Musiikkia ja filosofiaa: luonnon ja musiikin kosketuskohtia
Sfäärien harmoniasta ihmisen puheeseen. Musiikin ja luonnonfilosofian suhteista 1600-luvun taitteessa
Luentokonsertissamme tarkastelemme uuden ajan alussa tapahtunutta vähittäistä – mutta mullistavaa – luonnon ja musiikin suhteita koskevaa muutosta.
Ihmisen aistien ulottumattomissa olevaa musiikkia, maailmankaikkeuden harmoniaa, kuvattiin varhaisen pythagoralaisuuden ja Platonin ajattelun pohjalta muuttumattomina matemaattisina lukusuhteina läpi koko keskiajan ja uuden ajan alkuun saakka. Boethiuksen mukaan tämä täydellinen järjestys ilmeni niin taivankappaleiden liikkeissä (musica mundana) kuin sielun ja ruumiin suhteessa (musica humana) ja maailmallisessa musiikissa (musica instrumentalis). Musiikilla siis oli tärkeä paikka luonnonfilosofiassa. Maailmankaikkeuden harmonia oli kaiken perusta, joka muusikoiden, musiikin käsityöläisten, oli mahdollista saattaa ihmiskorvin kuultavaksi. Käytännön musiikki, jonka kanssa säveltäjät, instrumentalistit, laulajat ja kuulijat olivat tekemisissä, oli kuitenkin toissijaista tässä teoreettisessa rakennelmassa.
Italiassa uusia ilmaisukeinoja hakeva musiikki oli 1500-luvun kuluessa kuitenkin vähitellen irtautumassa kosmoksen rakenteesta. Tämä ei estänyt kuuluisaa Gioseffo Zarlinoa vielä vuonna 1588 määrittelemästä musiikkia matemaattis-spekulatiiviseksi tieteeksi, jossa luku on musiikin muoto ja aistittava ääni sen materiaali. Zarlinon ajattelua voidaan toki pitää vanhanaikaisena tilanteessa, jossa musiikin käytäntö oli lähtenyt omille poluilleen. Zarlinokin kuitenkin tunnisti musiikin matemaattisen muodon ohella toisen musiikkiin liittyvän idean: musiikin kyvyn herättää ihmisissä erilaisia passioita, jotka olivat läsnä muun muassa Orfeuksen, “kaikista täydellisimmän muusikon” laulussa.
1600-luvun taiteessa musiikin säveltämiseen ja esittämiseen alkoikin ilmaantua uusia käytäntöjä, jotka perustuivat antiikin tragedioiden ja niiden moraali- sekä tunnevaikutusten ihannointiin. Huomio musiikissa alkoi siirtyä sfääreistä ihmisyksilön kokemusmaailmaan. Retorinen vaikuttaminen, affektiivisuus ja passioiden herättäminen nousivat musiikin tärkeiksi tehtäviksi. Ne myös oikeuttivat uusia, vanhojen käytäntöjen kannalta virheellisiä säveltämisen käytäntöjä, jotka ilmenivät muun muassa dissonanssien käsittelyssä tai viritysjärjestelmissä.
Esitämme luentokonsertissamme musiikkia, jossa vanhan ja uuden ajan ajatustendenssit – musiikin suhde toisaalta ikiaikaiseen luonnonjärjestykseen ja toisaalta ihmisen psykofysiologiaan – tulevat kuuluville osin toisiinsa kietoutuen.
Esittäjistä
Marianna Henriksson
Cembalisti Marianna Henriksson esiintyy useiden yhtyeiden jäsenenä ja solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Henrikssonin monipuoliseen muusikon työhön ovat tähän mennessä kuuluneet esimerkiksi uuden cembalomusiikin kantaesitykset ja -levytykset, kansanmusiikkisovitukset, breakdance-shown maailmankiertueelle osallistuminen sekä soittaminen oopperaproduktioissa Monteverdistä Stravinskyn kautta Saariahoon. Koreografi Anna Mustosen kanssa hän on toteuttanut 1600-luvun musiikkia ja uutta tanssia yhteen tuovia esityksiä, kuten Maria-vesperin (2018, Zodiak Uuden tanssin keskus Helsinki & Helsingin barokkiorkesteri) ja Eroksen (2022, Zodiak & Suomalainen barokkiorkesteri). Mustosen ja Henrikssonin työ palkittiin Esittävän taiteen valtionpalkinnolla 2018. Henrikssonin loppusuoralla oleva taiteellinen tohtorintutkinto käsittelee 1600-luvun musiikin affektien yhteyttä ajan fysiologisiin käsityksiin ja affektien toteuttamista monitaiteisella nykynäyttämöllä.
