ihmistä psyykkisenä, ajattelevana, runollisena ja ruumiillisena toimijana. Hän kuitenkin lisää, että käsittely-sanan käyttö itsessään on hänelle liian insinöörimäistä. Käsittelyn sijaan Pirinen kertoo piirtävänsä esiin asioita.

- En ole kokenut, että käsittelisin teoksissani aiheita. Tutkin ja rakennan menetelmiä, joissa psyyke ja sooma toimivat käsi kädessä. Voisi siis kai sanoa, että teoksissani piirrän ja väläytän usein esiin ihmisen ihastuttavaa piilotajuntaa.

Viime talvena Zodiakissa ensi-illan saanen Meadow, meadow, meadow – triptyykin ensimmäinen osa oli Pirisen koreografia. Äänen, liikkeen ja kielen soivia, dramaturgisia ja koreografisia yhteyksiä etsivän teoksen myötä Pirinen kokee viimein tulleensa sellaiseksi koreografiksi, joka hän haluaa olla.

Uran suurimmat haasteet liittyvät ruumiin ja mielen välisiin suhteisiin. Pirinen kertoo, että esimerkiksi tapaturmaisista vammoista ja niiden aiheuttamista epätoivon tunteista toipumiset ovat olleet tanakoita prosesseja.

- Olen välillä tehnyt syystä ja toisesta järkyttävää materiaalia, joka on satuttanut kehoa. Sen asian tajuaminen on ollut pysäyttävää ja olen alkanut etsiä uusia tapoja työskennellä. Tapaturmat eivät silti ole omia vikoja, vaan tapaturmia, joiden myötä tulee tarkemmaksi tiettyjen asioiden suhteen. Myös tiettyjen ruumiillisten estetiikkojen suhdetta ympäröiviin todellisuuksiin on ollut tarpeellista täsmentää ja kriittisesti arvioida.

 

Kenttä

Pirinen kertoo aika ajoin kuulevansa argumentteja kuten ”kuinka tanssista on hävinnyt se tanssi tai koreografiasta se koreografia”, tai että ”mikä tahansa tuntuu nykypäivänä menevän tanssitaiteen alle”.

Pirinen peräänkuuluttaa tarkkuutta ja itsereflektiota kun määritellään nähtyä, koettua ja tutkittua taiteessa. Hän kokee tanssitaiteen ja koreografian laajentuneen niin monipuoliseksi kartaksi menetelmiä, käsityksiä, tutkimuksia, eetoksia ja ymmärrystä, ettei ole syytä kategorioida mitään enemmän tai vähemmän ”oikeaksi” tanssiksi tai koreografiaksi.

Pirinen kannustaa kaikenikäisiä tanssijoita uteliaasti kehittämään monipuolista ajattelua ja praksista taiteesta, esityksestä, näyttämöstä ja ruumiillisuudesta. Se avaa ovia kiinnostaviin produktioihin ja laajentaa työnsaantimahdollisuuksia.

- Koreografian käsite ja praktiikat muuttuvat jatkuvasti, joten tanssijan praktiikka-käsityksenkin kannattaa olla muutoksissa mukana – vaikka koreografia ja tanssi eivät itsestään selvästi olekaan toistensa osia. Itse olen esimerkiksi löytänyt kielen ja klassisen musiikin kanssa työskentelystä suuria ajattelua laajentavia seikkoja suhteessa ruumiillisen tekemisen merkityshorisontteihin. Jollekin toiselle se voi olla jotain muuta.

Koreografia- ja tanssi – käsitteiden ja käsitysten purkaminen sekä uudelleen rakentaminen ovat olennainen osa TeaKin tanssin ja koreografian koulutus- ja maisteriohjelmissa opiskelua. Pirinen toteaakin huvittuneena, että hän toivoo välillä voivansa opiskella TeaKissa juuri nyt, mutta arvostaa silti kaikkea sitä mitä hänen aikanaan koulu mahdollisti ja antoi.

Pirisen seuraava sooloteos Angel tulee ensi-iltaan ensi keväänä. Sitä odotellessa on mahdollista tutustua hänen toiseen ammattiinsa muusikkouteen Mad House – festivaalilla, jossa Pirinen orkestereineen esiintyy 25.11.