Päivi Järviö
MuT Päivi Järviö toimii yliopistonlehtorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa. Järviö on työssään laulajana ja tutkijana keskittynyt erityisesti renessanssin ja barokin ajan musiikkiin. Laulajana hän on esiintynyt ja levyttänyt useiden barokkiyhtyeiden ja -orkestereiden solistina niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on myös valmentanut laulajia, kuoroja, yhtyeitä ja kapellimestareita.
Väitöskirjassaan (2011) Järviö tutki historiallisiin esittämiskäytäntöihin perehtyneen laulajan kehollistunutta taitoa ja tietämistä, joka on myös väittelyn jälkeen säilynyt hänen tutkimuksensa lähtökohtana. Viime aikoina hän on tutkinut myös vanhojen soittimien ja vanhan musiikin esittämisen rantautumista Suomeen 1900-luvun alussa.
Kaisa Ruotsalainen
Musiikkipedagogi ja musiikin maisteri Kaisa Ruotsalainen on erikoistunut barokkiviulun ja vanhan musiikin esityskäytäntöihin opiskellen mm. Pariisin Konservatoriossa (CNSMDP) ja Sibelius-Akatemiassa. Kaisan työnkuva rakentuu solistisista, kamarimusiikillisista ja tutti-muusikon töistä ulottuen orkestereiden konserttimestari- ja liidaustehtäviin sekä studiomuusikkouteen ja konserttituotantoon. Tämänhetkisiä aktiivisia yhtyeitä ovat mm. Suomalainen barokkiorkesteri, Ensemble Nylandia, Espoon barokki ja Kentala Consort sekä lukuisat vaihtelevat kokoonpanot ja Kaisa on myös BarokkiKuopio -festivaalin taiteilija ja tuotantotiimin jäsen.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.
Luentokonsertissamme tarkastelemme uuden ajan alussa tapahtunutta vähittäistä – mutta mullistavaa – luonnon ja musiikin suhteita koskevaa muutosta.
Ihmisen aistien ulottumattomissa olevaa musiikkia, maailmankaikkeuden harmoniaa, kuvattiin varhaisen pythagoralaisuuden ja Platonin ajattelun pohjalta muuttumattomina matemaattisina lukusuhteina läpi koko keskiajan ja uuden ajan alkuun saakka. Boethiuksen mukaan tämä täydellinen järjestys ilmeni niin taivankappaleiden liikkeissä (musica mundana) kuin sielun ja ruumiin suhteessa (musica humana) ja maailmallisessa musiikissa (musica instrumentalis). Musiikilla siis oli tärkeä paikka luonnonfilosofiassa. Maailmankaikkeuden harmonia oli kaiken perusta, joka muusikoiden, musiikin käsityöläisten, oli mahdollista saattaa ihmiskorvin kuultavaksi. Käytännön musiikki, jonka kanssa säveltäjät, instrumentalistit, laulajat ja kuulijat olivat tekemisissä, oli kuitenkin toissijaista tässä teoreettisessa rakennelmassa.
Italiassa uusia ilmaisukeinoja hakeva musiikki oli 1500-luvun kuluessa kuitenkin vähitellen irtautumassa kosmoksen rakenteesta. Tämä ei estänyt kuuluisaa Gioseffo Zarlinoa vielä vuonna 1588 määrittelemästä musiikkia matemaattis-spekulatiiviseksi tieteeksi, jossa luku on musiikin muoto ja aistittava ääni sen materiaali. Zarlinon ajattelua voidaan toki pitää vanhanaikaisena tilanteessa, jossa musiikin käytäntö oli lähtenyt omille poluilleen. Zarlinokin kuitenkin tunnisti musiikin matemaattisen muodon ohella toisen musiikkiin liittyvän idean: musiikin kyvyn herättää ihmisissä erilaisia passioita, jotka olivat läsnä muun muassa Orfeuksen, “kaikista täydellisimmän muusikon” laulussa.
1600-luvun taiteessa musiikin säveltämiseen ja esittämiseen alkoikin ilmaantua uusia käytäntöjä, jotka perustuivat antiikin tragedioiden ja niiden moraali- sekä tunnevaikutusten ihannointiin. Huomio musiikissa alkoi siirtyä sfääreistä ihmisyksilön kokemusmaailmaan. Retorinen vaikuttaminen, affektiivisuus ja passioiden herättäminen nousivat musiikin tärkeiksi tehtäviksi. Ne myös oikeuttivat uusia, vanhojen käytäntöjen kannalta virheellisiä säveltämisen käytäntöjä, jotka ilmenivät muun muassa dissonanssien käsittelyssä tai viritysjärjestelmissä.
Esitämme luentokonsertissamme musiikkia, jossa vanhan ja uuden ajan ajatustendenssit – musiikin suhde toisaalta ikiaikaiseen luonnonjärjestykseen ja toisaalta ihmisen psykofysiologiaan – tulevat kuuluville osin toisiinsa kietoutuen.
Esittäjistä
Marianna Henriksson
Cembalisti Marianna Henriksson esiintyy useiden yhtyeiden jäsenenä ja solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Henrikssonin monipuoliseen muusikon työhön ovat tähän mennessä kuuluneet esimerkiksi uuden cembalomusiikin kantaesitykset ja -levytykset, kansanmusiikkisovitukset, breakdance-shown maailmankiertueelle osallistuminen sekä soittaminen oopperaproduktioissa Monteverdistä Stravinskyn kautta Saariahoon. Koreografi Anna Mustosen kanssa hän on toteuttanut 1600-luvun musiikkia ja uutta tanssia yhteen tuovia esityksiä, kuten Maria-vesperin (2018, Zodiak Uuden tanssin keskus Helsinki & Helsingin barokkiorkesteri) ja Eroksen (2022, Zodiak & Suomalainen barokkiorkesteri). Mustosen ja Henrikssonin työ palkittiin Esittävän taiteen valtionpalkinnolla 2018. Henrikssonin loppusuoralla oleva taiteellinen tohtorintutkinto käsittelee 1600-luvun musiikin affektien yhteyttä ajan fysiologisiin käsityksiin ja affektien toteuttamista monitaiteisella nykynäyttämöllä.
Päivi Järviö
MuT Päivi Järviö toimii yliopistonlehtorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa. Järviö on työssään laulajana ja tutkijana keskittynyt erityisesti renessanssin ja barokin ajan musiikkiin. Laulajana hän on esiintynyt ja levyttänyt useiden barokkiyhtyeiden ja -orkestereiden solistina niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on myös valmentanut laulajia, kuoroja, yhtyeitä ja kapellimestareita.
Väitöskirjassaan (2011) Järviö tutki historiallisiin esittämiskäytäntöihin perehtyneen laulajan kehollistunutta taitoa ja tietämistä, joka on myös väittelyn jälkeen säilynyt hänen tutkimuksensa lähtökohtana. Viime aikoina hän on tutkinut myös vanhojen soittimien ja vanhan musiikin esittämisen rantautumista Suomeen 1900-luvun alussa.
Kaisa Ruotsalainen
Musiikkipedagogi ja musiikin maisteri Kaisa Ruotsalainen on erikoistunut barokkiviulun ja vanhan musiikin esityskäytäntöihin opiskellen mm. Pariisin Konservatoriossa (CNSMDP) ja Sibelius-Akatemiassa. Kaisan työnkuva rakentuu solistisista, kamarimusiikillisista ja tutti-muusikon töistä ulottuen orkestereiden konserttimestari- ja liidaustehtäviin sekä studiomuusikkouteen ja konserttituotantoon. Tämänhetkisiä aktiivisia yhtyeitä ovat mm. Suomalainen barokkiorkesteri, Ensemble Nylandia, Espoon barokki ja Kentala Consort sekä lukuisat vaihtelevat kokoonpanot ja Kaisa on myös BarokkiKuopio -festivaalin taiteilija ja tuotantotiimin jäsen.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.